Endokardiitin ehkäisy

Taustaksi sen verran, että vanha käytäntö sydämen sisäkalvon tulehduksen (endokardiitin) estämiseksi oli antaa kerta-annos antibioottia lievääkin rakenteellista sydänvikaa sairastaville tilanteissa, joissa vereen saattaa päästä bakteereja. Tavallisimmat kyseeseen tulevat toimenpiteet ovat hampaisiin tai ikeniin kohdistuvat toimenpiteet, jotka saattavat aiheuttaa verenvuotoja.

Nykyisissä ohjeissa antibiottiehkäisyyn suhtaudutaan varauksellisemmin, ja se pyritään rajaamaan selvästi aiempaa pienemmälle joukolle. Tämä siksi, että tieteellinen näyttö ehkäisyn tehosta puuttuu, vereen joutuu bakteereja aivan arkitilanteissakin (hampaita harjatessa tai muuten puhdistettaessa, jopa pureskellessa), ja laajalti toteutettuun antibioottihoitoon liittyy yksittäisten vakavien allergisten reaktioiden riski ja yleisellä tasolla uhka vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittymisestä. Hampaiden osalta tärkeämpää onkin yleinen hammas- ja suuhygieniasta huolehtiminen.

Kokonaan antibioottiehkäisystä ei ole luovuttu. Asiaa on käsitelty kirjoituksessa Läppävikojen hoidon yleisperiaatteet. Ehkäisyä suositellaan, kun potilaalla on

• tekoläppä tai keinoaineella korjattu läppä
• aikaisemmin sairastettu läppätulehdus
• synnynnäinen sydänvika, jos vikaa ei ole korjattu tai korjaus on ollut osittainen, tai täydellisen korjauksen jälkeen puolen vuoden ajan
• sydämensiirron jälkeinen läppävika.

Ei ole täysin selvää, miten ohjeita sovelletaan kysymyksessä mainittuun tapaukseen. Keinoainettahan korjatussa sydämessä on, joskaan ei ilmeisesti tarkkaan ottaen läpässä. Tulkitaanko korjaus osittaiseksi, jos on jäänyt lievä hiippaläpän vuoto, on myös tulkinnanvaraista. Lisäohjeena voi pitää korjattujen synnynnäisten sydänvikojen osalta seuraavaa (aivan tuore uusittu Kardiologia-kirja): ”Synnynnäisen sydänvian korjauksen jälkeen suositellaan pysyvästi profylaksiaa, jos potilaalle on jäänyt residuaalidefekti (’jäännösvika’), joka sijaitsee keinomateriaalin tai proteesin lähellä.” Eurooppalaisten sydänjärjestöjen aikuisten synnynnäisiä sydänvikoja koskevassa ohjeistossa todetaan, liittyen muuttuneisiin suosituksiin (käännös minun): ”Tietoon perustuvan harkinnan ja keskustelun jälkeen jotkut potilaat (ja myös lääkärit) saattavat haluta jatkaa rutiiniehkäisyä yksittäistapauksessa, ja näitä näkemyksiä tulee kunnioittaa.”

Ehdotonta totuutta ei siis ole. Tällä tietoa suosittaisin jatkamaan ehkäisevän antibioottihoidon käyttöä hammas- ja muiden kyseeseen tulevien toimenpiteisiin yhteydessä. Jos potilas on edelleen kardiologin kontrolleissa läppävuodon vuoksi, asia on syytä ottaa esille seuraavan käynnin yhteydessä.