Luonnollisesti!

Keravalla kukkii toukokuussa kymmeniä rusokirsikka- ja koristeomenapuita. Koko kaupunki hehkuu vaaleanpunaisena.

Asukkaat ovat haltioissaan, pysähtelevät puiden alle ja kuvaavat väriloistoa.

Hyväntuulisuus tarttuu ja yhteisestä asiasta syntyy jutunjuurta tuntemattomienkin kesken.
– Yhteinen luontokokemus kohottaa mielialaa ja lisää me-henkeä ja yhteisöllisyyttä, puutarhatieteen dosentti Erja Rappe sanoo.

Tutkimuksetkin ovat osoittaneet luonnon ja kauneuselämyksen vaikuttavan sekä psyykkiseen että fyysiseen terveyteen. Elinympäristöjen viihtyvyys riippuu viheralueiden määrästä ja saavutettavuudesta.

Rappe iloitsee Keravan hyvinhoidetuista puistoista ja katujen istutuksista muiden asukkaiden kanssa. Samalla hän kuitenkin jo odottaa pääsyä synnyinseudulleen pirkanmaalaiseen maalaismaisemaan, missä saa työntää kätensä multaan.
– Luontoa on hyödynnettävä aina tilanteen mukaan.

Elpyminen on rentoutta

Luonnossa olo tuntuu hyvältä. Ulkoilun jälkeen olo on tarmokas ja keskittyminen helppoa.
Viime vuosina kokemustietoa on vahvistettu tutkimuksilla.

Auringon silmille näkyvä valo herättää aivoissa serotoniinin tuotannon ja parantaa mielialaa. Ultraviolettisäteily käynnistää iholla D-vitamiinin tuotannon, mikä parantaa immuunijärjestelmän toimintaa ja vaikuttaa luuntiheyteen.

Ulkona liikkuessa elimistön stressihormonin pitoisuus on pienempi kuin vastaavassa fyysisessä suorituksessa sisätiloissa. Liikkuminen tuntuu kevyemmältä, koska verenpaine laskee ja syke tasaantuu. Rentoutuneena saa liikuntasuorituksesta enemmän hyötyä kuin jännittyneenä.

Toisaalta suorituspaineet usein karisevat luonnossa. Ihminen sallii helpommin taukoja itselleen, istahtaa kivelle tai puistonpenkille katselemaan ja kummastelemaan.

Marjanpoiminta on mukavaa liikuntaa. Marjat ovat terveellisiä – eivät ainoastaan sisältämiensä vitamiinien takia, vaan myös pinnalla asustavien mikrobien ansiosta: niiden syöminen vahvistaa immuunipuolustusta.

Elpyminen tarkoittaa, että kehon valmiustila hellittää ja elimistö rauhoittuu. Kun esteettinen elämys tai vaikkapa jokin luonnon tapahtuma vetää huomion puoleensa, ihminen vapautuu arkisista huolista ja jännityksestä. Aistit käynnistyvät ja keho virittyy ulkoa tuleviin ärsykkeisiin.

Kokemus pysäyttää, ihminen on läsnä itsensä kanssa ja kiinnittyy ympäristöönsä.
– Rentoutunut ihminen uskaltaa päästää irti ja antaa ajatuksen lentää. Hän voi turvallisesti reflektoida menneitä ja suunnitella tulevaisuutta, Rappe selittää.

Puisto on toiseksi paras

Taajamiinkin asettuneet ihmiset hakevat luonnosta elinvoimaa, osoittaa tuore tutkimus. Metsäntutkimuslaitos selvitti Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi -kyselyllä tamperelaisten ja helsinkiläisten luontosuhdetta.

Parhaat luontokokemukset liittyvät edelleen aitoon luontoon. Ihmisten mielipaikkoja ovat metsät, pellonreunat ja järvenrannat. Niille ei rakennettu ympäristö pärjää.

