Kansallispuistokummi rohkaisee luontoretkelle

Näyttelijä Matti Ristinen tutustui kesän alussa koko perheen voimin Etelä-Konneveden kansallispuistoon risteilemällä. Pohjoissavolainen vuorimaa ja järviluonto tekivät vaikutuksen isommasta pienimpään. Perustamisvuodeltaan toiseksi uusimmassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa kävijämäärä oli viime vuonna noin 15 000.

– Kansallispuistokummina haluan muistuttaa ihmisiä mutkattomasta luontosuhteesta. Vaikka onhan se omituistakin, että suomalaiselle mökkikansalle täytyy markkinoida metsää. Jokin valitettava rako on tullut ihmisten ja luonnon väliin, Matti Ristinen miettii.

Kärsämäeltä kotoisin oleva helsinkiläisnäyttelijä kertoo olevansa alkujaan pienen maatilan poika, joka on kasvanut metsän keskellä. Lapsuusmuistot vievät hetkessä partioaikoihin, mutta myös seikkailuihin ja ensimmäiseen hartaasti toivottuun Rambo-puukkoon, jolla innostui veistelemään tovin aikaa kotinurkilla. Metsän kaipuu ei jätä vieläkään rauhaan. Metsä on merta rakkaampi, lohdullinen, puhdas ja jännittävä paikka.

Kuusi- ja kahdeksanvuotiaiden tyttöjen isä iloitsee, että molemmilla lapsillakin näkyy jo ajoittainen kaipuu luontoon. Yhdessä on bongailtu pienestä pitäen niin kasveja kuin lintuja ja kalastettu Koillismaan mökillä ja lähiluonnossa. Isänsä tavoin kumpikin tytär harrastaa myös kiipeilyä. Vaimon kanssa on puolestaan löytynyt uusi yhteinen harrastus sienestämisestä.

Matti haluaa välittää lapsilleen oman mutkattoman luontosuhteensa ja opettaa luonnossa tarvittavia erätaitoja, oma-aloitteisuutta ja puhtaan luonnon tärkeyttä.

– Villimpikin lapsi rauhoittuu luonnossa ja jaksaa kuunnella, mitä luonto kuiskailee.

Aiemmin keväällä kansallispuistokummi osallistui lapsensa päiväkotiryhmän luontoretkelle Suomen luontokeskus Haltiaan, missä lasten intoa oli mukava katsella. Moni saattoi maistaa myös nuotiolla paistettua makkaraa ensimmäistä kertaa.

– Luontoon menemisestä ei kannata tehdä suurta numeroa, lyhytkin hetki luonnossa on stressiä alentava tauko. Ei tarvitse välttämättä tehdä päiviä kestäviä reissuja ja viedä itseään äärirajoille.

Mutkaton luontosuhde on opettanut paljon kiipeilynkin merkeissä reissanneelle näyttelijälle. Ainakin itsetuntemusta ja tunnetiloja – myös suoranaista pelkoa, jota muualla ei ole onneksi tarvinnut kohdata.

– Maailmalla on ollut mielettömiä paikkoja, mutta se ei ole vähentänyt lähiluonnon arvostusta. Näkee paremmin lähelle, kun on katsonut kauemmaksi, Matti muistuttaa.

Hän arvioi vierailleensa tähän mennessä kaikkiaan neljäsosassa kansallispuistoja, joita on tällä hetkellä kaikkiaan 39 ympäri Suomen. Satavuotiaan Suomen kunniaksi on tarkoitus lisätä joukkoon juhlavuonna yksi kansallispuisto, joksi hallitus on esittänyt Suomussalmen Hossaa.

Vaikka Matti vierailee läheisessä Nuuksiossa säännöllisesti ja Repovesi tarjoaa hyviä kiipeilymahdollisuuksia, suosikiksi nousee Teijon kansallispuisto monipuolisen luontonsa ansiosta.

