Hyppää sisältöön
Etusivu / Elämää sairauden kanssa / Mari Lehtonen on kiitollinen jokaisesta päivästä

Mari Lehtonen on kiitollinen jokaisesta päivästä

Mari Lehtosen kotipihaan kaarsi ambulanssi niin usein, että lapsetkin tottuivat siihen. Lopulta sydäninfarkti selitti Marin pari vuotta kestäneet oireet. Äidin sairastuminen toi perheen yhteisiin juhlapäiviin uuden merkityksen.

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 20.1.2022
Marin kaveri Pimu on kääpiö- ja toyvillakoiran sekoitus. Hän on 11-vuotias.

Tammikuussa 2021 Mari Lehtonen, 42, heräsi yöuniltaan. Puhuminen sattui ja rintaa puristi. Edellisenä päivänä ensihoito epäili tuki- ja liikuntaperäistä vaivaa, joten Mari varasi ajan ortopedille.

Ortopedin tapaaminen vaihtui ensiapukäyntiin. Mikään lääkitys ei tehonnut. TT-kuvauksessa Marin sydämessä näkyi ”jotain”.

– Joku tuikkasi suuhuni nitroa. Se tehosi. Sitten ne tajusivat, että minulla on infarkti.

Sepelvaltimoista löytyi 99 ja 50 prosentin tukokset. Pallolaajennus avasi melkein tukkeutuneen suonen ja stentti pitää suonen auki. Nyt veri pääsee virtaamaan sydänlihakseen.

– Kardiologi totesi, että onneksi ehdit hoitoon. Se oli hassu juttu, Mari kertoo.

Touhuaminen sai jäädä

Jo pari vuotta ennen sydäninfarktia Mari kärsi ”jäätävästä uupumuksesta ja väsymyksestä”. Hartioita ja niskaa särki. Työpaikan näyttöpäätteellä asiat hämärtyivät.

Mari joutui jäämään kotiin.

– Tuntui, etten selviä mistään.

Hän puhui oireistaan myös reumalääkärille, joka lähetti potilaan psykiatrille. Tämän mielestä Mari sairasti masennusta ja depressiota.

Mari luettelee sairauskertomukseen merkityt oireet: hikoilu, vapina, hengästyneisyys, epätodellinen olo, kylmät väreet tai kuumat aallot, kontrollin menettämisen pelko, huimaus tai pyörtymisen tunne, rintakipu tai epämiellyttävä tunne rinnassa.

Lääkkeeksi Mari sai rauhoittavia.

– En itsekään osannut ajatella, että vika voisi olla sydämessä. Olen aina ollut ihminen, joka touhuaa koko ajan. Laitan pihaa, istutan kukkia, kasvatan tomaatteja ja kurkkuja. Yht´äkkiä en enää kyennyt siihen. Se oli tosi raskasta.

Jotain häikkää löytyi

Syksyllä 2020 tuli ensimmäiset rintapuristukset. Oli flunssaakin. Edes aimoannos kipulääkkeitä ei tehonnut. Marin mies Kimmo hälytti ambulanssin. Ensihoitaja huomasi, että ekg:ssä oli ”jotain häikkää”, mutta ambulanssi lähti ilman Maria.

Oireet menivät ohi, mutta tuntemuksia tuli usein. Mari ajatteli niiden kuuluvan masennukseen.

Nuoremmat pojat olivat tuolloin kahdeksan vuotta. He joutuivat hoitamaan asioita ja auttoivat äitiä. Myös vanhemmat pojat auttoivat, vaikkei kaksi vanhinta enää asukaan kotona.

– Pojat olivat hämillään, miten äiti on niin loppu. Oli myös miehelle raskasta, kun hän teki kahta työtä ja tuli kotiin, pyykkäsi, siivoja ja usein teki myös ruuat valmiiksi, Mari kertoo.

Reumalääkkeet purivat ja Mari lähti kuntosalille. Kävelylaitteessa syke nousi 120:een, kaverilla pysyi 80:ssa. – Ajattelin, että sekin on vain korvien välissä.

Lehtosten perhe asuu vanhassa kolmikerroksisessa rintamamiestalossa Lahdessa. Kun lunta tuli, lumityöt piti tehdä.

– Tein ja itkin. Kova pakkanen pahensi oireita.

Eräällä Marin hiihtolenkillä rintaan sattui ja hengitys vaikeutui. Yöllä alkoi voimakas rintakipu. Hengitys vain lisäsi kipua. Kipu ylsi leukaperiin asti. Kimmo soitti ambulanssin – taas kerran. Ensihoitaja otti ekg:n. Taaskin ”pikkuheitto” sai olla. Ensihoitajat epäilivät liikunnan aiheuttaneen lihaskipuja.

