Hyppää sisältöön
Etusivu / Kulttuuri / Kirjat / Kirjat tutuiksi pienestä pitäen

Kirjat tutuiksi pienestä pitäen

Pienen lapsen huomion saavat kirjat, joissa kuvat ovat suhteellisen selkeitä ja yksityiskohtia on vain vähän. Katselun lisäksi yhteiset lukuhetket kasvattavat läheisyyttä.

Tiina Eloranta, Emilia Eloranta
Julkaistu 11.5.2017
Päivitetty 28.5.2018
Maisa tutkii ja touhuaa -kirja sisältää kolme tarinaa, joissa Maisa käy tutkimusmatkalla museossa, polskuttelee uimahallissa ja käy yökylässä. Kirjassa on 88 sivua.

Lapselle kannattaa lukea, koska jo taaperoikäinen saa myönteisiä kokemuksia lukemisesta. Syystäkin lapsuudentutkija Marleena Mustola Jyväskylän yliopistolta kannustaa lapsia kirjojen pariin.

– Jos lukeminen ja kirjoittaminen muodostuvat jo varhain myönteisiksi asioiksi, niiden kautta operoiminen on esimerkiksi koulumaailmassa helpompaa, tutkija kertoo.

Yhteiset lukuhetket kasvattavat läheisyyttä, yhdessäoloa ja kommunikointia. Mustolan mukaan kirjan katsominen yhdessä, kuvien osoittaminen, sivujen kääntäminen ja kirjasta jutteleminen opettavat lapselle vuorovaikutuksen taitoja. Lukuhetkissä on tärkeää, että lapselle tulee kokemus kuulluksi tulemisesta ja hänen ajatustensa tärkeydestä.

Selkeät kuvat kiinnostavat

Uteliaisuus voittaa, ja Hilma Lappalainen kääntelee kirjan sivuja toinen toisensa perään. Tyttö täytti juuri vuoden ja kirjat tuntuvat vielä vähän vierailta. Välillä Hilma vilkuilee sivulle, missä Miia tarkkailee tyttärensä touhuja. Hyvin menee, äiti kannustaa.

Onna on poliisi -kirjan kanssa Hilma pärjää. Kädet käyvät, ja sivut kääntyvät rypistymättä. Hetken tyttö tarkkailee keskiaukeamaa, sitten kirja jää. Maisa tutkii ja touhuaa -kirjan sivut ovat ohuemmat kuin Onna-kirjan, joten äiti saa olla tarkkana. Pienistä sormista löytyy voimaa.

Värit tuntuvat kiinnostavan. – Hilman lempiväri taitaa olla sininen, sillä hän valitsee usein leluistakin sinisen lelun, Miia kertoo.

Hilmaa harmittaa, kun myös äiti haluaa selailla Maisa-kirjaa. Äitiäkin harmittaa, sillä iltarutiineihin ei ole löytynyt paikkaa iltasadulle. – Eiköhän näitä kirjoja lueta vielä moneen kertaan, Miia sanoo naurahtaen.

Kirjat kiinnostuksen mukaan

Kun aikuinen hankkii pienelle lapselle kirjaa, hänen on huomioitava tiettyjä asioita lapsessa ja tiettyjä asioita kirjassa. Marleena Mustolan mukaan on hyvä miettiä, mikä lasta kiinnostaa ja mikä hänen tiedollinen kehityksen vaiheensa on. 

– Pienelle lapselle esimerkiksi sopivat parhaiten rytmikkäät ja kielellistä leikittelyä sisältävät runot ja lorut sekä katselukirjat, joissa kuvat ovat suhteellisen selkeitä ja niissä on vain vähän yksityiskohtia.

Mustola vinkkaa, että kirjaa hankkivan on hyvä tarkastella kirjan teemaa, kieltä, kuvitusta ja ulkoasua. Taaperoikäisen kirjan sivujen pitää kestää kovaa käsittelyä. Lisäksi kirjan pitäisi vedota lapsen aisteihin, tunteisiin ja älyyn. Aikuisen kannattaakin pyrkiä tarjoamaan lapselle mahdollisimman monipuolista kirjallisuutta.

Monilukutaitoa peliin

Marleena Mustola korostaa, että kielen kehityksen lisäksi lapsi oppii kirjoista monilukutaitoa. Teksti on muutakin kuin kirjoitettua: on tärkeää oppia lukemaan muun muassa kuvia, symboleita ja liikettä, joiden lukemista lapsi harjoittelee jo katselukirjoissa. Monilukutaitoa hän tarvitsee myöhemmin muun muassa lukiessaan liikennemerkkejä, kalusteiden koontiohjeita, digitaalisia pelejä, mainoksia tai sosiaalisia tilanteita.

Kielen kehityksen ja monilukutaidon lisäksi lukemisesta on muuta hyötyä. Kun lapsi oppii lukemaan, hän saa lukemalla muun muassa vertaistukea hankaliin tilanteisiin ja tunteisiin, esteettisiä elämyksiä sekä ymmärrystä maailmasta ja itsestä. Ja mikä mukavinta, kirja voi myös esimerkiksi hauskuuttaa ja auttaa kuluttamaan aikaa.

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi