Primaspan+omega 3

1. Omega-3-rasvahappovalmiste vai asetyylisalisyylihappo (ASA, mm. Primaspan)? Ensin on kysyttävä, tarvitseeko kumpaakaan. Valtimotautia (sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti, alaraajoja ahtauttava valtimotauti) sairastaville suositellaan ASAa annoksella 100 mg vuorokaudessa. Tietyissä tilanteissa, kuten sydäninfarktin tai sepelvaltimostentin asennuksen jälkeen, ASAn lisäksi annetaan toista, sen vaikutusta tehostavaa lääkettä määräaikaisesti, yleensä vuoden ajan.

Sen sijaan terveille, joilla ei ole todettu valtimosairautta, ASAa ei suositella. Valtimotautikohtaukset tosin vähenevät, mutta vain vähän, ja hyödyn kumoaa jokseenkin tarkoin yhtä pieni mutta vastakkainen vakavan verenvuodon riski.

ASA vaikuttaa estämällä verihiutaleiden (trombosyyttien) aktivoitumista, mikä on ensimmäinen tapahtuma veren hyytymisessä. Veren hyytyminen on hyvä asia, kun ihoon on tullut haava, mutta sairaissa valtimoissa veri pyrkii hyytymään suonten sisään haitallisella tavalla. Tätä ASA ja sen sukuiset lääkkeet estävät.

Pitkäketjuisilla omega-3-rasvahapoilla (”kalaöljyillä”) on samantapaista verihiutaleita estävää vaikutusta. Vaikutus on kuitenkin heikko ja tulee esiin vasta varsin suurilla annoksilla. Omega-3-rasvahapot eivät siis valtimotauteja sairastavilla ole ASAn vaihtoehto.

Terveet taas eivät tarvitse verihiutaleiden toiminnan hillitsemistä. Muut omega-3-rasvahappojen myönteiset terveysvaikutukset saadaan nauttimalla kalaruokaa 2–3 kertaa viikossa, minkä lisäksi saadaan kalan muita hyödyllisiä vaikutuksia. Kalaöljykapseleille ei siis jää sijaa terveyden edistämisessä.

2. Kaikissa elintarvikkeissa, joissa on rasvaa, on sekä tyydyttynyttä rasvaa että tyydyttymätöntä rasvaa luontaisesti. Suositeltavaa on käyttää sellaisia rasvoja ja elintarvikkeita, joissa rasvasta enintään 1/3 on tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa ja vähintään 2/3 on tyydyttymätöntä eli pehmeää. Rasiamargariineissa on esimerkiksi rypsiöljyn, auringonkukkaöljyn tms. lisäksi jotain runsaasti kovaa rasvaa sisältävää rasvaa, jotta siitä saataisiin kiinteämpää eli levitettävää tuotetta. Muuten tuote olisi pelkkää juoksevaa öljyä. Siksi margariineihin on sekoitettu palmuöljyä, maitorasvaa tai muuta kiinteää rasvaa, mutta vain vähän. Lopputuotteen rasvakoostumus lopulta ratkaisee tuotteen terveellisyyden ja se kerrotaan pakkauksen ravintosisältöluettelossa. Näin esimerkiksi Becel pro.activ -levitteessäkin on tyydyttyneitä rasvoja 20–25 % rasvasta. Voissa puolestaan tyydyttyneitä rasvoja on noin 69 % rasvasta ja voi-kasviöljyseoksissa noin 46 % (lähde Fineli.fi). Margariineissa on siis huomattavasti vähemmän tyydyttyneitä rasvoja ja enemmän pehmeitä eli tyydyttymättömiä rasvoja kuin maitorasvapohjaisissa levitteissä.

Margariini, jossa tyydyttyneen rasvan osuus on selvästi alle 1/3, on hyvä kasvisterolienkin lähteenä. Tuotteessa on myös Sydänmerkki osoituksena riittävän pienestä kovan rasvan määrästä.