Vajaatoiminnan hoito kehittyy

Sydämen vajaatoiminnan hoito on Suomessa kohenemassa. Tuorein valopilkku on helmikuussa julkaistu sydämen vajaatoiminnan Käypä hoito -suositus, jonka toivotaan yhtenäistävän hoitokäytäntöjä ja hoidon laatua eri puolilla maata.

Keski-Suomessa on jo vuosien ajan saatu hyviä kokemuksia alueellisesta mallista, jossa korostuvat järjestelmällinen hoitoketju, pysyvä hoitosuhde sekä potilaan perehdyttäminen itsehoitoon. Hoitoketju on herättänyt kiinnostusta muissa sairaanhoitopiireissä.

– Käytäntömme ovat edistyksellisiä, mutta tehtävää on silti vielä paljon, sanoo kehittämishanketta johtanut kardiologi Pirjo Mustonen. Hän työskentelee kehittäjäylilääkärinä Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä.

Hoidon kipupisteet selville

Mustosen työryhmä selvitti vuosikymmenen alussa, millaisia ongelmia sydämen vajaatoimintapotilaiden hoitoon liittyy. Kipupisteitä löytyi useita.

Sydämen vajaatoiminnan diagnosointi tuottaa usein vaikeuksia, koska samanlaisia oireita esiintyy monessa muussakin sairaudessa. Mikäli vajaatoiminta on jo todettu, oireyhtymään johtaneen taustasairauden selvittäminen saattaa jäädä puolitiehen.

Pysyvän hoitosuhteen puute hankaloittaa hoitamista monin tavoin.

Jos lääkäri ei tunne potilaan historiaa, hänellä on liian vähän aikaa paneutua asiaan lyhyellä vastaanotolla. Mikäli potilas ei saa tarvitsemaansa apua ja neuvontaa, oireet pääsevät helposti pahenemaan. Toistuvat sairaalahoitoon johtavat pahenemisvaiheet taas heikentävät potilaan ennustetta.

Sairauden loppuvaiheessa epätietoisuus hoitovastuusta johtaa ambulanssiralliin, jossa kuolevaa potilasta pallotellaan päivystyksestä toiseen.

Avuksi selkeä yhteistyö

Keski-Suomen sairaanhoitopiiri lähti korjaamaan epäkohtia syventämällä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä.

Se loi työnjakoa selkiyttävän hoitoketjun, jonka tarkoitus on varmistaa yhtenäiset diagnosointikäytänteet. Talossa alkoivat säännölliset koulutukset, jotka antavat myös uusille lääkäreille eväitä sydämen vajaatoiminnan tunnistamiseen ja hoitoon.

Kehittämishankkeessa kiinnitettiin erityistä huomiota potilaan omahoitoon, jonka on todettu keventävän sydämen työmäärää, hidastavan taudin etenemistä ja tehostavan lääkehoidon vaikutuksia.

Koska liikunta on keskeinen hoitokeino, jyväskyläläiset laativat vajaatoimintapotilaan liikuntasuositukset yhteistyössä kahden muun sairaanhoitopiirin kanssa.

– Tämä on aika uutta. Vajaatoimintapotilaalle suositellaan sekä kestävyysliikuntaa että lihaskuntoharjoittelua. Käytännössä liikunta ajoittuu kaikkiin muihin paitsi pahenemisvaiheisiin, Mustonen kertoo.

Omahoidon ja seurannan tueksi sairaanhoitopiiri perusti vajaatoimintapoliklinikan. Myös kotihoito ja kotisairaanhoito ovat työssä aktiivisesti mukana.

Saattohoito kehittyy

Loppuvaiheen ambulanssirallia sairaanhoitopiiri sai vähennettyä merkittävästi tekemällä ensimmäisenä Suomessa hoitolinjauksen palliatiivisen vaiheen hoidosta.

Kun potilaan oireet pahenevat niin, ettei sairauden etenemistä pystytä enää estämään, lääkäri käy potilaan ja hänen omaistensa kanssa perusteellisen keskustelun oireita lievittävään hoitoon siirtymisestä. Päämääränä ei enää ole elämän pidentäminen vaan kärsimyksen lievittäminen.

Keski-Suomen mallissa koko hoitoketju tietää, miten kuoleman lähestyessä on toimittava. Potilas pääsee suoraan kotiosastolleen terveyskeskukseen, jossa häntä hoitavat tutut lääkärit ja hoitajat.

Loppuvaiheen hoitoa on perinteisesti tarjottu lähinnä syöpäpotilaille, mutta viime aikoina hyvään ja arvokkaaseen kuolemaan on alettu kiinnittää huomiota myös sydän- ja verisuonitautien hoidossa. Mustosen mielestä on tärkeää, ettei parantumattomasti sairas joudu kuolemaan vieraiden ihmisten keskellä ambulanssissa tai hälyisässä päivystyksessä.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavan loppuvaiheen hoidossa on omat erityispiirteensä. Potilaan kunto ei romahda äkillisesti, vaan sairauden kulku on aaltoileva. Tämä vaatii hoitotiimiltä erityistä osaamista.

Jyväskylässä lääkärit ja hoitajat ovat hakeneet oppia palliatiivisen hoidon hyviin käytäntöihin syöpätautien puolelta.

– Olemme yhdistäneet osaamisemme. Kannustankin kaikkia sairaanhoitopiirejä kehittämään vajaatoiminnan loppuvaiheen hoitoa yhteistyössä syöpäpotilaiden loppuvaiheen hoitoon perehtyneiden osaajien kanssa, Mustonen sanoo.

Tärkeä ennaltaehkäisy

Sydämen vajaatoiminnan riskiä voi pienentää terveellisillä elämäntavoilla ja taustasairauksien hyvällä hoidolla.

Erittäin tärkeää on hoitaa sepelvaltimotauti, verenpainetauti ja muut vajaatoiminnalle altistavat sydänsairaudet hyvin. Esimerkiksi verenpainetautia sairastavan kannattaa huolehtia tunnollisesti kotimittauksista ja verenpaineen lääkkeettömästä hoidosta sekä käyttää verenpainelääkitystä ohjeistuksen mukaan.

Jo kehittynyttä oireyhtymää voidaan hoitaa oikean ruokavalion ja liikunnan lisäksi lääkkeillä ja laitehoidoilla.

Jos vajaatoiminta on jo todettu, on hyvin tärkeää tunnistaa pahenemisvaiheita ennakoivat oireet ja tehostaa lääkitystä niiden ilmaantuessa. Nämä hälytysmerkit opetetaan vajaatoimintapotilaille, ja niitä voi kerrata omahoidon oppaasta.

Mustonen muistuttaa, ettei vajaatoimintadiagnoosi ole maailmanloppu.

– On tärkeää, että sairauden virrassa oppii uimaan. On mahdollista opetella pitämään itsestään huolta niin, että sairaus etenee hitaasti ja ihminen pystyy elämään mahdollisimman täysipainoista elämää.

FAKTA: Vakava oireyhtymä

• Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus vaan oireyhtymä, jonka taustalla on aina muita sairauksia.
• Yleisimpiä taustasairauksia ovat sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine ja sydämen läppäviat.
• Vajaatoimintaan ajautunut sydän ei jaksa pumpata elimistöön tarpeeksi verta, minkä seurauksena kudokset saavat liian vähän happea.
• Tavallisimpia oireita ovat hengenahdistus, väsyminen, nilkkojen turvotus ja painonnousu.
• Sydämen vajaatoiminnasta kärsii joka kymmenes yli 75-vuotias.
• Tautia ei voida parantaa, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa.