Tankotanssi palautti Anne-Marie Kainulaisen elämänilon

Alkujaan se oli kokeilunhalu, joka sysäsi Anne-Marie Kainulaisen ensimmäiselle tankotanssitunnille. Hän halusi kokeilla jotain aivan uutta lajia, jotain, jossa yhdistyy voima ja tanssin kauneus.

Tankotanssi muodostui keinoksi ilmaista itseään. Nyt hän nauttii musiikin, tanssin ja liikkeen tuomasta ilosta. Samalla hän kokee uuden oppimisen, onnistumisen ja itsensä ylittämisen riemua.

– On ollut upea huomata, kuinka voiman ja notkeuden kehittyessä pystyn hallitsemaan kehoani ja käyttämään sitä upean näköisten temppujen tekemiseen, vielä tämän ikäisenäkin, keväällä 40 vuotta täyttänyt Anne-Marie kertoo.

Mutta läheltä liippasi, ettei tankotanssi jäänyt.

Sydänlääkärin yllättävä löytö

Elokuussa 2018 Anne-Marie Kainulainen osallistui Firstbeat-hyvinvointianalyysiin. Mittauslaite kadotti välillä naisen sykkeen, joten mittauksen tekijä ohjeisti häntä kääntymään lääkärin puoleen.

Alle kouluikäisenä Anne-Marien sydäntä tutkittiin sivuäänen vuoksi. Sivuääni kuitenkin hävisi. Anne-Marie muisti tämän ja varasi ajan työterveyslääkärille. Lääkäri kuuli sydämestä voimakkaan sivuäänen, lähetti Anne-Marien heti EKG-mittaukseen ja ohjeisti vielä varaamaan ajan kardiologille.

– Menin kardiologille yksin, en osannut epäillä yhtään mitään. Olin varma, että olen täysin terve. Sydämen ultraäänitutkimusta tehdessään kardiologi oli pitkään hiljaa ja tutki. Siinä vaiheessa epäilyni heräsi.

Sivuäänen syyksi osoittautui kaksipurjeinen aorttaläppä. Se ei tosin näyttänyt vuotavan. Lääkäri teki toisenkin löydön. Anne-Marien aortta oli pullistunut merkittävästi.

– Tuntui kuin olisin kärpänen katossa, joka katselee tilannetta kardiologin kertoessa, mitä tarkoittaa aortan pullistuma, mitä riskejä se aiheuttaa ja kuinka joutuisin välttämään voimakkaita voimanponnistuksia ja sykkeen kohoamista, Anne-Marie kertoo alkujärkytyksestään.

Anne-Marie sai lähetteen tietokonetomografiaan eli TT-kuvaukseen, jossa selviäisi aortan todellinen koko.

– Olin kuin unessa. Tunteet katosivat, enkä oikein ymmärtänyt, mitä tapahtuu. Minähän olen terve, urheileva ihminen, enhän minä voi olla sairas.

Seuraavana aamuna sokki iski.

– En pystynyt tekemään töitä. Soitin itkien esimiehelleni ja kerroin sydänsairaudestani.

Anne-Marie kertoi asiasta myös ystävilleen, työkavereilleen ja liikunnanohjaajakollegoilleen.

– Päätin olla avoin. Sairaus on osa minua, enkä häpeä sairastumistani yhtään.

Päätös leikkauksesta varmistuu

Lokakuussa Anne-Marie pääsi sydämen TT-kuvaukseen ja kardiologin luokse kuukautta myöhemmin. Jälleen Anne-Marie kuuli riskit, jotka hänellä olisi aortan pullistuman kanssa eläessä. Joulukuussa hän tapasi kirurgin, joka ehdotti leikkausta.

– Päätös leikkaukseen menemisestä oli helppo, sillä leikkauksen riskit olisivat pienemmät kuin aortan repeämisen riski, Anne-Marie kertoo.

Leikkauspäivä sovittiin tammikuun lopulle. Sitten pelot iskivät.

– Vaikka olin varma, että olin tehnyt oikean päätöksen, pelkäsin silti. Mitä jos en selviäkään? Miten lapseni kokevat tämän kaiken? Olenko sama äiti vielä leikkauksen jälkeen? Kuinka kuntoudun työkykyiseksi? Pystynkö harrastamaan mitään liikuntaa leikkauksen jälkeen?

Anne-Marie oli niin väsynyt elämänmuutoksen takia, ettei jaksanut etsiä vertaistukea tai mennä psykologin luo juttelemaan. Parasta henkistä tukea oli ystävän läsnäolo ja halaus.

Ennen leikkausta hän piti sairauslomaa. Hän ulkoili päivittäin, nautti talvisen luonnon kauneudesta ja haki sitä kautta mielenrauhaa. Kun leikkauspäivä koitti, Anne-Marie oli valmis kuusi tuntia kestävään leikkaukseen.

– Herätessäni teho-osastolla olin onnellinen siitä, että olen elossa. Mutta kivut aukisahatussa rintalastassa olivat kovat ja verenpaineeni todella matalalla. Heikotti. Olin tottunut syömään säännöllisesti 3–4 tunnin välein. Oli tuskaista, kun en saanut syödä. Miten mustikkakeitto maistuikaan niin hyvältä!

