Minulla on todettu synnynäinen sydämen ”rytmihäiriö”, joka johtuu läppäviasta, eli veri virtaa väärään suuntaan, josta johtuu sydämen tykytykset. Ensimmäiset tutkimukset tapahtui Rovaniemellä vuonna 1970-1972 en muista tarkkaan, sydämen sivuäänet tuli esille normaalissa terveydenhoitajan tarkastuksessa. Ei vaivannut ennenkuin v. 2007 rytmihäiriöt jo aiheutti ongelmia tavalliseen elämään. Silloin tutkittiin tarkemmin (sydänultra), jossa näkyi veren väärä viraus ja lääkitys on sitten ollut. Ei varmaan sydänvaivaan, vaan siihen, että kun sydän hyppää ylös kurkusta ja hakkaa tuhatta ja sataa sitä pitää saada rauhoitettua. Hieman pelottaa, kun äidilläni oli aivan sama synnynäinen vika ja kuoli massiiviseen aivoveritulppaan (ja äidin aivoissakin oli synnynäinen verisuonipullistuma tai niin raportoitiin). Pitäisikö huolestua ja missä vaiheessa, kun olo on huomattavasti mennyt alamäkeä?
Kristiina
Vastaus
Kolme asiaa vaatisi lisäselvitystä hoitavalta lääkäriltä. 1) Minkälainen läppävuoto on, onko se verenkiertoa kuormittava vai lievä ja enemmänkin ultraäänitutkimuksen sivulöydös? 2) Miten ”tuhatta ja sataa” -rytmihäiriöitä on tutkittu ja millaisiksi ne on tarkemmin ottaen tulkittu? 3) Miksi kunto on huonontunut? Jos läppävian vuoksi, vika kuuluu leikkausarvion piiriin, mutta lievä vuoto ei. Vian mahdollinen synnynnäisyyskään ei oikein kysymyksestä aukea: tavalliset aikuisiän läppäviat eivät sitä ole, terveydenhoitaja ei kyllä ole kuullut sydämen sivuääntä, koska hoitajat eivät sydäntä kuuntele, ja rytmihäiriöidenkin synnynnäisyys riippuu niiden täsmällisestä laadusta. Ja mikähän se äidin synnynnäinen vika on ollut? Verisuonipullistuma on kyllä synnynnäinen (joskin iän myötä paheneva), mutta se ei aiheuta aivoveritulppaa vaan -verenvuodon, ja nämä puolestaan eivät liity sydänsairauksiin. Palaamme siis kysymykseen 3: miksi kunto on mennyt alamäkeä, siihen pitäisi nyt lääkärin ottaa kantaa.
01/09/2015
Mikko Syvänne