Luonnossa liikkumalla irti stressistä
Liikkumisen terveysvaikutuksia on tutkittu paljon. Tampereen yliopistossa tehdyn ympäristöpsykologian tutkimuksen mukaan myös liikuntaympäristöllä eli nimenomaan luonnolla on merkitystä mielen hyvinvoinnin kannalta.
Stressistä voi pyrkiä eroon monella keinolla, muun muassa liikunnalla. Kysyimme lisää liikkumisen terveysvaikutuksista tutkimuksen tehneeltä filosofian tohtori Tytti Pasaselta.
Ketkä voisivat hyötyä luonnossa liikkumisesta?
– Tutkimus osoitti, että erityisesti stressaantuneet hyötyivät luonnossa liikkumisesta. Mitä stressaantuneempi osallistuja oli viime aikoina ollut, sitä suurempi oli myönteinen muutos mielialassa sekä tarkkaavuuden ylläpidossa, kertoo Pasanen.
Eli mitä useammin ihminen liikkuu luontoympäristöissä, sitä parempi on hänen psyykkinen hyvinvointinsa.
Onko jotain erityistä, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota, esimerkiksi onko oleskelun kestolla väliä?
– Hieman yllättäen luontokäynnin kestolla ei ollut merkitystä siitä koettujen hyötyjen kannalta. Myöskään sillä, mihin kiinnitti huomiota, ei ollut suurta merkitystä. Keskittyminen omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin, tekemiseen sekä ympäristöön – muttei toisiin ihmisiin – olivat kaikki yhteydessä parempaan mielialaan käynnin jälkeen, valottaa Tytti Pasanen tutkimustuloksia.
Luonnossa liikkuminen siis todella kannattaa. Tutkimuksen mukaan säännöllinen, viikoittainen luontoliikunta on yhteydessä viimeisen kuukauden aikana koettuun hyvinvointiin ja erityisesti pidempiaikaiseen mielialan paranemiseen enemmän kuin esimerkiksi rakennetussa ympäristössä liikkuminen. Lyhytkin piipahdus on parempi kuin ei mitään.
Entä miten kauan positiivinen vaikutus kestää?
– Tutkimuksissa mielialaa ja muita hyötyjä kartoitetaan usein välittömästi liikunnan jälkeen. Edelleen puuttuu näyttöä siitä, kuinka pitkään yksittäisten luontokäyntien positiiviset vaikutukset kestävät.
On siis mahdollista, että jotkut hyödyt tulevat hieman viiveellä. Mutta hyvät asiathan tulevat usein hitaasti, ja askel askeleelta myös oma terveys ja mielentila voivat kohentua. Maltti on valttia.
Missä oma tutkijan mielesi kirkastuu, mikä on suosikkipaikkasi luonnossa?
– Viihdyn itse parhaiten perinteisessä sekametsämaisemassa järven rannalla, tunnelmoi Tytti Pasanen.
Tytti Pasasen väitös ”Everyday Physical Activity in Nature and Subjective Well-Being: Direct connections and psychological mediators” tarkastettiin Tampereen yliopistossa tammikuussa 2020.
Mikä ulkoilijatyyppi olet?
Lähes kaikki suomalaiset harrastavat ulkoilua jonkin verran vuoden aikana, moni useammankin kerran viikossa. Motivoiva voima voi olla tarve liikkua, rentoutua tai kokea luonnon läheisyyttä.
Ulkoilijoista voidaan tunnistaa viisi eri tyyppiä:
- Luontosuuntautunut ulkoilija lähtee harrastuksissaan ulos hakemaan nimenomaan kosketusta luontoon ja nauttimaan sen tarkkailusta.
- Maaseutusuuntautunut ulkoilija metsästää, kalastaa, marjastaa ja sienestää sekä mökkeilee ja tekee luonnon hoitotyötä.
- Liikunnallinen ulkoilija juoksee, hiihtää, pyöräilee tai meloo ja viihtyy myös mökillä.
- Perheliikkuja viihtyy luonnossa lasten kanssa leikkien ja lenkkeillen, mökkeily on myös suosiossa.
- Passiivinen ulkoilija ei harrasta juuri mitään tiettyä lajia ja ulkoileekin harvoin.
Lue myös:
Takaisin luontoon – elämyksiä kaikille aisteille
Hyvä uni löytyy rutiineista ja nukkumisympäristöstä
Työmatkapyöräily tuo liikkumisen iloa
Harrastuksena sammalet tuovat löytämisen ja näkemisen riemua