Kesätyöstä elämäntapa

Riemun kiljahduksia kuuluu useasta suunnasta. Lipunmyyjä Tamara Partanen liikkuu vilinässä kuin Linnanmäen kävelevä tietosanakirja. Hän muistaa yhä tarkalleen, missä oli aikoinaan tanssipaviljonki, vedenneitohalli ja poistuneita laitteita.

– Joku vuosi sitten päätin lopettaa ajattelun, etten enää palaa tänne. Täältä minä löydän kuitenkin itseni töistä joka kesä. Pidän siitä, että on elämää ympärillä, Tamara Partanen kertoo.

Kun hän 70-luvun alussa saapui ensimmäistä kertaa kesätöihin isosiskonsa jalanjäljissä, oli Linnanmäki suosittu aikuisemman väen parissa. Tunnelma oli arvokas, sillä ihmiset olivat pukeutuneet juhlavaatteisiin tultuaan katsomaan varietee-esityksiä tai lavatansseihin. Vuoristorata on ollut aina Linnanmäen kestosuosikki, mutta myös vohvelit olivat tuolloin kovaa huutoa.

Tamara ahkeroi kesäisin kahdessa työssä. Kun päivätyö huonekalualan markkinointitehtävissä päättyi, suuntana oli Helsingin Alppila. Linnanmäellä hän myi ensin lippuja pyöriviin härveleihin Pilvenpyörään ja Enterpriseen, sillä jokaisella laitteella oli vielä tuolloin oma lipunmyyntipisteensä. Myöhemmin hän tuurasi lipunmyyjiä kiertämällä eri paikoissa, jolloin laitetuntemus karttui pikkuhiljaa.

– Tämä on minun tapani ladata akkuja. Olen piristynyt aina jo kivutessani mäkeä ylös tänne. Tämä on kuin toinen maailma, jossa näkee tavallaan läpileikkauksen ihmisistä. Lapset ovat usein oikein silmät suurina innostuksesta.

Asenteesta kiinni

Suunnitelmissa oli alun perin hankkia kätevästi vain vähän lisätienestiä omaa asuntoa varten. Yhden kesän mittaiseksi suunnitellusta kesätyöstä tulikin perinne, eräänlainen elämäntapa ja henkireikä. Lomaa Tamara piti työvuosinaan aina syksyisin, sillä hän ei olisi joka tapauksessa malttanut poistua Suomen suvesta.

Linnanmäen tiivis, rempseä ja omanlaisensa työyhteisö on ehkä parasta mitä Tamara tietää. Huvipuistotyöntekijä ei pärjää ilman huumorintajua, ulospäinsuuntautuneisuutta ja asiakaspalvelutaitoja. Lisäksi suuri huvipuiston asiakaskirjo ja iloinen yleistunnelma ovat vetäneet puoleensa kerta toisensa jälkeen. Eikä kyllästytä yli vielä neljänkymmenen vuoden jälkeenkään – päinvastoin.

Huvipuiston kehitystä on ollut kiinnostavaa ja antoisaa seurata. Yksi ohjenuora on säilynyt samana: hymy auttaa aina.

– Olen tällä hetkellä varmaan Lintsin vanhin työntekijä. Nuoremmat ovat parikymppisiä, jotka ovat usein vielä ensimmäisessä työpaikassaan. Nuorekas työyhteisö nuorentaa, en halua fossiloitua, Tamara naurahtaa.

Linnanmäen työntekijöillä on myös oma yhdistyksensä Linnanmäkeläiset, jonka mukana Tamarakin on reissannut kaikissa Euroopan maissa ja aina Floridassa asti tutustumassa huvipuistoihin. Yhdistys järjestää myös paljon yhteistapahtumia ja liikunnallisia aktiviteetteja.

Tamaran suosikkilaitteet ovat pysyneet samoina: Vuoristorata, Linnunrata ja Maisemajuna. Niihin on istuttava kierrokselle ainakin kerran kesässä. Pyöriviin laitteisiin häntä ei saa, vaan täytyy olla vauhtia, jolloin ei ehdi ajatella mitään, ainoastaan huutaa kurkku suorana.

– Ilo kuuluu kaiken ikäisille, aina pitää olla leikkimieltä. Kaikkihan on omasta asenteesta kiinni. Monet isovanhemmat menevät jopa hurjiin laitteisiin lastenlastensa kanssa, Tamara sanoo.