–  Vaikka Burana, Panacod ja Tramanol eivät olleet auttaneet, Mari kertoo.

Seuraavana päivänä Marin lähes tukkeutuneeseen sepelvaltimoon tehtiin pallolaajennus ja asennettiin stentti. Näin suoni pysyy auki.

Sokki itselle ja perheelle

Infarktin jälkeen Mari Lehtonen masentui todella.

– Sitten vasta tajusin, mitä oikeasti oli tapahtunut. Kuolemanpelko oli läsnä ja tuntui, että joka hetkestä täytyy pitää kiinni. Pelkäsin, että sitä hetkeä ei ehkä huomenna ole. Se oli kamalaa.

Joulu ja erilaiset perhejuhlat ovat nyt saaneet ihan erilaisen arvon. Enää Mari ei harmittele ikääntymistä, päinvastoin.

– Nyt saan olla onnellinen, että vuosia tulee lisää.

Viidelle pojalleen Mari ja Marin aviomies Kimmo ovat puhuneet asioista niin kuin ne ovat.

– Alussa asia oli vähän vaikea mutta kun ambulansseja alkoi rampata vähän useammin, lapset tottuivat siihen, Kimmo kertoo. Siitä tuli arkipäivää.

Nyt tilanne on rauhoittunut, Mari huokaa tyytyväisenä. Viimeksi ambulanssi kävi puolitoista kuukautta sitten rintakipujen takia. Silloin selvisi, että ahtautunut valtimo kramppaa ja aiheuttaa rintakipuja. Uusi lääkitys tepsi ja kivut ovat pysyneet poissa.

Lääkärien mukaan pallolaajennusta ei voida tehdä, koska suoni on liian kapea pallolaajennettavaksi.

Viikko sitten Mari meni päivystykseen vatsakipujen vuoksi. Odotellessa Marista tuntui, kuin kaikki sähköistyisi.

– Tuntui kuin aivot sulaisivat. Lähdin kohti valvontatilaa ja nojasin kädellä ovenpieleen. Sitten olin tippunut. Alapaine oli laskenut neljäänviiteen.

Pari päivää sairaalassa auttoi. Tosin lääkitys hakee vielä sitä, ottaako Mari puolikkaan vai kokonaisen verenpainelääkkeen ja miten hän käyttää pitkäaikaista nitroa.

Läheisten tuki on korvaamatonta

– En tiedä, olisinko enää elossa ilman miestäni. Hän on ollut tuki, aina lähellä, Mari Lehtonen kertoo ja katsoo miestään.

Myös lähellä asuva äiti saa kiitosta tuestaan.

Vielä keväällä Kimmo teki työkseen hirsihuviloita. Oli tehnyt jo liki 20 vuotta. Useasti mies joutui lähtemään kesken päivän pois, kun Marin vointi huononi.

Sukellus- ja pelastuspukuja Kimmo korjasi puusepän työn lisäksi.

Mari ja Kimmo perustivat kesällä sukellus- ja pelastuspukukorjauksia tekevän yrityksen. Kimmon työt siirtyivät oman kodin autotalliin, 15 metrin päähän kodista.

– Hyvä niin, kun Marin tilanteesta ei koskaan tiedä, Kimmo sanoo. – Tunnin päästä kun en tiennyt, olenko korjaamassa pukuja vai ollaanko me Päijät-Hämeen keskussairaalassa.

Mari haluaa kertoa kokemuksistaan, että vastaavia oireista kärsivät osaavat hakeutua hoitoon ja että oireiden perusteella ihminen tutkittaisiin.

– Haluan vaikuttaa asioihin hellällä ja hyvällä kädellä.

 

Lue myös:

Nainen – hoida sydäntäsi: Vaikka naisen sydän ja verisuonet näyttävät rakenteeltaan samanlaisilta kuin miehen, silti naisten ja miesten sydänsairauksissa on eroavaisuuksia.

Aikaa pysähtymiselle ja yhdessäololle: Sydänsairaus voi tulla osaksi elämää milloin vain. Kun sairastuu ruuhkavuosien aikana, on perheen arki yhtäkkiä aivan toisenlaista. Kuinka vakavan sairastumisen kanssa selviää eteenpäin tässä elämän­vaiheessa? Keskustelimme asiasta Riikan ja Sinin kanssa.

Tutustu Sydänmerkin herkullisiin ruokaohjeisiin.

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi