Ilman vaimoani en olisi enää tässä

Nelisen vuotta sitten oululaisessa omakotitalossa valmistauduttiin aamurutiineihin kaikessa rauhassa. Mieli oli seesteinen, vaikka ulkona pyrytti. Talon isäntä, Reijo Muhola oli istahtanut keinutuoliin vilkaisemaan puhelinta odottaen kahvin valmistumista.

Yhtäkkiä keinutuolissa istujalle tapahtui sellaista, mikä oli päättää hyvän elämän. Onneksi vaimo oli kotona ja toimi pelastavana enkelinä.

– Olin hakenut päivän lehden postilaatikosta. Keinutuolissa otin puhelimen käteeni. Siihen filmi katkesi.

Puhelin kolahti lattialle, tuli kouristelua ja kuului korahdus. ”Mikä tuli, Reijo”, vaimo kysyi, mutta niitä sanoja Reijo ei enää kuullut.

Perusterveen miehen äkkipysähdys

Reijo on eläkkeellä oleva veturinkuljettaja. Hän kouluttautui työn ohessa hierojaksi 2011.

Hänellä oli terveet elämäntavat ja hän harrasti liikuntaa. Tosin verenpaine ja kolesteroliarvot olivat välillä yläkantissa ja seurannassa. Lisäksi oli sukurasitusperimää.

– Sairauskohtausaamuna vaimo oli kysynyt, lähdenkö tänäänkin hiihtämään. Olin edellisenä päivänä hiihtänyt 20 kilometriä ja sitä edellisenä 37. Sanoin vaimolle, että tänään jätän hiihdon väliin ja pidän lepopäivän.

Sinä vuonna 1 000 hiihtokilometriä jäi vajaaksi.

Vaimo avainasemassa

Kun vaimo ei saanut kysymykseensä vastausta, hän tuli keinutuolin viereen ja sairaanhoitajana totesi, että vakavasta asiasta oli kysymys. Hän soitti 112, ja sieltä aloitettiin ohjeistus.

– Ensin oli avattava ulko-ovi, sitten vedettävä mies nilkoista lattialle makuulle. Vaimoa huolestutti se, että kuinka kovaa pää kolahtaa lattialle vetäessä, mutta hyvin se meni. Puhelin neuvottiin laittamaan kaiuttimelle ja aloittamaan paineluelvytys. Korona-aikana puhallukset jätettiin pois.

Puhelimitse tuli ohjeet ja rytmi: ”paina, paina, paina, jaksa vielä, jaksa, jaksa, jaksa, ambulanssi on kääntymässä teidän pihaan”.

Tuli toinenkin ambulanssi ja lääkärihelikopteri. Leikkaussali laitettiin sairaalassa valmiiksi ja matka alkoi.

Massiivinen sydäninfarkti

Reijon sydän oli kammiovärinässä ja kyseessä oli massiivinen sydäninfarkti. Varjoainekuvauksessa näkyi, että vasemmassa sepelvaltimossa oli tukos. Se hoidettiin pallolaajennuksella ja stentillä.

– Olin teho-osastolla sydänseurannassa. Siinä huomattiin, että samaan suoneen oli tullut uusi tukos. Se hoidettiin jälleen pallolaajennuksella. Viiden päivän jälkeen pääsin kotihoitoon.

Sairaalassa Reijo otti kuvan Facebook-sivulleen, ja kirjoitti tekstiksi ”ei sitä aamulla tiedä, mistä illalla itsensä löytää”. Päivitys sai aikaan keskustelua ja se oli yksi purkukanava.

– Vaimon, lasten ja läheisten tuki oli merkittävä. Kristillinen elämänasenne auttoi. Terveyttä ei voi itse ottaa, se annetaan.

Reijolla oli huoli vaimosta, jolle jäi sydäntapahtumasta trauma. Vaimo oli kaksi kuukautta sairauslomalla, ja sai tukea terveydenhoidosta.

Rankan infarktin jälkeen toipuminen sujui hyvin.

– Toipuminen kesti kolmisen kuukautta. Aluksi saatoin vielä työelämässä ollutta vaimoani bussipysäkille. Siitä kävelymatkat pitenivät. Kuntoutuessa ohjelmaan tuli hiihto. Liikunnallinen elämäntapa jatkuu nytkin.

Reijo on ollut Sydänliiton Tulppa-valmennuksessa ja netissä hänellä on digihoitopolku. Tukihenkilökoulutuksen jälkeen Reijo toimii vertaistukihenkilönä.

– Sydäntapahtuma opetti, että mikään elämässä ei ole itsestäänselvyys. Tunnen kiitollisuutta elämästä. Infarkti lähensi suhdetta vaimoon entisestään. Meillä on seitsemän lasta ja viisitoista lastenlasta. He ovat kaikki meille tärkeitä.

Tutustu: Vertaistuki – mahdollisuus jakaa ajatuksia ja kokemuksia