Eteisvärinä on vaarallinen

Eräänä elokuisena lauantaina Merja Hytinmäki, 56, heräsi outoon olotilaan. Hän näki kaiken kahtena, huone oli kallellaan eikä hän pysynyt pystyssä.
– Minulla ei ollut kipuja, pystyin kääntämään päätä ja liikuttamaan käsiä ja jalkoja, mutta tasapainoni oli tyystin kadonnut.
Merjaa pelotti. Hän ei ymmärtänyt oireitaan eikä tiennyt, että oli saanut aivoinfarktin.
Puoliso soitti numeroon 112 ja hoito käynnistyi.

Äkkiä hoitoon

Aivoinfarkti, yksi ”aivohalvauksen” muoto, iskee usein varoittamatta, joskus jopa nukkuessa kuten Merjan tapauksessa.
Tyypillisiä ensi oireita ovat puheen puuroutuminen tai vaikeus löytää sanoja, toisen puolen raajojen voimattomuus tai kömpelyys, suupielen roikkuminen tai näköhäiriöt. Päänsärky tai muut kivut eivät kuulu kuvaan.
– Oireiden ilmaantuessa on hakeuduttava hoitoon välittömästi, sillä nopea liuotushoito on toipumisen kannalta ratkaisevaa, kardiologian professori Juhani Airaksinen sanoo.

Liuotus on aloitettava viimeistään neljän ja puolen tunnin kuluttua ensioireista. Sitä ennen aikaa kuluu soittoon hätänumeroon 112, ensihoidon paikalle saamiseen, alustavaan taudinmääritykseen, sairaalaan kuljetukseen ja siellä lääkärin tutkimukseen ja pään tietokonekuvaukseen. Aikaa ei todellakaan ole hukattavaksi!

Sekä liuotushoidon että kuntoutuksen ansiosta suuri osa sairastuneista selviää, oireettomiksi toipuu noin neljännes.
Vakavimmillaan aivoinfarktin seuraukset ovat kohtalokkaat: sairauden kokeneista 15 prosenttia joutuu laitoshoitoon, 13 prosenttia sairastuu uudestaan ja 25 prosenttia menehtyy vuoden sisällä

Tykytys voi olla eteisvärinää

Aivoinfarktin aiheuttaa yleensä valtimonkovettumistauti kaulavaltimoissa, pienten aivoverisuonten tauti tai sydänperäinen hyytymän aiheuttama tukkeuma aivovaltimossa.

Viimeksi mainittu liittyy usein sydänsairauteen ja sen laukaisee hoitamaton eteisvärinä, varsinkin ikääntyneillä. Eteisvärinän aiheuttamat aivoinfarktit ovat seurauksiltaan vakavimpia.

Eteisvärinässä eteiset eivät pumppaa verta, jolloin veri kasaantuu eteisten poukamiin ja hyytyy herkästi. Jos hyytymä lähtee liikkeelle, se voi kulkeutua aivoverenkiertoon ja aiheuttaa tukoksen ja aivoinfarktin.

Eteisvärinän oireet vaihtelevat yksilöllisesti. Hengästyminen ja sykkeen muutos ovat yleisiä tuntemuksia. Jotkut kokevat tiheän epätasaisen pulssin erittäin kiusallisena, joitakin se haittaa vain vähän eikä osa ihmisistä tunne minkäänlaisia oireita.
– Sydämen tykytys kannattaa tutkituttaa, jotta selviää, onko se vaarallista lajia. Hoidon avulla moni aivoinfarkti voidaan estää, Airaksinen sanoo.

Varfariini ja uudet lääkkeet

Eteisvärinän mahdollisuus selvitetään EKG-tutkimuksella ja muilla sydäntutkimuksilla.
Jos rytmin poikkeamat esiintyvät kohtauksittain ja niin harvakseltaan, etteivät ne näy sydänkäyrässä, voidaan käyttää vuorokauden kestoista Holter-rekisteröintiä tai tapahtuma-EKG:n rekisteröintiä. Potilas voi tehdä tutkimuksen pienellä laitteella kotona.

Joskus ääritapauksissa käytetään rytmivalvuria, jolla seurataan sydäntä vielä pitemmän aikaa.
Tykytys ei aina ole eteisvärinää eikä vaarallista, sillä myös harmittomat lisälyönnit aiheuttavat rytmituntemuksia. Niitä ei yleensä tarvitse lääkitä.

Kun eteisvärinä todetaan, aivoinfarktin riski arvioidaan ja tarvittaessa aloitetaan veren hyytymistä estävä lääkitys eli antikoagulaatiohoito, useimmiten varfariinilla (Marevan). Se pienentää aivoinfarktin riskiä tutkimusten mukaan yli 60 prosenttia.
– Varfariini estää tehokkaasti aivoinfarktin syntyä, kunhan lääke annostellaan tarkasti ja potilas on huolellinen ja sitoutuu hoitoonsa, Airaksinen tähdentää.

Varfariinin käyttäjän on noudatettava säännöllistä ruokavaliota ja seurattava veren hyytymisarvoja INR-laboratoriokokein, jotta hyytymistasapaino säilyy tavoitetasolla. Varfariinin annos sovitetaan yksilöllisesti siten, että INR on välillä 2,0-3,0. Tuolloin hoito on tehokasta, mutta verenvuototaipumus ei lisäänny merkittävästi.

Ikä sinänsä ei vaikuta hoidon onnistumiseen, mutta monia eri lääkkeitä käyttävien on oltava varovaisia lääkkeiden mahdollisten yhteisvaikutusten takia.

