Massiivinen sydänkohtaus yllätti heinäkuun helteellä

Tarja Vihervaara kantoi, rehki ja siivosi. Hän auttoi tyttärensä muutossa Tampereella. Ukkosen tuntu painosti päivää.

Päivän mittaan olo muuttui raskaaksi, oli hankala hengittää ja rintaan sattui.

Kotona Hämeenlinnan Harvialassa Tarja kävi suihkussa ja otti särkylääkettä mutta mikään ei helpottanut. Olo muuttui lopulta karmeaksi, Tarja kuvailee.

– Tuntui kuin metallipanta olisi kiristynyt rinnassa, kipu levisi leukaan asti ja oli sietämätön.

Iltayöstä Tarja lähti puolisonsa Teron kanssa Hämeenlinnan ensiapuun. Autossa kipu yltyi niin, että Tarja ajatteli kuolevansa.

– Kiemurtelin vain auton penkissä ja mies ajoi tuhatta ja sataa.

Päivystyksessä kivut todettiin välittömästi sydänkohtaukseksi. Ambulanssi lähti kiidättämään Tarjaa Tampereelle Sydänsairaalaan.

Ambulanssimatkasta Tarja ei muista juurikaan mitään.

Pallolaajennusten jälkeen Tarjasta tuntui kuin kaikki tapahtuu jollekin toiselle.

– En olisi voinut kuvitellakaan, että perusterveellä ihmisellä voisi yhtäkkiä olla sydänkohtaus. Kohtaus oli kuin elokuvasta, massiivinen ja kivulias. En heti tajunnut, miten vakava tilanne oli. Sydämen vasemmanpuoleinen pääsuoni oli täysin tukossa, kaksi muuta suonta olivat 60-prosenttisesti tukossa. Vuorokauden aikana minulle tehtiin kolme pallolaajennusta. Jos tukossa olevaa suonta ei olisi nopeasti pallolaajennettu, olisin kuollut.

Diagnoosi oli selkeä: sepelvaltimotauti

Tarja kuvailee itseään heittäytyjäksi, naiseksi, joka elää tässä päivässä ja tässä hetkessä. Syömiseen hän on suhtautunut huolettomasti. Käyttänyt alkoholia huolettomasti ja nukkunut huolettomasti.

– Olen aina rakastanut herätä viideltä aamulla. Nyt elämä on muuttunut täydellisesti siitä. Menen nukkumaan uutisten jälkeen ja nukun kellon ympäri, jos saan. Työaamuina nukun yksitoista tuntia.

Tarja pitää urheilemisesta, kävelylenkeistä ja uimisesta. Hän ei ole koskaan tupakoinut säännöllisesti. Joskus illanistujaisissa poikkeuksellisesti tupakka on maistunut.

Matkustaminen on ollut perheen intohimoinen harrastus.

– Mielessä pyörii, että tämä on epäreilua. Miksi sairastuin?

Tarja tietää, että suvussa on sepelvaltimotautia. Hän sanoo olevansa varoittava esimerkki perintötekijöiden vaikutuksista.

Lisäksi työ erityisluokanopettajana yläkoulussa kuormittaa ja stressaa.

Puhuminen ja harrastukset auttavat toipumisessa

Toipumisen kannalta Tarjalle aivan ylivoimaisesti parasta ovat olleet ympärillä olleet ihmiset. Aviomies, lapset, läheiset ja muut tuttavat.

– Joka kerta kun sain kertoa tiistain tapahtumista, se tuntui millin verran helpommalta. Kun ystävä tuli käymään. Se, kun joku soitti. Tai kadulla pysähtyi kysymään kuinka voin. Olen onnekas, kun vierellä on aviomies vailla vertaa ja lapset, jotka ovat olleet mukana sairastumisessa ja sen vaiheissa.

Ennen sairastumistaan Tarja harrasti kävelyl­enkkejä naapurin rouvan kanssa ja matkustamista.

Kotona toipilas pääsi hädin tuskin portaat ylös talon toiseen kerrokseen. Huimasi ja Tarjasta tuntui, että hän kaatuu. Parin viikon päästä hän jaksoi kävellä koti­pihalla. Kuukauden päästä lenkki ylsi jo talon ympäri.

