Hiljaisuus on läsnä retriitissä

Valamo on paikka, johon moni tulee hiljentymään, osallistumaan päivittäiseen jumalanpalveluselämään, rentoutumaan luonnossa liikkuen, viettämään aikaa perheen ja ystävien seurassa tai oppimaan uutta Valamon opiston kursseilla.

Täällä käy yli 100 000 vierailijaa ympäri vuoden. Etenkin syksyn väriloisto on mieleenpainuva kokemus.

– Joskus vuosia sitten vietin pari viikkoa ystäväperheen luona Pietarissa. He asuivat aivan kaupungin keskustassa, ja kadulta asuinhuoneisiin kuului koko ajan pientä huminaa. Kun tulin takaisin Valamoon, hiljaisuus ympäröi minut. Elän mieluummin hiljaisuudessa, mikä onkin luostarielämässä arvo sinänsä. Kun ylimääräiset äänet ja häiriötekijät suljetaan pois, voi paremmin keskittyä rukoukseen ja Jumalan läsnäolon aistimiseen, Valamon luostarinjohtaja, arkkimandriitta Sergei sanoo.

– Olemme pitkään järjestäneet hiljaisuuden retriittejä. Niissä on oma kurssiohjelmakin. Aikoinaan, kun ajatus ohjelmoidun retriitin järjestämisestä nousi esiin, olin alkuun ehkä hieman skeptinen todeten, että meillähän on täällä jatkuvasti sellainen, joten miksi tarvitsisimme erillisiä retriittejä. Mutta niin vain kävi, että hiljaisuuden retriitit tulivat ajan myötä erittäin suosituiksi. Niitä on Valamossa pidetty jo 15 vuoden ajan. Itse olen ollut täällä 20 vuotta, arkkimandriitta Sergei kertoo.

Arkkimandriitta Sergei on ollut Valamossa vuodesta 1990 ja luostarin johtajana vuodesta 1997. Hän on valmistunut Kuopion ortodoksisesta pappisseminaarista 1988 ja valmistunut ortodoksisen uskonnon aineenopettajaksi Itä-Suomen yliopistosta. Vuodesta 1997 hän on ollut Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen pappisjäsen. Hänelle on myönnetty kirkon korkein tunnustus Pyhän Karitsan Ritarikunnan komentajamerkki.

Vetäytyminen ohjattuun retriittiin tarjoaa kiireiselle ihmiselle oivallisen tavan rentoutua. Retriitissä laskeudutaan täydelliseen hiljaisuuteen ja ulkoiset vaikutukset minimoidaan.

– Muiden mukana retriitissä saattaa myös olla tavallista helpompi hiljentyä. Mukana on myös pappi.

Valamon luostariympäristö on omiaan houkuttelemaan retriitteihin muitakin kuin ortodokseja.

– Toki, mutta sakramentteihin, kuten pyhään ehtoolliseen, voivat vain kirkon jäsenet osallistua, arkkimandriitta Sergei sanoo.

Munkkeja ja noviiseja

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena kirkkona Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin, jonka alaisuudessa se on toiminut Venäjän vallankumouksen jälkeen, vuodesta 1923 lähtien.

Valamon luostarissa on tällä hetkellä kymmenkunta munkkia ja kolme noviisia.

– Munkit ovat halunneet omistaa elämänsä Kristukselle, Jumalan palvelemiselle sekä kirkon työlle. He tulevat hyvin erilaisista ammateista ja elämäntilanteista.

Valamon luostarin veljestö elää hengellistä yhteisöelämää, joka pohjautuu ortodoksisen kirkon askeesin perintöön. Vanhan perinteen mukaan luostarin tulee myös elättää itse itsensä. Nykyisenä pääelinkeinona on matkailu.

Kiireettömyys kutsuu

Kiireettömyys kutsuu Valamoon, jossa on tilaa liikkua. Maata luostarilla on yli 500 hehtaaria, josta 450 hehtaaria on metsää ja noin 50 hehtaaria peltoa. On vettä ja puhdasta ilmaa. Pihasta lähtevä luontopolku houkuttelee tutustumaan luonnon ihmeisiin. Nähtävyyksiin kuuluu myös lähistöllä sijaitseva luostarin hautausmaa, metsäkalmisto, jossa on runoilija Pentti Saarikoskenkin hauta.