Uudemmat hyytymisen estolääkkeet dabigatraani, rivaroksabaani ja apiksabaani eivät vaadi rutiininomaista INR-arvojen seurantaa. Hemoglobiini on kuitenkin syytä mitata vuosittain, samoin munuaisten toimintakoe, koska munuaisten heikentynyt toiminta vaikuttaa lääkkeiden annosteluun. Uudet antikoagulantit estävät aivoinfarktia yhtä tehokkaasti kuin perinteinen lääkitys. Niiden etuna on käyttömukavuuden lisäksi vähäisempi aivoverenvuodon vaara vakaan vaikutuksen takia.

Ääritapauksissa, mikäli vakavat verenvuodot tai niiden riski estävät hyytymislääkkeiden käytön, voidaan vasemman eteisen korvake, johon suurin osa aivoinfarkteja aiheuttavista hyytymistä syntyy, eristää katetritoimenpiteellä. Tämä uusi hoitomuoto on vähintään yhtä tehokas kuin perinteinen hyytymisen estolääkitys aivoinfarktin ehkäisyssä.

Eteisvärinän sykkeen hidastamiseen käytetään beetasalpaajaa, digoksiinia ja kalsiuminestäjiä tapauskohtaisesti harkiten.
Varsinaisia eteisvärinälääkkeitä eli rytmiä korjaavia lääkkeitä flekainidia ja propafenonia voidaan määrätä tervesydämisille, mutta sydänpotilaille ne eivät yleensä sovi. Uudempi eteisvärinälääke dronedaroni sopii usein myös sepelvaltimotautipotilaille ja lievää sydämen vajaatoimintaa sairastaville. Rytmihäiriölääkkeet eivät poista antikoagulaatiohoidon tarvetta.

Asetyylisalisyylihappoa (ASAa, ”aspiriinia”) ei nykyisin pidetä tehokkaina suuren riskin eteisvärinäpotilailla, ei myöskään samaan tapaan vaikuttavaa klopidogreelia. Näitä lääkkeitä käytetään muista syistä kuin eteisvärinästä johtuvien aivoinfarktien ehkäisyssä.

Pulssin tunnustelusta kansalaistaito

Aivoinfarktin tärkeintä ehkäisyä on terveellisten elämäntapojen noudattaminen: kohonneen verenpaineen ja kolesterolin hoito, tupakoimattomuus, lihavuuden välttäminen ja liikunta.

Eteisvärinä yleistyy iän myötä ja sen merkitys aivoinfarktin aiheuttajana kasvaa. Moni aivoinfarkti voitaisiin välttää, kun vaiva todettaisiin riittävän varhain ja hoidettaisiin asianmukaisesti antikoagulaatiolääkityksellä.
– Varsinkin iäkkäiden eteisvärinä on usein täysin oireeton, mutta oireettomuus ei vähennä rytmihäiriöön liittyvää aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa, Airaksinen muistuttaa.

Airaksinen suosittelee kaikille 60 vuotta täyttäneille sydämen sykkeen omatoimista seuraamista:
– Sykettä pitää tunnustella säännöllisesti, jotta oppii tietämään, mikä on normaalia ja milloin on syytä hakeutua hoitoon.
Joskus oikkuileva verenpainemittari antaa merkin sykkeen poikkeavuudesta, kun epäsäännöllinen syke harhauttaa laitetta.

Airaksinen on johtanut Liedon eteisvärinätutkimusta, jossa pulssin tunnustelua opetettiin yli 75-vuotiaille lietolaisille. Lyhyellä sairaanhoitajan opetuksella 75 prosenttia osallistujista oppi taidon ja useita uusia eteisvärinätapauksia tuli ilmi jo tutkimuksen alkuvaiheessa.
– Pulssin tunnustelusta pitäisi tehdä kansalaistaito. Se on yhtä tärkeää kuin verenpaineen mittaus, kardiologian professori sanoo.

Kuntoutus tehoaa

Merja Hytinmäen aivoinfarktista on kulunut parisen vuotta. Hän on siirtymässä Aivoliiton työkokeilun kautta työelämään tai eläkkeelle; asian ratkaisee lopulta neurologi.
Merja on silminnähden onnellinen. Hän saa voimia puolisolta, piirtämisestä sekä koirilta, jotka vievät häntä lenkille.

Aivoverenkiertohäiriöt

Aikaisemmin puhuttiin aivohalvauksesta. Nykyään käytetään mieluummin täsmällisempää ilmaisua aivoverenkiertohäiriö (AVH), koska kaikki AVH:t eivät ilmene halvausoirein.

Aivoinfarkti eli aivoverisuonitukos on sairaus, jossa valtimo tukkeutuu äkillisesti. Alueen aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea ja menee pysyvästi kuolioon. Pienet aivoinfarktit voivat olla oireettomia, mutta toistuessaan johtaa aivojen toiminnanhäiriöön, esimerkiksi muistisairauteen.

TIA (transient ischemic attack) on myös äkillinen mutta lyhytaikainen, usein alle vartin kestävä, AVH. Se menee itsestään ohi, mutta vaati sekin lääkärin pikaisen tutkimuksen, koska se ennakoi vakavampaa kohtausta jo lähitulevaisuudessa.

Aivoverenvuodossa valtimosuoni repeää, jolloin veri vuotaa joko aivoaineeseen (ICH) tai lukinkalvon alaiseen tilaan (SAV).