Jalkapalloura kaatui pelisortseihin

– Somalikulttuurissa tyttö on täysi-ikäinen täytettyään 15. Aikuinen nainen ei voi esiintyä julkisesti lyhyissä sortseissa tai ylipäänsä paljastavassa vaatetuksessa.
– Jalkapallo oli minulle rakas asia, ja sain äidiltä luvan jatkaa pelaamista vielä vuoden, kertoo Maryan, joka on asunut Suomessa lähes koko ikänsä. Hän oli 8 kuukautta tullessaan äitinsä ja isosiskonsa kanssa maahan Somaliasta.

Maryan alkoi käyttää huivia 13-vuotiaasta. Valmentaja antoi luvan huivin käyttöön peleissä, kunhan se ei häiritsisi suoritusta. Pian oma kaveripiiri, samanikäiset somalitytöt, alkoivat painostaa pelaamisen lopettamiseksi. Hänen annettiin selkeästi ymmärtää, että ”olisi jo aika lopettaa.”
– Erottauduin liikaa muista, ja minua alettiin nimitellä ”bodariksi”.

Hän lopetti, kertomansa mukaan omasta halustaan, mutta käytännössä myös somaliyhteisön käytäntöjen ja sääntöjen vaatimuksista. Jalkapallojoukkueeseen tai muuhun vastaavaan harrastukseen osallistumisessa on monta tekijää, jotka tekevät siitä käytännössä mahdotonta aikuiselle somalinaiselle: valmentajana on useimmiten mies, ja otteluiden katsomossa on miehiä. Lisäksi pukeutuminen, lyhyet pelisortsit, ovat sopimaton asu esiintyä miesten edessä.

Somaliyhteisö noudattaa tiukasti omia suomalaisista poikkeavia käytäntöjään riippumatta siitä, että oltaisi asuttu Suomessa vuosikymmenet, jopa koko elinikä.
– Meillä ei ole kultaista keskitietä. Joko asia on sallittu tai sitten kielletty, toteaa Maryan. Hänen mukaansa somalialaiset pysyttelevät yleensä omissa piireissään ja eristäytyvät suomalaisista liikaakin. Hänellä on kuitenkin aina ollut myös suomalaisia ystäviä.

Äiti innosti liikkumaan

Maryan on kiitollinen äidilleen siitä, että nimenomaan tämän kannustamana hänet on innostettu liikunnan pariin. Äiti kouluttautui yksinhuoltajana lähihoitajaksi, käy töissä ja on hankkinut ajokortinkin. Opinnot hän rahoitti siivoustöillä. Kun Maryan asui vielä kotona, äidillä oli tapana viedä tyttärensä Helsingin Yrjönkadun halliin uimaan aina sunnuntaisin. Siellä on naisille oma uimavuoro. He osallistuivat myös kolmesti Pajulahden urheiluopiston liikuntaleirille ja kokeilivat kaikkia mahdollisia lajeja.

Somalialaisten omat seurat, Kanava ry ja Helsingissä esim. Kontulan Somalit, järjestävät liikunnallista toimintaa myös naisille. Kanavan tavoiteena on somalialaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen. Se järjestää säännöllisesti suuren jalkapalloturnauksen, jonne tulee pelaajia Skandinaviasta, Baltiasta ja Englannista asti. Kaikki ovat poikia.
– Paljon on tyttöjen omistakin asenteista kiinni, sanoo Maryan. Liian yleinen on ”En mä uskalla.”

Nyttemmin liikunta on jäänyt kahden pikkulapsen äidiltä. Kaksosvaunujen kanssa hän käy välillä hölkkälenkeillä. Hän kertoo havainneensa itsekin, että oli toisensa lapsen syntyessä heikommassa kunnossa kun ensisynnyttäjänä.
Toipuminenkin oli ensimmäisen jälkeen nopeampaa.

Aviomies on itse liikunnallinen eikä ole esteenä vaimonsa harrastuksille tai menoille. Hän hoitaa lapsia kotona ollessaan mielellään. Maryan myöntää, että liikkumattomuus on hänen kohdallaan itsestä kiinni. Kulttuuri, uskonta ja lähipiiri ei ole estä. Hänellä on voimassa oleva salikortti naisten kuntosalille, jossa on myös monenlaista ryhmäliikuntaa. Tanssilliset tunnit kiinnostavat, mutta motivaatio lähteä treeneihin on vähäistä. Joka kuukausi perittävä maksukaan ei ole toistaiseksi saanut salille. Naisille suunnatut salit ovat yleisesti suosittuja kaikenikäisten somalinaisten keskuudessa.
– Otetaan kannu teetä evääksi mukaan ja samalla seurustellaan. Sekasaleilla heitä ei näy – somalipoikia kyllä.

Kaikkiaan tytöille asetetuista rajoituksissa kyse on enemmänkin somalikulttuurista kuin uskonnosta – siitä, miten ihmiset tulkitsevat uskonnon määräyksiä. Kompromissejakin olisi helppo löytää: esimerkiksi pallopellejä voi pelata myös verkkareissa, ei ole pakko käyttää reidet paljastavia sortseja. Maryanin mukaan somalityttöjä innostaisi parhaiten liikkumaan hyvä roolimalli: menestynyt naispuolinen somaliurheilija.
– Suomi ja Helsinki ovat tehneet voitavansa järjestämällä tilaisuuksia liikkua myös naisten ryhmissä. Lisäksi on järjestöjen tarjonta.

Maryanin mielestä kaikkien vanhempien on ymmärrettävä, että liikunta on välttämätöntä lapsen terveyden kannalta. Kun harrastaa liikuntaa, pystyy keskittymään opintoihinkin paremmin ja pysyy samalla poissa ei-terveellisistä harrastuksista. Hän vakuuttaa antavansa tyttärelleen täysin samat mahdollisuudet harrastaa kuin pojallensakin.