Pitkä tie tahdistinhoidossa – johdoton tahdistin mahdollisti normaalin arjen

Kaikki alkoi yhdestä hetkestä

Anne Ketola oli 20-vuotias opiskelija ja pelasi koripalloa SM-sarjatasolla, kun elämä muuttui äkillisesti. Hänet oli juuri valittu myös naisten maajoukkueeseen. Eräänä päivänä Annen äiti kuuli yläkerrasta äänen ja löysi tyttärensä tajuttomana.

Tutkimuksissa selvisi syy: pitkä QT -oireyhtymä. Diagnoosi tuli perheelle yllätyksenä, sillä suvussa ei ollut aiemmin tiedossa vastaavaa sairautta. Myöhemmin pitkä QT todettiin myös muun muassa Annen veljellä, joka myös pelasi koripalloa. Pitkään QT -oireyhtymään liittyy kohonnut riski vakaville rytmihäiriöille erityisesti tilanteissa, joissa sydämen syke hidastuu tai sydän kuormittuu voimakkaasti.

”Ensimmäinen tuomio, jonka kuulin, oli että en saa enää juosta.”

Diagnoosista huolimatta elämä jatkui

Pitkä QT todettiin 1990-luvun alussa, ja hoito aloitettiin beetasalpaajilla. Beetasalpaajat ovat lääkkeitä, jotka hidastavat sydämen sykettä ja vähentävät sydämen kuormitusta. Pitkän QT:n hoidossa niiden tarkoituksena on pienentää vaarallisten rytmihäiriöiden riskiä. Anne muistaa, miten tärkeää oli päästä lääkärin vastaanotolle, jossa koko tilannetta tarkasteltiin laajemmin. Koripalloliitto tuki Annea vahvasti hoidon etenemisessä, mistä hän on edelleen kiitollinen.

”Se, että löytyi lääkäri, joka ymmärsi kokonaisuuden, oli tosi tärkeää.”

Diagnoosista huolimatta elämä jatkui aktiivisena. Anne pelasi edelleen koripalloa ja eli normaalia arkea. Harjoituksissa matala syketaso herätti ajoittain ihmettelyä myös valmentajien keskuudessa. Anne vitsailee, että tarkkuuslajeissa dopingaineiksi luokiteltavat beetasalpaajat saattoivat ehkä jopa auttaa vapaaheittojen onnistumistarkkuudessa – ainakin hän ja veljensä olivat pistepörssissä korkealla. Näin jatkui vuosien ajan.

Kun lääkitys ei enää riittänyt

Beetasalpaajat toimivat pitkään, mutta ajan myötä ne alkoivat hidastaa sykettä liikaa. Huimaus lisääntyi, ja vointi alkoi heiketä.

Tässä vaiheessa vuonna 2008 Annelle ehdotettiin tahdistinhoidon aloittamista riittävän syketason turvaamiseksi, jotta tajunnanmenetyksiltä vältyttäisiin. Ensimmäiseksi laitteeksi valittiin rytmihäiriötahdistin, joka sykkeen turvaamisen lisäksi pystyy hoitamaan myös vaarallisia rytmihäiriöitä, kuten kammiovärinää.

Toimenpiteitä kertyi vuosien aikana paljon

Tahdistinhoito mahdollisti arjen jatkumisen, mutta vuosien mittaan siihen liittyi myös paljon arkea haittaavia ongelmia. Anne kävi läpi useampia korjaus- ja vaihtotoimenpiteitä. Tahdistintasku muun muassa infektoitui ja tahdistinjohdot aiheuttivat ongelmia ja vaativat korjausta. Anne muistelee toistakymmentä vierailua sairaalaan.

”Hoitajatkin sanoivat välillä, että toivottavasti olet ihan vaan tarkastuksessa, kun olin niin tuttu näky.”

Kun vointi alkoi heikentyä

Vuonna 2024 tilanne muuttui. ”Vaikka matkalla olikin monia haasteita ja useita leikkauksia, niiden ohella mä pystyin ihan hyvin elämään ja olemaan normaalisti. Vasta kevään 2024 leikkauksen jälkeen tuli todelliset haasteet ja elämänlaadun heikkeneminen.” Tahdistimen vaihdon ja johdon korjaustoimenpiteen yhteydessä oli haasteita, mutta toimenpide saatiin tehtyä. Sen jälkeen vointi alkoi kuitenkin heikentyä. Ylävartaloon kertyi turvotusta, ja suorituskyky laski. Anne tiesi itse, ettei kaikki ollut kunnossa.

