Antero Tiittulan sydämellä on sanoilla leikkimisen taide

Yhden sanan kokoisen tahallisen muutoksen seurauksena syntyvällä vaihtoehtohistorialla ja virheen tekijän, oikolukija Raimondo Silvan elämällä leikittelevä teos kuuluu tekijänsä varhaistuotantoon.

– Saramago on Suomessa erittäin pidetty, arvioi Antero Tiittula. – Lissabonin piirityksen kirjuri on kuitenkin jostakin syystä jäänyt aikaisemmin suomentamatta, vaikka se on Saramagon parhaita teoksia ja hänen tyylinsä huipentuma.

Hän itse tiivistää näkemyksensä teoksesta lyhyesti: omaperäinen ja hauska postmodernin kirjallisuuden kulmakivi. Lukija saattaisi lisätä jotain suloisesta romanssista ja mielikuvituksen vapaasta pudotuksesta.

– Saramagon teoksissa yhdistyy harvinaisella tavalla kielellinen ilottelu, leikkisä kerronta ja humaani lämpö. Samanlaiseen voi Suomessa törmätä ainakin Mikko Rimmisen romaaneissa, Tiittula erittelee.

Mutta ei-niin-tottuneelle lukijalle Saramagon venyvät ja luikertelevat virkkeet saattavat olla melkoinen haaste – ja sitä ne ovat olleet Tiittulallekin.

– Lissabonin piirityksen kirjuria oli haastavampaa suomentaa kuin jotakin perusromaania, hän myöntää, – mutta onnistumiset olivat sitäkin palkitsevampia. Pitkien virkkeiden ja sanaleikkien eteen sai kääntäessä nähdä vaivaa, joka toivottavasti keventää lukijan taakkaa.

– Uskon, että lukija kokee löytämisen iloa Saramagon runsauden keskellä: vaikka hyvä kirjallisuus usein vaatii aikaa ja ajatusta, se antaa sitäkin enemmän.

Entä millaiseen kirjallisuuteen tartut seuraavaksi?

– Itse luen mieluiten kirjoja, joissa taitavasti käytetty kieli tarjoaa vangitsevan, viisaan näkökulman maailmaan. Odotan mielenkiinnolla, minkälaisia käännöksiä Janne Löppönen ja Harry Salmenniemi ovat sorvanneet Fernando Pessoan runoista huhtikuussa ilmestyvään kokoelmaansa. Nyt lukuvuorossa on uusin Granta, aikakauskirja, joka yleensä tarjoaa jännittäviä virikkeitä uuteen kirjallisuuteen.

Tiittulan Saramago-käännös on ehdolla toukokuussa toista kertaa jaettavan Jarl Hellemann -palkinnon saajaksi.

– Tuntuu totta kai hienolta olla nuorena suomentajana kokeneiden mestarikääntäjien joukossa. Ehdokkaina olevat kirjat edustavat parasta viime vuonna suomennettua proosaa, ja olen iloinen, että laadukkaalle käännöskirjallisuudelle annetaan näin upea mahdollisuus nousta näkyviin.

Vuoden parhaan käännöskirjan tittelistä ja vuoden 2015 Jarl Hellemann -palkinnon voitosta kisaavat lisäksi seuraavat neljä laadukasta teosta ja niiden suomentajat:

Günter Grass: Grimmin sanat: rakkaudentunnustus,

suomentanut Oili Suominen

Mihail Šiškin: Neidonhius,

suomentanut Vappu Orlov

Rein Raud: Rekonstruktio,

suomentanut Hannu Oittinen

Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja,

suomentanut Tarja Härkönen