Nyt kävelylenkit ovat reipastuneet ja pidentyneet samaan kuin ennen sairauskohtausta.

– Puoli vuotta meni, mutta nyt vauhti taitaa olla jo melkein sama kuin ennen.

Matkustaminen onkin sitten jo toinen juttu, Tarja kertoo.

– Pelkotiloja on paljon ja monenlaisia. Suljetut tilat ja uudet tilanteet pelottavat, lentäminen on pitänyt opetella uudelleen. Sanat ja nimet ovat välillä hukassa. Aivot tuntuvat käyvät hitaasti. Fyysisistä oireista ikävin on ympäri vuorokauden jatkuva nuha. Olen varmaan allerginen jollekin sydänlääkkeelle. Mustelmia tulee ja rintatuntemuksiakin on. Minusta on tullut huolestuja. Kaikki nämä yhdessä meinaavat jarrutella elämistä. Yritän opetella sitä, että uskallan elää.

Ensimmäinen reissu jäikin vain lehtokoneessa piipahtamiseen.

– Istuttiin jo koneessa mutta sitten tunsin, etten uskalla lentää. Entä jos saankin taas sydänkohtauksen. Lääkäri antoi luvan lentomatkaan, se ei ollut este.

Pelkoa Tarja on taklannut tekemällä ensin lentomatkan Tallinnaan, sitten useamman matkan Riikaan. Nyt takana on matka Lissaboniin Portugaliin.

– Kukkulakaupunki Lissabon tarjosi mahtavaa porrastreeniä viiden päivän ajan. Taas olen ottanut askeleen eteenpäin toipumisen tiellä. Aika on paras parantaja.

Työkavereiden ja vertaisten tuki auttaa arjessa

Paluu töihin oli Tarjalle todella suuri merkkipaalu toipumisen tiellä. Työterveyttä opettaja kiittelee, ja työpaikalla hänet otettiin vastaa hienosti. Työtehtävät räätälöitiin uudelleen.

– Siirryin tekemään laaja-alaisen erityis­opettajan työtä ensin osa-aikaisesti. Pääsiäisen jälkeen siirryin tekemään täyttä työaikaa. Työ tuntuu todella tärkeälle ja merkityksekkäälle ja työkaverit ovat täyttä kultaa.

Koska sepelvaltimotauti ei näy päälle päin, Tarja on opetellut hiljalleen uutta arkea.

– Lääkkeet, syöminen ja liikunta ovat minun pyhä kolminaisuus. Niiden kanssa olen nykyään tarkka. Olen Facebookin Kuriton sydän ja Sepelvaltimotautia sairastavat -vertaisryhmissä, ja niistä olen saanut paljon tietoa ja tukea.

Lisätietoa:

Sepelvaltimotautia sairastavan lentomatkustaminen

Jos oirekuva on vakaa tai korkeintaan lievä (rintakipua on vain poikkeuksellisen rasittavissa tilanteissa ja arkiaskareet sujuvat ongelmitta), voi sairastunut lentää.

Elektiivisen eli ennalta suunnitellun ja ongelmitta sujuneen sepelvaltimon pallolaajennuksen jälkeen voi lentää 3–5 vuoro­kauden kuluttua.

Akuutin kohtauksen eli sydän­infarktin ja siihen liittyvän pallolaajennuksen jälkeen asetetaan pääsääntöisesti 2–3 viikon lentokielto, tapauksesta riippuen.

Kaikenlainen sairauden epävakaus, jossa oireiden ilmaantuminen vaihtelee äkillisesti, on este lentämiselle, kunnes tilanne on selvitetty ja hoidettu. Vaikeaoireinen sepel­valtimotauti, jossa rintakipu tai vastaava oire esiintyy levossa tai vähäisessä rasituksessa, on myös este lentomatkustukselle. Tämänkaltaiset oireethan on muutenkin syytä selvittää pikaisesti riippumatta siitä, onko suunnitteilla lentomatkaa vai ei.

Lue lisää Sydänsairaudet ja lentomatkustaminen