Puistossa ja viheralueilla kaupunkilainen rentoutuu paremmin kuin muissa rakennetuissa ympäristöissä. Mieluisimpia ovat avarat virkistysalueet, joiden puuistutukset muistuttavat luonnonvaraista metsää ja kukkaistukset ovat vaihtelevia ja monipuolisia. Rannat ja vesi lisäävät viihtymistä.

Viheralueiden tulisi olla laadukkaita ja helposti saavutettavissa, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus ja halua käyttää niitä arjessaan.

Haastatellut olivat kokeneet ulkoilun kohottaneen mielialaansa: negatiiviset tuntemukset olivat vähentyneet ja positiiviset lisääntyneet. Myös keskittymiskyvyn parantumisesta ja tarmokkuuden lisääntymisestä kerrottiin.

Terveysvaikutukset tulevat esiin, kun ihminen oleilee asuinpaikkansa viheralueella yli viisi tuntia kuukaudessa tai käy kauempana luonnossa puolen tunnin retkellä kaksi kolme kertaa kuukaudessa.

Samoihin tuloksiin on päädytty myös muualla Euroopassa sekä Japanissa.

Vain viisi prosenttia kaupunkilaisista katsoo selviävänsä ilman viherkokemuksia. Näille ”tosi urbaaneille” luonto ei paljon merkitse. Tärkeämpää heille on, että kaupungin palvelut toimivat, yhteydet ovat hyvät ja rakennettu miljöö asiallinen.

Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi -tutkimuksen mukaan luonto elvyttää, kun ihminen ihailee luonnon kauneutta tai seuraa luonnon tapahtumia.

Toiseksi luonto innostaa liikkumaan, mikä helpottaa terveyden vaalimisessa ja auttaa jaksamaan.

Monet hoitavat sosiaalisia suhteitaan luontoretkillä ja metsälenkeillä. Joillekin luonto tarjoaa mahdollisuuden vetäytyä omaan rauhaan.

Luonto kuntouttaa

Luonnossa oleminen on terapiaa.

Erja Rappe on nähnyt positiivisen muutoksen konkreettisesti työskennellessään vanhusten, mielenterveyskuntoutujien, vankien ja muiden erityisryhmien kanssa.

Kosketus luontoon eli metsässä oleskelu, puistossa käyskentely, puutarhanhoito, metsän antimien kerääminen ja käsittely vaikuttavat ihmisen mielialaan, käytökseen ja elämänlaatuun.

Rappen mielestä niitä ei ole tarpeeksi hyödynnetty. Hoito- ja kuntoutustyö on meillä teoreettista ja kliinistä.
– Äärimmäisen suorituskeskeinen ajattelu johtaa toimintaan, jossa elämä jää sivuseikaksi, hän kritisoi.

Pieniä mutta vaikuttavia positiivisia asioita on helppo liittää ihmisen arkeen. Kontakti luonnon kanssa harjoittaa vuorovaikutustaitoja, joita oikeassa elämässäkin tarvitaan.
– Ihmisyys on parhaimmillaan jatkuvaa vastavuoroisuutta ympäristön kanssa, antamista ja saamista, ei yltiöpäistä itsenäisyyttä ja riippumattomuutta.

Luonnossa voi tehdä vaikka mitä

• Samoile, sienestä, marjasta
• Kirmaile, pyrähtele, loiki ja kiipeä
• Tee vesijuoksuliikkeitä mökkirannassa
• Heittele palloa lasten kanssa
• Kävele hitaasti, kuuntele ja katsele
• Vie käsityö ulos ja istu puun alle näpertelemään
• Älä tee mitään, nauti rauhasta
• Ei sää sääreen tartu: ulos joka kelillä!

”Jos ahdistaa, mene ulos. Katsele edes ikkunasta. Jos sekään ei onnistu, hanki kukkakimppu pöydällesi. Luontokuvien katselukin piristää.” Erja Rappe.