– Lokakuusta huhtikuun loppuun meillä on hyvin rauhallista, etenkin arkiviikoilla. Viikonloppuisin on runsaammin ihmisiä. Eniten on päiväkävijöitä, turisteja, jotka haluavat tutustua Valamoon. Heistä moni yöpyy majoitustiloissamme. Myös Valamon opiston kurssit ovat suosittuja. Vuosittain järjestetään noin 160 erilaista kurssia, joihin osallistuu kolmisen tuhatta opiskelijaa. Lisäksi yritykset ja yliopistot pitävät meillä kokouksiaan. On koulutustilaisuuksia ja konferensseja.

– Järjestämme myös ikoniretriittejä, joissa ikonimaalarit maalaavat retriitinomaisessa hiljaisuudessa. Ikoniteologisia käytännön maalaamiseen liittyviä luentoja tai henkilökohtaista opetusta lukuun ottamatta yleinen keskustelu luokassa minimoidaan, ja jokainen kurssilainen voi itse päättää, haluaako varjella hiljaisuuttaan myös kurssipäivien ulkopuolella. Kurssi on tarkoitettu jo pidempään ikonimaalausta harrastaneille.

Hiljaisuus on vaativa olotila

– Valamossa voi oppia kohtaamaan itsensä hiljaisuudessa, mikä aina ei ole helppoa. Vuosia sitten meillä oli täällä siviilipalvelusmies, joka jo vuorokauden kuluttua halusi lähteä pois sanoen, ettei kestä hiljaisuutta. Näinkin voi käydä.

Retriitissä laskeudutaan täydelliseen hiljaisuuteen, ulkoiset vaikutukset minimoidaan ja tilaa pyritään luomaan Jumalan äänen kuulemiselle sydämessä. Retriitin hengellinen anti on ortodoksisen kirkon rukous- ja jumalanpalveluselämän hengen mukaista.

– Kirkolla on rukouskirjoja, joista voi lukea pyhien isien laatimia rukouksia. Luostarissa voi käyttää apuvälineenä myös rukousnauhaa, arkkimandriitta Sergei sanoo.

Hänen rukousnauhassaan on 100 solmua ja joka kymmenennen solmun jälkeen isompi solmu helpottaa rukoukseen keskittymistä.

– Jos vaikkapa on olemassa rukoussääntö, jonka mukaan on luettava 600 rukousta päivässä, tämän rukouksen apuvälineen avulla ei tarvitse itse laskea, kun rukousnauha kulkee automaattisesti kädessä. 100 rukouksen tultua täyteen, voi jatkaa edelleen, kunnes saavuttaa tavoitteensa. Jokaisella on oma yksilöllinen rukoussääntönsä. Toki voi myös rukoilla vapaasti, mutta ortodoksinen kirkko suosittelee mieluummin valmiita pyhien isien koeteltuja rukouksia. Mikäli rukoilee omin sanoin, voi mennä harhaan eikä rukous olekaan puhdas ja Jumalan edessä hyvä. Ihminen voi esimerkiksi pyytää vääriä asioita. Yksi parhaimpia rukouksia on: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Monesti ajattelemme itsekkäästi, mikä olisi meille hyväksi, vaikka Jumala tietää sen parhaiten.

– Jumala tietää ja jonkinlainen suunnitelma hänellä on varmasti olemassa. Mutta meillä on silti vapaa tahto, jonka Jumala on meille antanut. Tämä näkyy jo Paratiisi-kertomuksessa, jossa Aatami ja Eeva saivat vapaasti syödä kaikista Paratiisin puista, paitsi yhdestä, hyvän ja pahan tiedon puusta. Ihmisellä on oikeus tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä. Muutenhan olisimme robotteja, ellemme saisi itse valita tahtomme mukaan.

Ihmeiden aika ei ole ohi

Valamossa on kolme ihmeitä tekevää ikonia: Konevitsan Jumalanäidin, Valamon Jumalanäidin sekä Suloisesti Suutelevan Jumalanäidin ikonit.

