Valtimosairauksien tutkijan ura jatkuu edelleen Helsingin yliopistossa

Tutustuin 1980-luvun puolivälissä professori Marja-Riitta Taskiseen hänen palattuaan kahden vuoden kestoiselta tutkijavierailulta USA:han, Phoenixiin. Siellä tutkittiin Pima-intiaanien valtimotautia.

Yksi sydän- ja verisuonisairauksien kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista tutkijoista Marja-Riitta Taskinen syntyi Marskin aikaan 1940. Taskisen ura on mittava ja se jatkuu edelleen. Hän johtaa Biomedicumissa sydän- ja verisuonisairauksien tutkimusryhmää ja laboratoriota, joka keskittyy lipidihäiröiden syntymekanismiehin ja genetiikkaan.

Tutkimustyön pariin jo 1960-luvulla

Professori Marja-Riitta Taskinen aloitti tutkimustyön edesmenneen professori Esko Nikkilän ja nykyisen arkkiatri Risto Peltosen kanssa jo opiskeluaikoina 1960-luvulla. Tutkimustyön painopiste oli sokeriaineenvaihdunnassa ja sen yhteydestä korkeisiin rasvapitoisuuksiin erityisesti ylipainoisilla.

Aihepiiri oli tärkeä, koska 1970-luvulla sydäntutkimus perehtyi aineenvaihdunnan tekijöihin, jotka vaikuttivat valtimotaudin kehittymiseen. Kolesterolin rooli oli kiistanalainen. Esko Nikkilä oli suomalaisista alan edelläkävijä ja kansanvälisesti tunnettu tutkija.

Professorit Nikkilä, Frick ja Manninen johtivat yhdessä Helsingin yliopiston sepelvaltimotutkimusta, jossa osoitettiin, että korkealla HDL-kolesterolipitoisuudella oli taudin kehittymiseltä suojaava vaikutus, ja korkealla niin sanotulla huonolla eli LDL-kolesterolilla puolestaan haitallinen vaikutus. Oma tutkimukseni keskittyi sydäninfarktin ilmentymiin. Ehdotin Nikkilälle, että keräisimme potilasryhmän, joiden sepelvaltimokuvauksissa ei ole havaittavia ahtaumia. Niin käynnistyi tutkimus nimeltä tutkimus nro 40. Taskinen ryhtyi johtamaan tutkimusta. Tässä tutkimusasetelmassa osoitimme, että veren rasvakoostumuksessa havaittavilla rasvahiukkasteproteiinien (apoproteiinit) määrällä ja niihin liittyvillä perinnöllisillä seikoilla oli merkitystä valtimotaudin kehittymisessä.

Taskinen oli erittäin tehokas ja tutkimukseen paneutunut henkilö ja hänen lähipiirinsä ja verkostonsa oli suureksi avuksi tutkimustyön kehittämiseksi.

Sepelvaltimotautiahtaumien tutkimus

Seuraavaksi syntyi idea tutkia sepelvaltimokuvantamisten avulla, miten gemfibrotsiili vaikutti sepelvaltimotautiahtaumiin. Kyseessä on fibraattilääke, joka kohotti HDL kolesterolin tasoa ja laski triglyseridien tasoa samalla, kun vaikutukset LDL-kolesteroliin olivat vähäisemmät. Kyseessä oli laaja LOCAT-niminen tutkimus, jota Taskinen professori Frickin ohella johti. Tutkimustyön koordinoijana toimi ansiokkaasti lääketieteen lisensiaatti Mikko Syvänne, joka teki aihepiiristä Taskisen johdolla väitöskirjan.

LOCAT-tutkimukseen liittyi alatutkimuksia, joissa selvitettiin kyseisten lääkeaineiden vaikutuksia rasva-aineenvaihduntaan. Tutkimuksissa todettiin muun muassa, että gemfibrotsiili hidasti ahtaumien kehittymistä henkilöillä, joilla oli matala HDL-kolesterolipitoisuus. Edelleen tutkittiin erilaisten apoproteiinin suhdetta sepelvaltimotautiin. Totesimme myös, että eräät geneettisesti säädellyt tekijät, kuten peroxisome-alfan geneettisen rakenteen eri muodot, lisäsivät valtimotaudin kehittymistä.

Diabeteksen ja verenpainetaudin yhteys

Edellä mainitsemieni tutkimuslöydösten ohella Taskisen tutkimusryhmä on osoittanut diabeteksen ja verenpainetaudin lisäävän valtimoiden seinämäpaksuutta. Lisäksi he ovat tutkineet aterian rasvamäärän vaikutuksia apoproteiineihin.

Tutkimusryhmä tutki myös HDL-hiukkasten eri apoproteiinien suhdetta sepelvaltimotautiin erityisesti 2-tyypin diabeetikoilla. Tutkimusryhmä huomasi, että pienentynyt sekä apoproteiini A-I että apoproteiini A-II olisi käyttökelpoinen ja parempi riskisuure valtimotaudin suhteen.

Tänään vallitsee yksimielisyys siitä, että HDL:n kolesterolipitoisuus on huono ennustemarkkeri johtuen HDL-hiukkasten koostumuksen monimuotoisuudesta. 2000-luvulla tutkittiin erityisesti diabeteksen ja valtimotaudin yhteyttä ja havaittiin, että valtimotautimuutokset kasvoivat, mitä huonommassa tasapainossa diabetes oli.

Perintötekijöiden vaikutus rasva-ainevaihduntaan

Marja-Riitta Taskinen yhdessä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa on tutkinut 2010-luvulla perintötekijöiden vaikutusta rasva-ainevaihduntaan. Eräs erityisryhmä on ollut perinnöllistä sekamuotoista hyperlipidemiaa sairastavat, joilla sekä LDL-kolesteroli että triglyseridipitoisuudet ovat suurentuneet.

