Ravitsemus koskettaa jokaista

Sydänliitto on julkaissut jo lähes 20 vuotta Ruoka sydänterveyden edistämisessä -suositusta terveydenhuollon ammattilaisten ravitsemusohjauksen tueksi. Suosituksen sisältö on puettu myös käytännönläheisiksi vinkeiksi sydän.fin sivuille. Sydänliiton ravitsemuksen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, professori Antti Jula näkee suositukset tärkeänä perustana terveellisestä ravitsemuksesta viestittäessä.

– Ihmisten on tärkeä tietää, miten sairauksia voidaan ehkäistä ja hoitaa hyvän syömisen keinoin. Koko ajan tulee tietoa, jonka pohjalta suosituksia aina päivitetään.

Sydänliiton suositukset perustuvat moniin kansallisiin ja kansainvälisiin näyttöön perustuviin suosituksiin. Suosituksen laatimisessa ei tavoitella taloudellista etua millekään taholle, vaikka näin kuulee väitettävän.

– Kansainväliset ja kansalliset suositukset laaditaan avoimesti ja tiukasti tiettyjen sovittujen sääntöjen mukaan perustuen lääketieteelliseen ja ravitsemustieteelliseen tutkimusnäyttöön, Jula täsmentää.

Ravitsemuksella keskeinen rooli sydänterveydessä

Terveellinen ravinto on luonnollinen keino estää sydän- ja verisuonisairauksia, sillä ne alkavat kehittyä jo varhaislapsuudessa.

– Ravinto on kaikilla osa elämää syntymästä alkaen. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi, Jula toteaa.

Julan mukaan kaikilla elintapatekijöillä on tärkeä rooli sydän- ja verisuonitautien ja muiden kroonisten sairauksien ehkäisyssä, mutta terveellinen ruoka muodostaa keskeisen perustan.

– Ravitsemus koskettaa kaikkia. Sekin koostuu monesta osatekijästä.

Perimää ei voi sulkea pois, mutta silloin onkin entistä tärkeämpää panostaa hyviin valintoihin.

– Perimä usein altistaa ja huonot elintavat tuovat riskit esille, mikä puolestaan johtaa helpommin sairastumiseen.

Samalla ehkäistään muitakin sairauksia

Jula kannustaa syömään terveellisesti, vaikka sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä tai perimän taakkaa ei olisikaan.

– Hyvät ruokavaliotekijät liittyvät monen muunkin kroonisen sairauden ehkäisyyn, kuten syöpien, tyypin 2 diabeteksen ja dementiasairauksien ehkäisyyn.

Jula tutkimusryhmineen onkin osoittanut, että heikentynyt insuliiniherkkyys ja siihen liittyvä veren korkea insuliinipitoisuus näyttävät lisäävän amyloidi-proteiinin kertymistä aivoihin, mikä lisää Alzheimerin taudin vaaraa.

– Erityisen tärkeää on vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä eli pitää paino normaalin rajoissa, huolehtia rasvojen laadusta ja liikkua riittävästi.

WHO:n mukaan kohonnut verenpaine on maailmanlaajuisesti yksi keskeisimmistä terveitä elinvuosia vähentävistä riskitekijöistä. Lihavuuteen ja verensokeriin liittyvät aineenvaihduntahäiriöt sekä kohonnut kolesteroli löytyvät listalta heti seuraavaksi. Ravitsemus liittyy vahvasti näihin kaikkiin.

– Kasvikset, hedelmät, rasvojen laatu, kuitu ja suola, Jula listaa. – Nämä kaikki yhdessä muodostavat terveyttä edistävän kokonaisuuden.

Alhaiset veren natriumtasot, matala verenpaine, lihaskrampit ja helle lienevät useimmin esitetyt syyt lisätä ruokaan suolaa. Näille uskomuksille ei kuitenkaan löydy tukea tutkimuksista.

Suola ei ole lääke

Suolan lisääminen korjaa alhaista natriumia vain, jos se johtuu esimerkiksi voimakkaan oksentelun tai ripulin aiheuttamasta suolan menetyksestä.

Veren, tarkemmin plasman, natriumpitoisuus ei kerro todellisesta elimistön natriumtasapainosta eikä siitä, että suolaa pitäisi lisätä ruokaan.

– Eri tilanteissa natriumia kertyy paljon muuallekin kuin verenkiertoon: kudosvälitilaan, ihon alle ja rustoihin. Tällöin sitä ei edes voida mitata verenkierrosta.

Joskus alhaisen natriumpitoisuuden eli hyponatremian syynä voi olla eräiden sairauksien ja lääkkeiden aiheuttama antidiureettisen hormonin liikaeritys. Tämä hormoni lisää veden kertymistä elimistöön.

– Ilmiön syy pitää aina selvittää lääkärin vastaanotolla ja hoitaa se oikeilla keinoilla tarvittaessa. Hyponatremiaa ei pidä lähteä korjaamaan itsenäisesti lisäämällä suolaa, Jula tähdentää ja jatkaa:

– Vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa elimistöön voi kertyä liikaa natriumia ja vettä, jolloin suolan lisäämisestä on vain haittaa.

Lääkehoito voi vaatia säätöä

Matalaakaan verenpainetta ei kannata yrittää korjata lisäämällä suolan käyttöä, koska suolalla on muitakin terveyshaittoja.

– Runsas natriumin saanti esimerkiksi lisää kalsiumin eritystä virtsaan ja saattaa sitä kautta pitkällä aikavälillä altistaa osteoporoosille eli luukadolle.