– Täälläkin on tapahtunut ihmeitä, kun ihmiset ovat rukoilleet niiden edessä. Minulla on tästä henkilökohtainen kokemus yli 20 vuoden takaa, jolloin vihin lapsuuteni parhaan ystävän avioliittoon Uspenskin katedraalissa. Hääjuhlissa puhuessani lupasin sitten aikanaan tulla kastamaan myös heidän lapsensa. Mutta lapsia ei vain alkanut kuulua! Pariskunta ehti rakentaa jo omakotitalonkin Espooseen. Kun sitten myöhemmin kävin heidän luonaan suunnittelemassa uuden kodin siunaamista, kysyin, eivätkö he aio hankkia lapsia. Molemmat kertoivat surullisen näköisinä, etteivät he voi saada lapsia. Sanoin, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja päätin alkaa rukoilla asian puolesta. Vanhemmat kävivät itsekin täällä rukoilemassa. Pyysimme Jumalanäitiä näyttämään voimansa.

– Kysymyksessä oli toisiaan rakastava pari, jolle lapsettomuus oli suuri suru. Ja niinhän siinä sitten on käynyt, että olen saanut kastaa heidän kolme tytärtään tässä kirkossa. Etenkin ensimmäisen lapsen kastaminen täällä luostarissa oli ikimuistoinen tilaisuus. Voidaan sanoa, että kysymyksessä oli rakkaudessa esiin kutsuttu lapsi, kuten tietysti nämä muutkin. Tämä on ollut itselleni suuri rukousvastaus ja olen iloinen, että olen saanut sellaisen kokea. Se on myös ollut omiaan vahvistamaan uskoani Jumalan voimaan ja esirukouksen mahdollisuuksiin.

– Esirukoukset, joita pyydämme Neitsyt Marialta, Jumalanäidiltä, sekä muilta pyhiltä ihmisiltä, toimivat, koska eiväthän he lopeta rakkauden tekoja kuolemansakaan jälkeen, koska sielu on kuolematon ja kehittyy edelleen. Tämä on tietenkin uskon asia ja perustuu ihmisen uskoon ja luottamukseen Jumalan voimaan ja mahdollisuuksiin. Ellei usko, ei ihmeitäkään voi tapahtua, arkkimandriitta Sergei sanoo.

Hiljaisuus on ystävä

– On totta, ettei puhelias ihminen muutu vaiteliaaksi eikä vaitelias puheliaaksi. Ihmiset ovat erilaisia eikä puhelias ihminen varmaankaan edes hakeudu retriittiin, mutta kun ihminen hiljentyy ja aistii hiljaisuuden, syntyy uudenlainen kokemus. Moni on sanonut lähteneensä täältä kotiin henkisesti virkistyneenä. Tämä käy ilmi vastaanoton asiakaspalautteesta. Moni on myös todennut, ettei ole vuosiin nukkunut niin hyvin kuin täällä luostarissa. Hiljaisuuden kokeminen rauhoittaa ihmistä.

– Hiljaisuuden kokemiseen voi riittää viikonloppu, mutta joskus siihen voi tarvita viikonkin. Meillä on myös omatoimista hiljentymistä sekä mahdollisuus osallistua talkootyöhön viikoksi pariksi, jolloin luostari antaa ruoan ja majoituksen ilmaiseksi, joten rahakaan ei ole ongelma. Mutta jos sitä on, voi tietysti tulla maksavana asiakkaana ja järjestää itse oman päiväohjelmansa.

– Talkoolaisia tarvitaan esimerkiksi kahvila-ravintola Trapesan keittiön tiskihuoneessa, jossa itsekin muistan nuorena miehenä aloittaneeni talkoolaishommat. Ja kesällä meillä on puutarha. Ympäri vuoden tarvitaan kirkko- ja näyttelyvahteja, jollaisiksi sopivat vanhemmat ihmisetkin, jotka voivat istualtaan hoitaa työn. Meillä on vuosittain yli 300 talkoolaista. Joku heistä viihtyy pitempään, joku lyhyempään, mutta tärkeintä on, että jaksaa työskennellä, arkkimandriitta Sergei sanoo.