Tämä lipidihäiriö edustaa potilasryhmää, joka on edelleen jäänyt vähälle huomiolle. Viime vuosien järjestelmällinen tutkimustyö on tuonut kliinikoiden käyttöön uusia tehokkaampia lääkehoitoja.

Uusia tutkimustuloksia syntyy

Taskiselle ominaista on ollut, että hän on avoin uusille havainnoille. Näin HDL-tutkijasta kehittyi triglyseriditutkija ja maksan lipidimetabolian asiantuntija. Uusia tutkimustuloksia syntyy Taskisen ja hänen kansainvälisen tutkimusryhmänsä kanssa. Jopa sellaisia, joiden avulla voidaan entistä paremmin tunnistaa valtimotaudin riski, joka säilyy statiinihoidosta huolimatta. Lisäksi voidaan kehittää uusia hoitomenetelmiä, joista esimerkkinä hoidot, jotka kohdistuvat niin sanottujen triglyserideistä syntyvien jätehiukkasten ja apoproteiini APO C3:n alentamiseen.

Laaja yhteistyö asiantuntijana

Taskinen on toiminut laajasti kansainvälisessä yhteisössä sekä lääketeollisuuden, että tieteellisten yhteisöjen asiantuntijana. Siitä osoituksena on 150 artikkelia kirjoissa ja lukuisia katsauksia kansainvälisissä julkaisusarjoissa, mikä on poikkeuksellinen määrä. Hän on julkaissut noin 450 kansainvälisesti vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joissa hän on ensimmäinen kirjoittaja yli 80 julkaisussa. Hänen kansainvälinen lainausindeksinsä tieteellisissä julkaisuissa on 98, joka on suomalaista huippua.

Hän on toiminut Euroopan kardiologisen seuran (ESC) ja Euroopan valtimotautiseuran (EAS) asiantuntijatehtävissä käynnistämässä toimintaa, jonka tuloksena on kirjoitettu Käypä hoito -suosituksia valtimotaudin hoitoon.  Tämän työn parissa Taskinen on toiminut aktiivisesti suomalaisten potilaiden hoidon puolestapuhujana, korostaen lääkärikunnalle ja yleisölle perinnöllisten rasva-aineenvaihduntahäiriöiden tunnistamista ja hoitoa.

Taskinen on ollut perustajajäsen suomalaisessa valtimotautiseurassa ja toiminut Euroopan valtimotautiseuran puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä vuosikausia. Hänelle on myönnetty vuonna 2011 Sydäntutkimussäätiön tunnustuspalkinto sekä Pohjolan ja Suomi-yhtiön palkinto vuonna 2012 ansioista valtimotautisairauksien tutkijana. Hänelle on myönnetty useita kansainvälisiä tunnustuspalkintoja, joissa useassa hän on ensimmäinen ja ainoa suomalainen palkinnonsaaja. Tällaisia ovat muun muassa Novartiksen palkinto ansiokkaasta urasta diabetestutkimuksen alalla vuonna 2006, Edwin Bierman -palkinto vuonna 2004 Yhdysvaltain diabetesliiton puolesta, Clauden Bernard -palkinto Euroopan diabetestutkimusseuran toimesta, samoin Castelli Pedroli Prize vuonna 1996 valtimotautitutkimuksen alalta ja Björntorp-palkinto vuonna 2017 sydän- ja verisuonisairauksien kansainvälisen tutkimusryhmän toimesta. Ehkä Taskisen mielestä palkitsevin on Amerikan Sydänliiton (AHA) merkittävä huomionosoitus toimia juhlapuhujana Robert Levyn muistoesitelmöitsijänä seuran kansainvälisessä kongressissa vuonna 2017 –  toisena eurooppalaisena kautta aikojen.

Kyseiset erityisluentopyynnöt ovat samalla tunnustuspalkintoja ansiokkaasta urasta sekä diabeteksen että valtimotaudin tutkijana.

Marja-Riitta Taskinen on toiminut myös lukuisissa asiantuntijatehtävissä kansainvälisten julkaisusarjojen arviointiryhmissä ja useiden kansallisten eurooppalaisten valtiollisten tai säätiöiden apurahoituksen arviointiryhmässä, kuten myös EU:n asiantuntijaryhmässä.

Hänelle ja kansainväliselle tutkimusryhmälle on myönnetty merkittävää tukea sekä EU:n ja useiden säätiöiden toimesta.

Mahtava tutkijan ura

Olen tuntenut Marja-Riitta Taskisen lähes neljänkymmenen vuoden ajan. On syytä kunnioittaa merkittävää suomalaista sydän- ja verisuonisaurauksien tutkijaa. Vastaavaa suomalaista tutkijanuraa, jolla on erittäin laaja kansainvälinen arvostus, on vaikea löytää. Taskinen on hyvä esimerkki tutkimustyöhön kannustavasta yliopistosairaalayhteisöstä, jossa sairaala (HYKS) aikanaan tarjosi yliopistollisena sairaalana tutkimuslaboratorion ja tuki sen toimintaa. Viime vuosikymmeninä tutkijana toimiminen on ollut haastavaa, koska rahoituksen kerääminen on vaatinut paljon aikaa ja rahoitus tutkimustyöhön on ollut lyhytnäköistä esimerkiksi verrattuna naapurimaahamme Ruotsiin.

Kirjoittaja:

Markku S. Nieminen, Kardiologian professori, Emeritus, Helsingin yliopisto

Sydän- ja Keuhkokeskus

Sydäntutkimussäätiön pitkäaikainen puheenjohtaja

Lue Markku S. Niemisen syntymäpäivähaastattelu: Koko ura sydämen asialla