Jula jatkaa:

– Vähän suolaa käyttävissä kulttuureissa verenpaine on 90–100/60–70 mmHg. Sitä voitaisiin pitää ihmiselle lajityypillisenä eli normaalina. Tätä matalampia tasoja on todella harvoilla. Jos painetaso yhtäkkiä laskee, täytyy selvittää taustasyy ja hoitaa sitä asianmukaisesti.

– Sydänpotilailla saattaa matalahkon tason taustalla olla tehokas, mutta tarkoituksenmukainen lääkehoito. Lisäksi vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa sydämen pumpputoiminta voi olla heikkoa, jolloin verenpainetaso yhdessä lääkityksen kanssa on hieman alhaisempi. Tällöinkään hoitona ei missään nimessä ole suolalisä, Jula varoittaa.

Myös huimaukseen tai huteraan oloon voi löytyä lukuisia syitä, joten sitä ei pidä omatoimisesti yrittää hoitaa suolalisällä.

– Aivoissa verenkierron säätely toimii hyvin. Vaikka painetaso on mittauksen mukaan matala, verenkierto toimii aivotasolla aivan normaalisti. Huimauksen syy on myös syytä selvittää lääkärissä.

Suolakide ei paranna lihaskramppeja

Lihaskrampitkaan eivät hoidu suolalla. Kielen alle asetettu suolakide ei edes teoriassa voi Julan mukaan parantaa pohkeen ”suonenvetoa”.

– Lihaskramppi menee itsestään ohi joka tapauksessa, vaikka oma kokemus olisikin, että juuri suolakide olisi hoitanut vaivan.

Suolakiteen kuuluu väitetyn myös auttavan nenäverenvuotoon, mutta Jula kumoaa senkin fysiologisesti mahdottomana.

Helteen aiheuttaman nestehukan Jula kehottaa korvaamaan vedellä, koska ihmisellä on elimistössä hyvät natriumvarannot ja ruoasta kertyy suolaa moninkertaisesti fysiologiseen tarpeeseen verrattuna.

– Litratolkulla vettä ei kuitenkaan kannata juoda. Tärkeää on korvata hikoilemalla menetetty neste. Jos on hyvin herkkä äkilliselle, runsaalle hikoilulle, ei ole kuitenkaan estettä lisätä pientä suolamäärää. Tämä pätee erityisesti rankassa, runsaasti hikoiluttavassa urheilusuorituksessa.

Terveyssuolaa ei ole

Puhdistamatonta merisuolaa tai ruusu- ja vuorisuoloja pidetään joissakin yhteyksissä terveellisempänä kuin teollista, puhdistettua pöytäsuolaa. Tähänkään Jula ei löydä mitään perusteita.

– Suolassa haitallinen osa on natrium. Natriumpitoisuus näissä tuotteissa on suurin piirtein sama. Terveyden kannalta ei ole mitään näyttöä, että toinen olisi parempi tai huonompi. Kokonaissaanti ratkaisee.

Kaiken kaikkiaan Jula suosittelee suolan vähentämistä kaikille, myös niille, joiden verenpaine ei ole koholla tai joilla ei ole sydänsairautta. Ani harva pääsee suolasuositukseen eikä sen noudattamisesta ole kenellekään haitta.

Suosituksiin siis voi luottaa. Niitä tehdään, jotta ihmiset saavat arkeensa keinoja pysyä terveenä ja toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään.

Antti Jula. Kuva Tiina Eloranta

Antti Jula, emeritusprofessori

• Koulutus: sisätautien erikoislääkäri, LKT, dosentti
• Väitöskirjan aihe: Kohonneen verenpaineen lääkkeetön hoito; kontrolloitu, satunnaistettu tutkimus erityisesti suolarajoituksen vaikutuksista, 1992
• Työura: TYKS, KELA, THL ja sisätautilääkärin vastaanotto (jatkuu edelleen)
• Mukana edelleen työryhmissä, joissa tehdään tutkimuksia muun muassa rasvahappojen, suolan ja marjojen terveysvaikutuksista sekä kognitioon (Alzheimerin tauti, dementiasairaudet) vaikuttavista elintapatekijöistä.
• Antti Jula on toiminut Sydänliiton ravitsemuksen asiantuntijaryhmässä vuodesta 2000 eli sen perustamisesta lähtien. Puheenjohtajan rooli siirtyi hänelle Matti Uusituvalta vuonna 2017.
• Asiantuntijaryhmä on perustettu toimimaan Sydänliiton neuvoa-antavana tieteellisenä ravitsemuksen asiantuntijatahona. Ryhmä ylläpitää ja päivittää sydänterveyteen liittyvää ravitsemussuositusta, jota päivitetään muutaman vuoden välein uuden tutkimustiedon valossa.

Sydänliiton ravitsemuksen asiantuntijaryhmä:
Antti Jula, LKT, emeritusprofessori, sisätautien erikoislääkäri (pj.)
Mikael Fogelholm, ETT, professori, dosentti, Helsingin yliopisto
Anna-Mari Hekkala, LT, ylilääkäri, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, Suomen Sydänliitto
Tiina Laatikainen, LT, tutkimusprofessori, THL ja Itä-Suomen yliopisto
Satu Männistö, ETT, tutkimuspäällikkö, dosentti, THL
Markku Savolainen, LT, emeritusprofessori, sisätautien erikoislääkäri
Ursula Schwab, FT, apulaisprofessori, laillistettu ravitsemusterapeutti, Itä-Suomen yliopisto
Tuija Pusa, THM, ravitsemusasiantuntija, laillistettu ravitsemusterapeutti (siht.)