Anne-Marie Kainulainen on harrastanut tankotanssia yhdeksän vuotta. Tankotanssi- ja liikunnanohjaajana hän nauttii hetkistä, jolloin hän näkee harrastajien kehityksen ja uuden oppimisen tuoman ilon. Kuva: Studio Mitja Kortepuro

Kuntoutuminen lähti hyvin käyntiin

Sairaalassa Anne-Marie käveli osaston käytäviä hitaasti päästä päähän. Välillä hän istahti päivähuoneeseen lepäämään ja katseli ikkunan takana leijuvaa lunta. Lopulta hän sai luvan polkea kuntopyörällä.

– Olo oli kuin voittajalla.

Kotona päivä muodostui kävelylenkeistä ja lepohetkistä. Hän kirjasi jokaisen kävelyn muistiin: matka, aika, rasitustuntemus ja sää.

– Niinä hetkinä, kun epätoivo iski ja tuntui etten kuntoudu tästä koskaan, kaivoin vihkoni esille ja katsoin, kuinka paljon paremmin jaksoin jo kävellä kuin viikko sitten. Sain taas voimia jatkaa ja elää.

Rintalastan kivut jatkuivat kovina lähes kaksi kuukautta. Toipilas joutui turvautumaan kipulääkkeisiin.

– Kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen sain varovasti herätellä kroppaani. Harjanvarren avulla tein lihaskuntoliikkeitä, jotka nostivat esiin jälleen suuria ilon ja onnistumisen tunteita.

Vertaistukea nuorista sydänsairaista

Anne-Marie huomasi, että vertaistuen löytyminen kangerteli. Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen hän löysi Facebookista ryhmän Nuoret sydänsairaat, johon kuuluu muita hänen ikäisiään. Ryhmäläiset vaihtoivat ajatuksia viesteissä. Anne-Marie kertoi kokemuksiaan ja tuntemuksiaan sekä tsemppasi leikkaukseen meneviä.

– Tämä toimikin yllättäen minulle vertaistukena.

Aviomies kuskasi vaimoaan kauppaan ja kävi hänen kanssaan hitailla kävelylenkeillä.

– Vei minua pois kodin seinien sisältä. Lasten liikuntaharrastusten seuraaminen vei ajatukseni pois kivuista ja toi hymyn huulille. Pieniä mutta niin suuria asioita, Anne-Marie muistelee kuntoutumisaikojaan.

Henkinen kuntoutuminen on ollut pitkä prosessi

Päivät ovat vaihdelleet epätoivosta suuriin onnen tunteisiin, Anne-Marie kuvailee. Hän on puhunut avoimesti kaikesta kokemastaan. Lisäksi hän on hyödyntänyt henkiseen kuntoutumiseen kaiken saatavilla olevan ammattiavun.

Kevät tarjosi uuden tavan kuntoutua. Anne-Marie pääsi seuraamaan luonnon heräämistä talven jälkeen: metsän tuoksua, lintujen laulua, aurinkoa, hiirenkorvia puissa, leskenlehtiä.

– Heti kun jaksoin kävellä vähän enemmän, otin päiväkävelylle eväät mukaan. Söin lounaan luonnon äärellä, nautin hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä.

Sairaalassa ollessaan Anne-Marie näki Facebookissa vanhan kuvan itsestään tekemässä tankotanssitemppua. Silloin hän päätti, että kuntouttaa itsensä juuri niin kuin ohjeistetaan. Hän halusi tehdä saman vielä uudestaan. Puoli vuotta leikkauksesta Mitja Kortepuro kuvasi Anne-Marien tekemässä tuota samaa temppua.

– Nykyään lähes jokainen tankotreeni tuo upeita fiiliksiä. Intoa ja onnea siitä, että pystyn vielä harrastamaan. Toisaalta usein huomaan, ettei kroppani ole enää se sama kuin ennen. Liikkuvuus, notkeus ja voima ovat huvenneet. Mutta tämän tosiasian olen hyväksynyt.

Elämänilon löytyminen on vaikuttanut myös omaan arvomaailmaan.

– Nautin normaalista elämästä, arjen hetkistä perheen, harrastusten ja työn parissa. Kaikki ne hetket kertovat, että olen yhä edelleen täällä. Enää en stressaa pienistä asioista.

Anne-Marien vinkit hänelle, joka harkitsee tankotanssin aloittamista

• Kaikki aloittavat nollasta ja oppivat kukin omalla tahdillaan.
• Sinun ei tarvitse olla huippukunnossa aloittaaksesi tankotanssin.
• Tärkeintä ei ole oppia liikkeitä täydellisesti, vaan niin, että itse nauttii liikkumisesta.
• Kokeile rohkeasti uutta harrastusta, saatat jäädä koukkuun.
• Tankotanssi kehittää voimaa, liikkuvuutta ja kehonhallintaa.

Studio Mitja Kortepuron blogissa lisää kuvia tankoilevasta Anne-Mariesta.

Lue myös Infarkti opetti elämään hetkessä