”Urheilutausta varmasti auttaa siinä, että tuntee oman kehon. Tiesin, että nyt ei ole kaikki oikein.”

Myöhemmin taustalta löytyi harvinainen suuren laskimoverisuonen, yläonttolaskimon tukos. Lukuisat toimenpiteet olivat aiheuttaneet ongelmia Annen laskimoihin, eikä veri enää päässyt kulkemaan normaalisti kohti sydäntä.

Uusi arvio muutti hoitosuunnan

Anne sai suosituksen hakeutua Turun yliopistollisen sairaalan kardiologi Tuomas Paanan vastaanotolle. ”Siinä kohtaa kun tapasin Tuomas Paanan – tuollainen lääkärin pitää olla. Hän otti kaiken haltuun.”

Paanan mukaan Annen tilanteessa keskeinen ongelma ei ollut itse tahdistinhoito, vaan vuosien aikana johdolliseen järjestelmään kertyneet rakenteelliset haasteet. Perinteinen johdollinen tahdistinjärjestelmä ei ollut enää realistinen vaihtoehto. Tuomas Paana kertoo, että johdoton tahdistin soveltuu tilanteisiin, joissa muun muassa perinteinen järjestelmä ei ole enää mahdollinen tai siihen liittyy merkittäviä riskejä. Johdoton tahdistin asennetaan suoraan sydämen sisälle, eikä siihen liity sydämeen vietäviä johtimia tai ihon alle sijoitettavaa laitetaskua. Annen tapauksessa tämä mahdollisti hoidon jatkamisen ilman niitä rakenteita, joihin aiemmat ongelmat olivat liittyneet.

Uusi vaihtoehto toi toivoa

Vaihtoehdoksi esiteltiin johdoton eteistahdistin. ”En ollut kuullut siitä aiemmin, mutta olin tosi iloinen, että sellainen vaihtoehto oli olemassa.” Ratkaisuksi valittiin Aveir AR, pieni tahdistinkapseli, joka asennetaan nivuslaskimon kautta suoraan sydämen oikeaan eteiseen. Laite tahdistaa sydäntä suoraan sisältä käsin. Johdoton tahdistin voidaan asentaa myös oikeaan kammioon tai molempiin yhtä aikaa potilaan tilanteesta riippuen.

Vaativa toimenpide

Edessä oli iso toimenpide, johon liittyi myös vanhojen johtojen poisto. Vaativuuden aiheutti muun muassa vanhojen johtojen poisto ja siihen liittyvät riskit. Pelkän johdottoman tahdistinjärjestelmän asennus on lähtökohtaisesti yksinkertainen toimenpide tavanomaisiin tahdistinasennuksiin verrattuna. Riskit käytiin tarkasti läpi, ja Anne oli tyytyväinen siihen, että asiat kerrottiin faktoina ja kaunistelematta. Anne kertoo tehneensä ensimmäistä kertaa testamentin ennen toimenpidettä kaiken varalta. Hän oli silti luottavainen, koska hänen näkökulmastaan hoidosta vastasi äärimmäisen osaava ja kokenut hoitotiimi.

”Minulla oli silti rauhallinen olo. Tiesin, että olen osaavissa käsissä.” Toimenpide tehtiin vappuviikolla vuonna 2025.

Toipuminen yllätti

Vanhan tahdistinjärjestelmän poisto ja uuden johdottoman Aveir AR:n asennus tehtiin nukutuksessa. ”Ensimmäinen muistikuva toimenpiteen jälkeen on, että lääkäri sanoi, että kaikki meni hyvin.”

Toipuminen oli täysin erilaista kuin aiemmissa tahdistintoimenpiteissä, ja hänet kotiutettiin jo seuraavana päivänä, vaikka takana oli pitkä ja haastava toimenpide. Uuden tahdistimen tarkistuksessa kaikki vaikutti toimivan moitteetta. Anne mietti, että ”tässäkö tämä oli”, ja sairaslomaakin tuli vain viikko.

Nyt arki tuntuu normaalilta

Alkuun Annella oli hieman totuttelemista siihen, ettei käden liikkeitä tai tahdistintaskun aluetta rinnassa enää tarvinnut varoa. Aiemmat toimenpiteet olivat usein ajoittuneet keväälle ja estäneet muun muassa golfharrastuksen. Nyt tätäkään ei enää tarvinnut miettiä. Anne kertoo palanneensa jopa juoksemisen pariin ja juoksevansa rauhallisesti taas 5–8 kilometrin lenkkejä. Hän ylläpitää muutenkin liikunnallista elämäntapaansa ilman, että tahdistin määrittää tekemistä. ”Yksi oleellinen tukija tässä matkalla oli personal trainer, jonka kanssa vointia ja fyysistä kykyä ja olemusta viikoittain arvioitiin. Nyt kunnolliset salitreenit taas jatkuvat normaalisti ja en edes ajattele koko asiaa enää”. Tuomas Paanan mukaan tämä on tahdistinhoidon tavoite: ”Parhaimmillaan tahdistin mahdollistaa normaalin elämän niin, ettei se ole potilaan arjessa jatkuvasti mielessä.”

