Kesätoimittajan ajatuksia sydännuorten kohtaamisista
”Moi, mä oon Sydänliiton kesätoimittaja Lilia.” Näillä sanoilla alkoi ja myös loppui kesällä tekemäni kiertue, jolla pääsin kohtaamaan sydännuoria ympäri Suomea. Nyt pääsen kertomaan, millaista se oli.
Kesällä 2026 Sydänliiton YouTube-kanavalle toteutettiin Kesäkiertue-videosarja, jossa toimin kesätoimittajana. Kiertueella pääsin matkaamaan Suomen eri kolkissa, kohdaten joka pysähdyksellä uuden sydännuoren, oppimaan heidän kokemuksistaan sekä kuulemaan heidän kesänsä menoista.
Kiertueen tarkoituksena oli luoda rennon kesäistä sisältöä, joka tarjoaa myös vertaistukea sydännuorille. Kokemus oli minulle hyvin silmiä avaava, koska en ollut koskaan kohdannut sydännuorta, sydänsairautta sairastavaa, saati kokenut itse sellaista. Jokaisen nuoren kanssa keskustellessa avautui uusi tarina ja persoona sekä tilaisuus oppia uutta jonkun toisen elämästä. Itse haastatteluissa sain kuulla paljon, mutta myös kameran ollessa sammuksissa pääsin sukeltamaan syventäviin keskusteluihin heidän kanssaan.
Lähdin siis kamerateline, mikrofonit sekä muistiinpanovälineet laukussa kohti tuntematonta.
Kohteena Turku
Kiertueeni alkoi Turusta, jonne matkasin rautateitä pitkin Helsingistä tapaamaan 20-vuotiasta nuorten vertaistukihenkilöä Mytä. Haastattelupaikaksi valikoitui pieni kahvila herkkuineen, ja siitä homma ja jutut alkoivat rullaamaan. My oli ensimmäinen sydännuori, jonka kanssa olin koskaan keskustellut sydännuoren kokemuksista, joten jo heti ensimmäisestä haastattelusta silmäni avautuivat uudelle.
Myn kanssa keskustellessa sain kuulla monenlaisista haasteita, joita ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi kuinka haastavaa voi olla uskaltautua liikuntaharrastuksiin uudelleen operaatioiden jälkeen. Tai vaikkapa se, että on tahdistinilloissa ainut paikalla oleva nuori. Keskustellessamme sain kuulla tarinoita niin vertaistukihenkilönä olosta, lääkärikäynneistä kuin myös sydänsairauden ulkopuoleltakin Turun ja arjen maailmasta. Lopulta juttelimmekin niinkin yksinkertaisista jutuista, kuten julkisesta liikenteestä, Turun viimeisimmistä remonteista ja kauppakeskuksen sokkeloista.
Kohti Klaukkalaa
Seuraavalle etapille päädyin bussin tuomana. Tapasin Nurmijärven Klaukkalassa 29-vuotiaan sydännuorten yhteyshenkilönä työskentelevän Ellan. Kesäisen Tiiranjärven rannassa pääsin kuulemaan Ellan harrastuksista musiikin, kirjallisuuden sekä kuntoilun parissa. Rannalla lueskelu ja rento ilmapiiri olivat vahvasti hänen kesän toiveissaan. Ellan kesän suunnitelmiin kuului myös Irlannissa häämöttävä sydännuorten leiri. Kuten voisi olettaakin, sydännuorille järjestettävät leirit olivat jotakin, mistä en ollut koskaan kuullutkaan, ja konsepti herätti heti mielenkiintoni. Ellan kanssa juteltua opin jälleen uutta. Tällä kertaa siitä, miten laajalla alueella leirejä järjestetään, ja kuinka tärkeä kyseinen yhteisö nuorille voikaan olla. Sain kuulla siitä, miten nuoret löytävät tukea sekä ystävyyttä toisistaan, jopa koko elämän mitalleen.
Ella kertoi myös tapaamisemme aikana tuntevansa minua Tampereella odottavan Konstan, jota tulisin myöhemmin haastattelemaan. Ella kertoi Konstan olevan tämän pitkäaikainen ystävä sekä tärkeä osa hänen vertaistuen kokemustaan. Tästä mielenkiintoni luonnollisesti nousi Tampereella odottavaa haastattelua kohtaan, mutta eritoten tieto Ellan kokemuksesta oli ilahduttava. On ainutlaatuista löytää omasta erilaisuudestaan huolimatta toinen, joka onkin samalla tavalla erilainen. Sen olin saanut tuona päivänä todella ymmärtää aivan uudella tasolla.
Hämeenlinna, täältä tullaan!
