Lapsuuden ystävyys on kuin kallio

Ystävyys. Hissi suhisee ylöspäin Turun yliopistollisen keskussairaalan tiloissa. Parin kerroksen jälkeen Laura Penkkala astuu hissistä ja suuntaa infektio-osastolle. Talo on tuttu, hän työskentelee siellä fysioterapeuttina. Krista Mannermetsän huoneessa on hiljaista, mutta ystävä on elossa!

Viikkoa aikaisemmin Krista kiidätettiin yöllä sairaalaan. Hänellä oli verenmyrkytys, jo toinen kahden kuukauden sisällä. Muutamaa viikkoa aikaisemmin asennettu laskimoportti oli tulehtunut.

– Kivut olivat valtavat, olin tajunnan rajamailla. Tiesin, että tilanne oli vakava. Soitin äidille ja pyysin häntä tulemaan, jos en selviäkään, Krista sanoo hiljaa.

Hoitaja ei saanut suoneen tippaa. Paikalle kutsuttiin kokenut anestesialääkäri. Hoitaja rauhoitteli: pian helpottaisi, kun lääkkeet ja nesteytys saataisiin suoneen.

– Lääkäri teki toista tuntia töitä, eikä hän saanut suoniyhteyttä. Alkoi tulla kiire, lopulta kaulaan laitettiin keskuslaskimokanyyli.

Seuraavat viisi päivää Krista taisteli hengestään. Muutaman päivän jälkeen keskeisimmät sisäelimet näyttivät lamaantumisen ensi merkkejä. Tilanne oli vaikea ja läheisille kerrottiin, että Krista ei ehkä selviäisi. Sitten kuin ihmeen kaupalla antibiootit alkoivatkin toimimaan.

Lauran ja Kristan lapsuuden maisemat Ilpoisissa ovat lähes kuin 30 vuotta sitten. Mukana nyt on myös Lauran 3-vuotias poika. Poika on Kristan kummilapsi.

Paluu juurille

Kristalla on synnynnäinen sydänvika. Puolivuotta ennen verenmyrkytyksiä hänelle tehtiin sydämen tahdistimen leikkaus viidettä kertaa, nyt tahdistin myös vaihdettiin. Pian pahentunut astma romautti keuhkojen toiminnan. Akuutteja hetkiä tuli runsaasti viikko toisensa jälkeen ja lääkitys oli saatava nopeasti. Koska suoniyhteyden saaminen oli ongelmallista ja sen tarve jatkuva, asennettiin laskimoportti. Laskimoportintulehdus oli viedä Kristan hengen.

– Kun Laura tuli sairaalassa käymään, en juuri jaksanut puhua, olin niin pahoinvoiva. Muistan, että hänellä oli löysä neulepaita. Vaikka tajuntani oli hatara, ajattelin nähneeni pienen vatsankummun puseron alla, Krista muistelee neljä vuotta myöhemmin.

Ensilumi on sulanut Turun Ilpoisten kerrostaloalueen pihoilta. Kohmeinen hiekka narisee kenkien alla. Lauran 3-vuotias poika tarkastelee vesilätäkköä punatiilisen talon edustalla. Vieressä oleva leikkialue on lähes samanlainen kuin 30 vuotta sitten. Krista ja Laura hymyilevät, paikka on täynnä heidän lapsuutensa muistoja.

– Asuimme samassa rapussa ja äitimme olivat ystäviä. Kun he kahvittelivat, me istuimme vieressä sittereissä, Krista kertoo nauraen.

Vähän myöhemmin ovikellot soivat tiuhaan, kun tytöt sisaruksineen hakivat toisiaan ulos leikkimään. Myös Kristan nuoremmalla sisarella on synnynnäinen sydänvika.

– Krista oli paljon meillä, kun sisar oli sairaalahoidossa. Olimme alle kouluikäisiä. Joskus Krista tuli keskellä yötä, Laura muistaa.

– Aamulla kun heräsin Lauran luota, en tiennyt, että olin sinne mennytkään. Oli riemukas yllätys, kun leikkikaveri olikin heti vieressä.

Vaikka ystävykset käyvät harvoin vanhalla kotipaikalla, on pihamaa tuttu. Läheiset kalliot, viereinen metsä, tie päiväkotiin ja kouluun.