Viesti muille

Anne tiivistää kokemuksensa seuraaviin ajatuksiin: Ammattilaisiin kannattaa luottaa, mutta omista tuntemuksista pitää myös kertoa. ”Kukaan muu ei tunne sinun kehoasi.” Haasteista huolimatta Anne ei ole antanut sydänsairauden määrittää itseään. Sen kanssa voi hänen mukaansa elää täysin normaalia ja aktiivista elämää.

Tietoa johdottomasta tahdistimesta – Kardiologi Tuomas Paana

Mitä johdoton tahdistin tarkoittaa?

Johdoton tahdistin on sydämentahdistin, joka asennetaan kokonaisuudessaan sydämen sisälle ilman perinteisiä tahdistinjohtoja ja ihonalaista tahdistintaskua.

Turun yliopistollisen sairaalan kardiologi Tuomas Paana kertoo, että nykyään hidasta sykettä voidaan hoitaa kahdella pääasiallisella tahdistintyypillä:

• Perinteisellä johdollisella tahdistimella, jossa laite sijoitetaan ihon alle solisluun alapuolelle ja johdot viedään laskimoiden kautta sydämeen
• Johdottomalla tahdistimella, joka asennetaan suoraan sydämen sisälle verisuoniteitse

Milloin johdoton tahdistin on hyvä vaihtoehto?

Johdoton tahdistin soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa:

• perinteisen tahdistinjärjestelmän asentaminen ei ole mahdollista
• ylävartalon laskimot eivät mahdollista johtojen viemistä sydämeen
• johtimiin liittyvät komplikaatioriskit ovat merkittävät
• halutaan välttää tahdistinjohtojen tai tahdistintaskun aiheuttamia ongelmia

Kaikille potilaille johdoton tahdistin ei kuitenkaan sovi, sillä se ei vielä mahdollista kaikkia samoja tahdistushoitoja kuin perinteiset järjestelmät.

Mitä hyötyä johdottomuudesta on?

Johdottoman tahdistimen suurin etu on nimensä mukaisesti se, ettei siinä ole johtoja.

Tämä tarkoittaa, että vältetään monia perinteiseen järjestelmään liittyviä ongelmia, kuten:

• tahdistinjohtojen rikkoutuminen
• johtojen aiheuttamat laskimotukokset
• tahdistintaskun infektiot
• ihon alla näkyvä tai tuntuva laite

Potilaalle näkyvin ero onkin usein yksinkertainen:

”Mitään ei näy.”

Laite on kokonaisuudessaan sydämen sisällä.

Miten johdoton tahdistin asennetaan?

Johdoton tahdistin asennetaan verisuonen kautta sydämeen.

Yleisin asennusreitti on:

• reisilaskimo nivusen kautta

Joissain tilanteissa laite voidaan asentaa myös esimerkiksi kaulalaskimon kautta.

Toimenpide kestää yleensä:

• 30–60 minuuttia ja tehdään tavallisesti paikallispuudutuksessa

Kuinka pitkään johdoton tahdistin kestää?

Nykyaikaiset johdottomat tahdistimet ovat pitkäikäisiä.

Käyttöikään vaikuttavat muun muassa:

• laitteen tekniset ominaisuudet
• kuinka paljon tahdistusta tarvitaan

Virran ehtyessä voidaan tilanteesta riippuen:

• asentaa uusi laite vanhan rinnalle
• tai poistaa vanha laite ennen uuden asentamista

Rajoittaako tahdistin normaalia elämää?

Moni potilas pohtii ennen toimenpidettä, miten tahdistin vaikuttaa arkeen.

Paanan mukaan yleisimmät huolenaiheet liittyvät:

• laitteen toimintavarmuuteen
• laitteen kestoon
• tuleviin toimenpiteisiin
• mahdollisiin elämänlaadun rajoitteisiin

Tavoite on ja useimmiten saavutettava lopputulos laitetyypistä riippumatta on kuitenkin selkeä:

”Parhaimmillaan tahdistin mahdollistaa normaalin elämän niin, ettei se ole potilaan arjessa jatkuvasti mielessä.”