– Sinne mennessä tulee jotenkin tunne kuin menisi ulkomaille. Pidän paljon myös Mathildedalin ruotsinkielisestä pienestä ruukkikylästä, joka sijaitsee siinä vieressä.

Liikkumista ilolla

Helsingin kaupunginvaltuutettu Fatbardhe Hetemaj pyrkii kävelemään viikoittain Tapanilan ja Malmin lähimetsissä. Jos kiireinen nainen ei jostain syystä ehdi metsän siimekseen, hän potee lähes huonoa omaatuntoa. Ulkoillessaan Fatbardhe jättää kuulokkeet kotiin ja yrittää rauhoittua luonnon äänistä. Siihen, ettei aina ole puhelimen päässä tavoitettavissa, on hänelläkin vieläkin totuttelemista.

– Toivoisin, että luonnossa voisi liikkua ilman minkäänlaista kilpailemista, enemmän ilon kautta. Luontoon meneminen ei vaadi ihmeitä, vain vähän viitseliäisyyttä, mutta sitä tuntuu puuttuvan monelta, Fatbardhe Hetemaj kiteyttää.

Kun seitsemänvuotias pieni tyttö aikoinaan saapui perheensä kanssa Suomeen Kosovon pakolaisena, maa tuntui olevan täynnä metsää. Kaikkea vihreää oli jopa siinä määrin, että se herätti jopa ihmettelyä siitä, missä kaikki ihmiset olivat.

Fatbardhe toivookin, että myös maahanmuuttajat saisivat kosketuksen suomalaiseen ainutlaatuiseen luontoon, ettei se jäisi heille vieraaksi ja pelottavaksi. Se voisi osaltaan auttaa heitä myös kotiutumaan paremmin. Moni maahanmuuttaja ei ole koskaan kuullutkaan jokamiehen oikeuksista, esimerkiksi vapaudesta liikkua ja marjastaa metsissä.

Fatbardhe on surullinen siitä, että moni suomalainen tuntuu vieraantuneen luonnosta. Metsää ei osata enää nähdä voimavarana.

– Metsästä lähtee aina kokonaisempana, eheytyneempänä pois. Luonnon hyvinvointivaikutuksista alkaa olla jo paljon tutkimustuloksiakin, jotka antavat kättä pidempää todistetta.

Fatbardhen arvostus luontoa kohtaan on äidin ansiota, joka on aina ollut kova luonnossa liikkuja. He käyvät yhä joka syksy yhdessä marjastamassa. Fatbardhe heittääkin palloa vanhemmille, lapsen luontosuhde ei synny eikä pysy yllä itsestään. Metsä olisi lapsille monipuolinen ympäristö liikkua.

– Olen huolissani siitä, että lapset liikkuvat ylipäätään liian vähän. Vanhemmat ovat luontosuhteen syntymisessä esimerkin asemassa.

Kansallispuistoissa Fatbardhe on muun muassa maastopyöräillyt Syötteellä, keritsinyt lampaita ja tutustunut entisajan elämään Seitsemisessä. Kolin maisemat ovat hänestä niin henkeäsalpaavan upeat, että siellä ainakin jokaisen pitäisi kerran elämässään käydä. Kolin kansallispuisto kuuluukin vierailluimpiin.

Eniten viime vuonnakin vierailtiin edelleen Pallas-Yllästunturilla ja toiseksi eniten Nuuksiossa. Pallas-Yllästunturin käyntimäärät nousevat yli viidensadantuhannen. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat olleet kasvussa. Yhteensä kaikissa kansallispuistoissa vierailtiin viime vuonna yli 2,6 miljoonaa kertaa.

– Vaikka menisi ihan lähimetsäänkin, kannattaa tehdä eväät mukaan. Luonnossa tulee aina nälkä ja ruoka maistuu siellä paremmalta. Minulle eväiden syöminen luonnossa tuo aina lapsuusmuistot mieleen, Fatbardhe vinkkaa.