Sydämen asialla – ja keuhkojenkin
Vaikka minulla alkaa olla jo kokemusta sydäntaudista ja astmasta, edelleen on vaikeaa minun – ja myös lääkärien – havaita, kummasta oireet johtuvat.
Sydän vai keuhkot? Helmikuussa menin terveysasemalle selvittämään astman lisääntynyttä oireilua. Ystävällinen hoitaja tutki minut perusteellisesti, ja sitten hän otti yhteyttä aseman nettilääkäriin. Kysyin, missä päin maailmaa nettilääkäri istuu päätteen äärellä. Hoitaja vastasi hymyillen, että lääkäri on tuossa seinän takana. Pian hän tulikin minua tapaamaan. Kävi ilmi, että hän on minun ns. omalääkärini. Onhan heitä ollut vuosien varrella jo useita. Kun olemme katsoneet vaimoni kanssa kevään aikana Heartbeatia (Sydämen asialla -sarjaa), olemme alkaneet toivoa, että meilläkin olisi perhelääkäri, joka tuntisi meidät – tapamme, asumisemme, syömisemme, sairautemme ja terveytemme.
Kuunneltuaan hoitajaa, minua sekä sydäntäni ja keuhkojani omalääkäri totesi, että astmani oli hyvässä tasapainossa. Syitä oireisiin tutkittiin kilpirauhasen, munuaisten ja jonkin muun osalta. Kun tulokset olivat hyviä, lääkärin mukaan erinomaisia, hän päätti tutkituttaa vielä sydämen. Noin kuukauden kuluttua ensi käynnistä kävin rasituskokeessa. Koetta johtanut lääkäri arveli, että yhdessä sepelvaltimossa saattaa olla tukos. Hetken harkittuaan hän teki lähetteen keskussairaalan sydänosastolle. Olin helpottunut, kun syy oireisiin keksittiin. Kuusi vuotta sitten tehty sepelvaltimon pallolaajennus helpotti oloa heti. Samaa toivoin myös nyt.
Noin puolentoista kuukauden ajan olin sydänpotilas, ja se alkoi määritellä identiteettiäni. Varoin rasituksia, ja jäin pois senioritanssijumpasta. Kun selkäkipu alkoi samaan aikaan vaivata, jäin pois myös joogasta. Vaimoni kertoi, että molemmissa ryhmissä tehtiin sellaisia liikkeitä, joita en olisi voinut tai jaksanut tehdä silloisessa kunnossani.
Hyvät uutiset saatuani tunsin pettymystä
Loputtoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen olin vihdoin varjoainekuvauksessa. Tulos oli erinomainen, sillä sepelvaltimoissa ei ollut merkittäviä ahtaumia, ja veri virtasi kuten pitikin. Kun lääkäri kertoi hyvät uutiset, olin ensin pettynyt. Sairaan identiteetiltäni vetäistiin pohja pois. Lääkäri kehotti aloittamaan pef-puhallukset. Niin teinkin, kun palasin kotiin. Tulosten perusteella tuplasin hoitavan lääkkeen, ja hoito on alkanut jo vaikuttaa. Parin viikon kuluttua tapaan terveyskeskuslääkärin, ja tarkoitukseni on saada kuva astmani nykytilanteesta ja vihjeitä siitä, miten osaisin erottaa nämä kaksi sairautta toisistaan, kun niiden oireet ovat aika lailla samanlaisia.
Sepelvaltimotaudin ja astman olen perinyt äidiltäni ja hänen äidiltään. Kolesteroliarvojani on tarkkailtu jo 25 vuoden ajan. Samaan aikaan olen keventänyt ruokavaliotani, ja viime vuosien aikana olen jättänyt siitä pois muun muassa lihan ja juuston. Syön monipuolisesti ja terveellisesti, ja pyrin huolehtimaan hyvin kunnostani. Tutkimustulosten perusteella voin sanoa, että ruokavaliomme on vaikuttanut toivotulla tavalla. Perinnölliset sairaudet ovat kuitenkin edelleen läsnä elämässäni.
Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva kirjailija. Hän on toiminut myös Kulttuurintutkimus- ja Tiedetoimittaja-lehtien päätoimittajana, kustantajana ja Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteerinä.