Univaikeudet pysähdyttivät Annarita Kolin
Eräänä päivänä työyhteisötutkija Annarita Koli huomasi, että ei itse toiminut niin kuin opetti.
Annarita Koli on tehokas nainen. Työyhteisössään tutkimusalalla hänet tunnetaan määrätietoisena asiantuntijana ja esimiehenä. Ystävät kuvailevat häntä supernaiseksi, jolla on koko ajan joku projekti käynnissä. Henkireikänä alkanut juoksuharrastuskin muuttui vähitellen suorittamiseksi ja tulosten vertailuksi. Kunnes univaikeudet pysähdyttivät miettimään.
– Vasta silloin tajusin, että onhan tässä ollut vaikka mitä ja aika rankkojakin tapahtumia.
Viiden viimeisen vuoden aikana Annarita Kolin, 43, työ- ja perhe-elämä ovat sujuneet jatko-opintojen, remontin ja parin työpaikan vaihdoksen vanavedessä. Kotona valmistui mittava remontti, Annarita väitteli tohtoriksi ja vaihtoi työpaikkaakin pariin kertaan. Vaikka kaikki asiat ovat olleet innostavia, niistä kertynyt kokonaiskuorma ei voinut olla jättämättä jälkiä.
– Vähitellen olen ymmärtänyt, kuinka kovia vaatimuksia asetan itselleni. Ajattelin, että minulta odotetaan paljon, mutta vasta nyt ymmärsin, että minä odotan itseltäni kaikkein eniten.
Annarita on mestari analysoimaan myös itseään ja omia suorituksiaan. On vaatinut aikansa ymmärtää, että analysointi ei välttämättä tarkoita, että osaisi kuunnella itseään.
– Analysointikin voi johtaa suorittamiseen. Itseni kuuntelusta, kehon tuntemuksien huomioimisesta ja kehon ja mielen välisen yhteyden ymmärtämisestä on nyt tullut tärkeää.
Nöyrtyminen ja unikoulu
Vuosi sitten Annarita Koli odotti elämänsä rauhoittuvan. Koti- ja työasiat olivat kunnossa, jatko-opinnot päätöksessä ja uusi työ sisäänajovaiheessa. Työ oli haastavaa, mutta mielenkiintoista. Juoksukalenterinkin tavoitteet motivoivat.
Mutta kaikki ei ollut niin kuin piti. Uni ei meinannut tulla illalla tai jos tuli, Annarita heräsi muutaman nukutun tunnin jälkeen, eikä enää nukahtanut. Työyhteisökehittämisen ammattilainen alkoi etsiä työkaluja tilanteen korjaamiseksi. Unilääkäri?
– Voinko minä mennä unilääkärin vastaanotolle? Olenko hullu, jos menen? hän mietti. Jahkailu jatkui ”Ei se ota, jos ei annakaan” -ajattelusta ajanvaraukseen – ja lähes jo varatun ajan peruutukseen. Kunnes oli aika avata ovi unilääkärin vastaanotolle.
– Mutta kokemus oli positiivinen. Lääkäri todella paneutui minun asiaani, hän hämmästyi.
Aloitettiin unettomuuden lääkkeetön hoito. Annarita Koli alkoi opetella säännöllistä rytmiä. Oli opittava aito palautuminen niin, ettei siihen kuulu edes treenejä. Oleellista oli iltojen rauhoittaminen. Iltapalan Annarita nauttii nyt säännöllisesti kahdeksaan mennessä, samalla älylaitteet jäävät sivuun. Tilalle on tullut rauhoittumista lukemalla romaaneja ja kirjoittamalla huolipäiväkirjaa.
– Pidän oikeastaan unikoulua itselleni. Kirjoitan huolet illalla päiväkirjaan, enkä ajattele niitä enää yöllä.
Mitä minä olen oppinut tästä kaikesta ja miten pidän mielessä oppimiseni?
Mindfulness on toinen Annaritan arkeen, myös työpäiviin, tullut työkalu. Hän kävi aiheesta ensin viikonloppukurssin ja sitten vielä kahdeksan viikon mindfulness-kurssin ja jatkaa nyt rauhoittumishetkiä itsekseen puhelinsovelluksen avulla.
– Mindfulness tarjoaa uudenlaisen työkalupakin, jossa mieli vaikuttaa kehoon, hän on huomannut. – Voin aina palata kehoon ja kehon tuntemuksiin. Mutta sitäkin voi suorittaa! Vanhaan suorittamiseen valuu helposti takaisin. Palautumista täytyy tietoisesti harjoitella. Ja kannattaa muistaa, että huonokin harjoitus on hyödyllinen.