Aika ei kuitenkaan ollut vielä lähteä Tampereelle. Klaukkalan jäädessä taakse oli aika siirtyä taas Helsingistä uudelle etapille, ja päädyin kuin päädyinkin Hämeenlinnaan. Kauniita kivisiä katuja ja vanhoja taloja ihastellessa Linnapuisto alkoi häämöttää. Itse Hämeenlinnan linna koristi haastattelun taustalla veden virratessa vierellä, kun pääsin keskustelemaan 21-vuotiaan sairaanhoitajaksi opiskelevan Annin kanssa.
Sairaanhoitajaopintojen ja sairaalassa työskentelyn lisäksi Anni harrasti liikuntaa cheerleadingistä joogaan, jota en voinut muuta kuin arvostaa ja ihailla. Liikunnan lisäksi Annin kesän suunnitelmiin kuului Ellan tavoin sydännuorten kesäleiritoiminta. Tämä oli hauskan sattuman lisäksi myös positiivinen yllätys. Tuntui kuin olisin jo sukeltanut minulle tuntemattoman yhteisön sisään, kun jo toinenkin haastateltavista oli samoissa tehtävissä. Tutkimusmatkani oli yltänyt tietyllä tapaa pidemmälle kuin olin osannut arvatakaan.
Tampere kutsui
Tämä pieni yhteisö piti sisällään kuitenkin vielä yhden jo ennestään mainitsemani haastatteluvieraan, nimittäin 29-vuotiaan Konstan. Minulle jo ennestäänkin vuosien varrella tutuksi tullut rempseä Tampere kutsui.
Kuvasin viimeistä kertaa videosarjan alkusanat jopa hieman haikeissa tunnelmissa, sillä olihan haastatteluista muodostunut jo omanlainen rutiininsa sekä jotain mitä odottaa aina viikoittain. Kuvattuani alkusanani oli aika lähteä Koskipuistoa kohti, jossa odotti rento juttutuokio nurmikolla. Rento ja sosiaalisen oloinen Konsta kertoi reippaiden ja aktiivisten luontoharrastusten ohella muun muassa toimivansa Sydännuorten ja -aikuisten yhteyshenkilönä, olleensa heidän leiritoiminnassa mukana sekä olevansa jopa Sydänlapset ja aikuiset ry:n hallituksessa. Hänen näkökulmansa tässä aktiivisessa osallisuudessa painottui avoimuuteen, rehellisyyteen ja eritoten siihen, miten omaa tilannettaan ei tarvitse hävetä.
Kesätyö opetti
Spontaanien retkien ja uusien paikkojen tutkimisen ystävänä oli kotoisaa olla junien viemänä haastattelujen tuomiin seikkailuihin. Seikkailujeni päätyttyä oli kuitenkin aika asettua haastatteluvideoiden editoinnin pariin Helsinkiin. Haastatteluja uudelleen katsoessani ja videoita käsitellessäni kohosi mieleeni aina yksi merkittävä ajatus. Ajatus, joka palasi jokaisen nuoren kohdalla mieleeni. Kuten sarjan tarkoituksena varmasti olikin oivaltaa: yksikään haastateltavistani ei ollut jäänyt sydännuori-statuksensa taakse tai uhriksi, vaan eli täysillä tyypillistä nuoren elämää.
Olen itse aina ollut luonteeltani höpöttelevä ja ihmisistä kiinnostunut, joten minulle oli enemmän kuin ilo päästä kohtaamaan muita nuoria ja kuulemaan heidän yksinkertaisista iloistaan kesällä, nauramaan reissujeni kommelluksille sekä oppimaan heistä yksilöinä. Vitsailin jokaisen kanssa siitä, miten olen ehkä hieman amatööri tässä työssäni, mutta joka tapauksessa iloinen saadessani tehdä sitä. Koin itseni onnekkaaksi siitäkin, että heistä jokainen oli mielellään mukana tässä projektissa. Kesätoimittajan roolini jää ehkäpä mielenkiintoisimmaksi sekä opettavaisimmaksi kesätyökseni hetkeen.
Sydännuorten Kesäkiertue vei kesätoimittajan Turkuun, Klaukkalaan, Hämeenlinnaan ja Tampereelle. Kohtaamiset Myn, Ellan, Annin ja Konstan kanssa avasivat, kuinka tärkeää vertaistuki, yhteisöllisyys ja mahdollisuus elää omannäköistä nuoren elämää voivat olla sydänsairauden rinnalla.
Katso Kesäkiertue-videot Sydänliiton Youtube-kanavalla:
Osa 1: Turku & My
Osa 2: Klaukkala & Ella
Osa 3: Hämeenlinna & Anni
Osa 4: Tampere & Konsta