– Olimme 8-vuotiaita ja parhaita kavereita. Sitten meidän perheemme muutti Maskuun. Näimme harvemmin, viikonloppuisin ja lomilla. Kesäisin Krista vietti aikaa meidän mökillämme.

Lauran vaihdettua koulua, Krista jäi yksinäisemmäksi. Esikoulussa alkanut kiusaaminen paheni, kun isoin tuki oli pois.

– Tiesin silti pimeimpinäkin päivinä, että minulla oli ystävä, johon saatoin luottaa täysin, joka ei koskaan pettäisi tai puhuisi minusta pahaa.

Elämä soljui eteenpäin ja lukioaikana Kristan perhe muutti vuodeksi Espanjaan. Vaikka nuoret lapsuudenystävät olivat olleet jo pitkään eri kouluissa ja omissa ystäväpiireissään, oli yhteys läheinen. Kirjoitusten jälkeen Laura lähti heti Kristan luokse Teneriffalle.

– Olin reissussa ensimmäistä kertaa ilman vanhempia. Matka on yksi paras yhteinen nuoruusmuisto, oli lämmintä, biletettiin, uitiin ja kuunneltiin musiikkia.

Lauralle tärkeää on se, että Krista luottaa häneen hädänkin hetkellä. Laurasta Kristan hienompia puolia on hänen tapansa suhtautua eteen tuleviin vaikeisiinkin asioihin positiivisesti. Krista on tärkeä keskustelukumppani ja minulle kuin kallio, johon luotan, Laura miettii.

Kristasta tuli kummi

Ilpoisista Maskuun ajaa puolessa tunnissa. Siellä Laura asuu edelleen, nyt oman perheensä kanssa. Krista asuu 15 kilometrin päässä. Nuoruusvuosina ystävysten elämäntilanteet vaihtelivat. Laura alkoi seurustelemaan nuorena, kun taas Krista eli sinkkuna. Yhteys ei katkennut.

– Nykyään olemme tiiviisti tekemisissä. Usein vietämme yhdessä juhannuksia, vappuja ja merkkipäiviä. Mukana ovat myös puolisomme, Krista iloitsee.

– Lauran poika on tärkeä osa tapaamisiamme. Hän on minulle kuin lahja, koska en sairauteni takia voi saada omia lapsia, Krista miettii.

– Kun kävin katsomassa Kristaa sairaalassa, tiesin että odotan. Kun Krista kotiutui, uutisen kertominen oli iloinen hetki meille molemmille. Samana iltana kysyin tulisiko hän kummiksi.

Laura tiesi, ettei Krista voisi pitää omaa osuuttaan heidän nuorena tekemästään lupauksesta pyytää toinen toisiaan lapsiensa kummeiksi.

– Se, että Laura pyysi minua kummiksi, oli tosi suuri kunnia ja ystävyyden osoitus. Minulle on tärkeää, että voin olla pojan elämässä mukana, Krista miettii.

– Sun elämänilo ja positiivisuus on uskomaton, kaikista omista huolistasi huolimatta sä olet aina jaksanut tukea myös minua. Olet mun kallio, Laura kertoo hymyillen.

– Ja sä mun, Krista vastaa heti.

Ystävyys ja sen vaaliminen

Anna itsellesi mahdollisuus ystävystyä

Se vaatii ainakin avointa mieltä ja ripauksen heittäytymistä. Uskaltaudu puhumaan tuntemattomillekin, et ole ainoa, joka kaipaa juttukaveria ja ystävää. Harrastukset, vapaaehtoistyö ja samat kiinnostuksenkohteet yhdistävät. Järjestöillä ja yhdistyksillä on ystävätoimintaa, Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta voi esimerkiksi alkaa ystäväksi maahanmuuttajaäidille.

Muista kiireestä huolimatta antaa aikaa ystävälle

Huomioi ja ole läsnä, varsinkin silloin, kun hän sitä eniten tarvitsee. Oikea kohtaaminen ja puhuminen on tärkeää. Vanha viisaus on, että ystävyyttä pitää hoitaa kuin kukkaa.

Ota yhteyttä nuoruuden tai lapsuuden ystävään

Yhteiset muistot kouluajoilta, samalta paikkakunnalta tai armeijasta kantavat. Usein juttu lähtee kulkemaan vuosienkin jälkeen, kuin itsestään. Sosiaalinen media on hyvä apu vanhojen ystävien etsintään.