Hyvän mielen rengasmatka

“Hei! Käänny, käänny!” Kyltissä lukee: Stentorp, 2 km. Tie vaihtuu kapeaksi hiekkatieksi. Kaksi kilometriä meni jo, mutta vieläkään ei näy mitään. Yhtäkkiä kuvaaja pysäyttää auton. Bordercollie ajaa niityllä lammaslaumaa. Mies viheltää, koira ajaa lampaat yhteen. Vihellys vaihtuu, koira kaartaa toisesta suunnasta ja kokoaa lampaat uudestaan. Puti on bordercollie, joka asuu Stentorpin tilalla Paraisilla sydämellisen isäntäväkensä kanssa. Lampaat ovat suomenlampaita, joista emäntä saa lankoja myymäläänsä. Hedelmäpuiden alla on suloista istua kahvilla. Ei hullumpaa, ja matka on vasta alussa.

Ensimmäinen lossi

Ensimmäinen lauttaylitys Lillmälössa ja Parainen vaihtuu 15 minuutissa Nauvoksi. Autolla on helppo ajaa lautalle. Tärkeintä on pitää mielessä, että matkailija ajaa aina pitkään jonoon. Lyhyt jono on alkuasukkaille, joilla on ohitukseen oikeuttava tunnus.

Nauvo on saariston Saint-Tropez eikä se johdu vain nauvolaisten viehtymyksestä ranskalaisiin nimiin, vaan rantatunnelmasta. Kiireettömät matkailijat ja veneilijät maleksivat marinassa, pyörivät pienissä puodeissa. Vierasvenesatama on täynnä moottori- ja purjeveneitä. Ravintola L’Escale pitää saariston ykköspaikan maineesta tiukasti kiinni, vaikka nyt jo alkaa olla kilpailuakin. Melkein liiankin somissa kahviloissa on välitön ja vilkas tunnelma, mutta Nauvossa kiire on vain nauvolaisilla.

Kortteerimme on Majatalo Martassa. Majatalo on tarjonnut sijan matkalaisille jo 1900-luvun alusta asti. Martta on kodikas paikka. Parasta Martassa silti on sauna, joka lämmitetään joka aamu. Sauna on rakennettu vanhan torpan hirsistä, ja jotakin erityistä on tullut vanhojen hirsien mukana. Saunassa on niin pehmeät löylyt ja kiireetön tunnelma, että sinne voisi jäädä koko päiväksi. Ei auta, luomupuuro ja saaristoleipä kutsuvat terassille syömään.

Aitoa nauvolaista leipää

Saaristoleipä on tumma ja makea vuokaleipä. Käytetyt ainekset vaihtelevat, mutta mukana on aina siirappia ja maltaita. Saaristoleipää ja kuppi kahvia! Luulin, että kaikki saariston leivät ovat samanlaista, mutta joka kylässä leivotaan erilaista. Martan emäntä Sari Nordlin leipoo leivän piimään eikä omenamehuun, kuten moni muu. Sitä, montako kertaa hän leivän nostattaa, hän ei enää kerro.

Nauvolaiset tietävät, että emäntä leipoo yli oman tarpeen, ja he käyvät ostamassa leipää. Minäkin ostan leivän mukaan. Käynnissä on suuri saaristoleipätesti. Jokaisessa pysähdyspaikassa etsimme paikallisen saaristoleivän. Matkan lopuksi selviää, missä leivotaan paras saaristoleipä.

Nauti pysähdyksistä

Eväitä, euroja ja aikaa, ilman niitä ei pärjää saaristossa. Nauvon jälkeen palvelut hiipuvat. Lompakkokin on parasta tankata Nauvossa ja pakata autoon vettä, hedelmiä, pähkinöitä, leipää tai mitä tahansa, jolla pelastuu merinälältä. Merimatkailu kasvattaa huimasti ruokahalua. Isoimmissa aluksissa on usein kahvila, mutta mikään ei voita omia eväitä laivalla.

Tärkein retkitarvike on aika. Rengastiellä ei voi olla kiire. Jos koko rengastien, 250 kilometriä, haluaa kiertää rauhassa ja nauttia kaikesta, retkeen on hyvä varata neljä tai viisi päivää. Etäisyydet ovat lyhyitä, mutta matka-ajat pitkiä. Vaikka matkaa seuraavaan paikkaan olisi vain 50 kilometriä, sen tekemiseen voi mennä neljä tuntia.

Kun saaristolaiselta kysyy, onko paikka kaukanakin, he sanovat, noooo se nyt riippuu, miten lauttoja kulkee. Pienissä ylityksissä lautat seilaavat jatkuvasti, mutta isot alukset kulkevat aikataulujen mukaan.

Rengastie jatkuu Korppoon Galtbyn rannasta. Sieltä pääsisi myös Ahvenanmaalle! Ensin Kökariin ja sieltä Ahvenanmaan Långnäsiin. Olisi niin helppoa lähteä saaristo-hyppelyyn: siirtyä saarelta toiselle yhteysaluksella. Kohta olisimmekin Tukholmassa Sturehoffissa syömässä toast skagenia.

Kaksi kahvia ja munkkia, kiitos-tack

Lossijonossa tuoksuu aina munkkirasva. Munkki on saariston perinneleivos, niitä on tarjolla jokaisessa kahvilassa, jokaisen ylityksen molemmissa päivässä. Rasvan ja sokerin yhteisvaikutus meri-ilmassa on pahasti koukuttava. Ensimmäisen munkin jälkeen ei ole paluuta.

Korppoosta Houtskariin on eväsmatka, 30 minuuttia lautalla. Nyt ollaan syvällä saaristossa. Paikannimet naurattavat jo etukäteen: Hyppeis ja Kittuis. Ihan kuin huonoa turkua.

Iniössä näkee parhaiten sen, kuinka iso asia rengastien rakentaminen on ollut saaristolaisille. Koko reitti yhdistettiin vasta reilut 15 vuotta sitten. Sitä ennen kuljettiin omilla veneillä kaikkialle.

Vieläkään reitti ei ole renkaana koko vuotta: Houtskarin Mossalasta pääsee Iniöön toukokuusta syyskuuhun. Muulloin Iniöön kuljetaan Kustavin kautta. M/s Antonia kulkee neljä kertaa päivässä eikä lainkaan sunnuntaisin. Jos lauantain viimeisestä lautasta myöhästyy, Iniöön pääsee vasta maanantaiaamuna.

Iniössä tiet kapenevat ja liikenne vähenee. Vaikka rengastien pyöräilemisestä puhutaan paljon, aika harva jaksaa tai ehtii kiertää koko reittiä. Iniössä näkyy enää muutama pyöräilijä.

Leipäkilpailun voittaja

Saaristoleipäkilpailun voittaja on löytynyt. On vaikea uskoa, että Kustavista tulisi jotakin vielä parempaa. Iniössä Erkas Gårdenin leivässä maku ja koostumus ovat kohdallaan. Rakenne on tasaisempi kuin muissa, väri on vähän tummempaa. Täydellistä.

Aurora-laiva palauttaa mantereelle, Kustaviin, josta rengastie vielä jatkuu. Se tuntuu haikealta. Matka kestää puolisen tuntia, ja lautta on täynnä. Saaristoretken viimeinen majapaikka on Kustavissa, maalla, Itätalon talonpoikaiskartanossa. Juutumme porstuaan, jossa on kahdeksan suloista kissanpentua.

Kartanon emäntä, Leena Alanen, jätti muutama vuosi sitten jätti vanhan elämänsä yliopistolla ja vaihtoi tyystin alaa. Leenan kartanolla on hieno ja pitkä historia, mutta nyt siellä on toinen järjestys. Kartanossa joogataan, pidetään erilaisia kursseja ja joskus konserttejakin. On helppo kuvitella, miten hienoa elämää kartanossa on vietetty vielä 1900-luvun alussa.

Tuliaiset saaristosta

Iltahämärässä Kustavin kirkonkylä ei tuntunut kovin kiinnostavalta, mutta aamulla sieltä löytyi saariston helmi: vanha Kivimaan talouskauppa eli nykyinen Kustavin Antiikki. Talouskaupasta muistuttaa enää kaupan sokkeloinen rakenne ja isot pakastealtaat, jotka ovat nyt täynnä kupariastioita.

Saaristossa oli niin hauskaa, ja saaristoluonto on uskomattoman kaunista ja rauhoittavaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kun joskus on pieniä kieliongelmia, tuntuu kuin olisi oikeasti ulkomailla.

Yhdestä asiasta olisi pitäisi puhua vähän enemmän. Saaristomatkailijoille sanotaan aina, että varokaa punkkeja. Oikeastaan pitäisi sanoa, että varokaa lauttarannan munkkeja, ne koukuttavat heti ensimmäisestä puremasta.

Linkit ja vinkit:

• Stentorpin lammastila, Kirjalassa. Lampaiden rapsutusta, kahvia, leivonnaisia, lankoja. Yöksi voi jäädä ihan rantaan Stentorpin keltaiseen muumimökkiin.
• Nauvossa yhteysalus m/s Östern on laiturissa L’Escale’n vieressä. Se vie alle puolessa tunnissa Seilin saarelle, jossa vuosikymmenet säilöttiin spitaalisia ja hulluja. Jäitä hattuun oli pitkään käypä hoito saarella. Mielisairaala lakkautettiin vasta vuonna 1962. Saarella on kioski, josta saa kahvia ja munkkeja.
• Hotelli Stallbacken rakennettiin alunperin 1886 navetaksi. Nyt komea harmaakivirakennus on hotelli. Vanhassa pehtorin asunnossa on nyt Grännäs Bed & Breakfast.
• Korppoon Rumarin kalliolla on näköalatorni, joka on lähes 60 metriä merenpinnan yläpuolelle. Hyvällä säällä näköalatasanteelta näkee Utön saarelle asti. Tornissa ei ole hissiä. Tornin juurella on pieni kahvila. Saariston luontoa esittelevä polku lähtee kahvilan vierestä.
• Rumar Strand Marina: Vanhassa kansakoulussa on ravintola Rumar Strand. Ravintolan klassikko on Paistettua saariston kalaa eli ahventa tai siikaa. Ravintolalla on jossa on myös kaksi isoa terassia. B&B-majoitus ja mökkejä. Langaton laajakaista toimii, mikä aina ilahduttaa matkailijaa.
• Näsbyssä Grill Café Skagenissa, syödään saariston parhaat ja ainoat hampurilaiset. 200 grammaisella pihvillä ja maalaisranskalaisilla pahinkin merihuiko katoaa. Edessä aukeaa saaristomaisema.
• Medelbyssä Houtskarissa on Isakssonin suoramyynti. Vihreistä laatikoista voi itse ottaa tomaatteja, kurkkuja, paprikoita, kesäkurpitsoja, punnita ne ja maksaa peltipurkkiin. Jos tarjolla on kurkkusalaattia, sitä kannattaa ottaa.
• Mummon mökki tai aitta Jumon saarella Erkas Gårdenissa on niin saaristoa, vanhoja venevajoja ja oikea hiekkaranta.