Hei,
Olen 35 -vuotias, paljon liikkuva naishenkilö. Minulla on ollut ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriötä ja tiedän olevani herkkä reagoimaan erilaisiin ruumiillisiin tuntemuksiin. Pari vuotta sitten (tuolloin elämäntilanteeni oli aika stressaava) minulla alkoi olla lisälyöntien tapaisia muljahdus-tuntemuksia. Kävin tuolloin lääkärillä ja minulta, lääkärin tutkimisen lisäksi, otettiin verikoe ja lepo-ekg. Ainoa ”löydös” oli natriumin alhainen taso, joka kuitenkin korjaantui veden juontia vähentämällä ja ruokasuolan käyttöä lisäämällä.
Tehdyt tutkimukset rauhoittivat mieleni hetkeksi, mutta jäin miettimään, kuinka luotettava testi on 12 sekunnin lepo-ekg silloin, jos lisälyöntejä tulee levon lisäksi myös fyysisessä rasituksessa tai fyysisen rasituksen jälkeisessä palautumisessa? Tai onko luotettavaa sanoa lisälyöntien olevan vaarattomia silloin, jos niitä ei ole edes tallentunut nauhalle? Olen miettinyt, olenko tullut liikkuneeksi niin paljon, että sydänlihas on paksuuntunut oireita aiheuttavasti, ja olisiko liikunnan määrää näin ollen syytä vähentää. Liikun mielestäni varsin paljon, myös rankasti. Suorituskykyni ei mielestäni ole, tosin, laskenut, mikä kai viittaa sydämen terveyteen? Ongelma voi siis hyvinkin olla enemmän pääni, kuin sydämeni. Hirveästi ei helpota kuitenkaan se, että koen lisälyöntien lisääntyneen, joskaan en ainakaan itse tunne niitä edes päivittäin, mutta huonona päivänä useamminkin tilanteesta riippumatta, myös peräkkäisinä. Joskus myös liittyen hengityksen vaiheisiin tai asentoihin.
Lisälyönneistä ovat tällä palstalla monet kysyneet ja toistan varmaan useita samoja kysymyksiä. Omaa huoltaan vaan on vaikea vaientaa… Kiitos siis vastauksesta jo etukäteen!
04/01/2016
Turhasta toivottavasti huolestunut
Vastaus
Terveen sydämen lisälyönnit ovat vaarattomia. Kuten linkitetyssä kirjoituksessa todetaan, suuri määrä lisälyöntejä (esim. yli 15 000 vuorokaudessa) voi kuitenkin haitata sydämen toimintaa. Lisälyöntien määrää ei voi luotettavasti päätellä niiden aiheuttamista tuntemuksista. Siten voisi olla hyvä varmistaa asia EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnillä (holter). Jos lisälyöntejä on siinä kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia, eikä ole muuta syytä epäillä sydänsairautta, muljahdustuntemuksiin voi suhtautua rauhallisesti.
Kysymys liikunnan aiheuttamasta sydänlihaksen paksuntumisesta on hieman väärin asetettu. Ensinnäkään tavallinen kuntoilu ei paksunna sydänlihasta. Toiseksi huippu-urheilun aiheuttama sydänlihaksen paksuntuma on hyvänlaatuinen sopeutumisilmiö ja siten erotettava sairauden aiheuttamasta muutoksesta. Haluttaessa asian voi varmistaa sydämen ultraäänitutkimuksella, joka muutenkin on hyvä perustutkimus (holterin lisäksi) silloin kun rytmi- tai muut tuntemukset askarruttavat häiritsevässä määrin.
Vielä kommentti matalasta natriumarvosta. Jos poikkeama on ollut lievä, se olisi saattanut olla sattumalöydös, joka seuraavalla kerralla olisi normaalistunut ilman erityisiä toimenpiteitäkin. Jos jotain haluaa tehdä, liiallisen veden juomisen rajoittaminen on oikea toimenpide (jos määrät ovat olleet tarpeettoman suuria). Sen sijaan suolan käytön lisääminen, ainakaan pitkäaikaisesti, ei ole hyvä ajatus. Matala natriumarvo ei nimittäin johdu suolan puutteesta muutoin kuin akuuteissa menetystiloissa (voimakas hikoilu, ripuli). Yleensä suolan saantimme on terveellisesti elävilläkin moninkertainen tarpeeseen verrattuna. Toistuvasti merkittävän matala natriumarvo taas vaatii selvittelyjä taustalla mahdollisesti olevan suola-vesitasapainoa häiritsevän sairauden toteamiseksi.
04/01/2016
Mikko Syvänne