Matti Ketonen rohkaisee: Sydäninfarktista voi toipua

– Oltiin lupauduttu vaimon kanssa kuukautta aikaisemmin mukaan Karelia-kirkkovenesoutuun seurakunnan veneellä, Matti Ketonen kertaa reilun vuoden takaisen aamun tapahtumia. – Jälkeenpäin ajateltuna olin lähdössä velvollisuudentunnosta. Tunsin, etten ole ihan kunnossa, mutta ajattelin, että jos tämän voisi vielä hoitaa.

Puolen kilometrin kävelymatka bussipysäkille jäi kesken. Sydänlääkäri lyyhistyi kadulle, kännykkä hajosi säpäleiksi ja taju meni hetkeksi. Vierellä kulkenut vaimo ymmärsi heti, että puoliso oli saanut sydänkohtauksen. Ohikulkijan kanssa hän hälytti apua. Ambulanssi tuli nopeasti paikalle.

– Heräsin. Ajatus pelasi.

Sydänlääkärinä Ketonen pystyi diagnosoimaan tilaansa, vaikka ei harmikseen nähnyt monitoria.

– Kuulin, että he mainitsivat, että on st-nousu. Mietin, onko koko sydämen etuseinä menetetty. Tuli myös mieleen, että oliko kaikki nyt tässä.

Varhaiset merkit

Matti Ketonen kertaa vielä infarktia edeltäneitä tapahtumia. Pari viikkoa aikaisemmin mökillä kahdeksantuntinen päivä oli mennyt betonia kärräten ilman minkäänlaisia oireita. Ensimmäinen oire tuli kolme päivää ennen infarktia.

– Rintakehään tuli raastava tunne, ei varsinaisesti kipua. Poikanikin sen huomasi ja kysyi vointiani. Mutta oire meni ohi. Ajattelin, että seuraavalla viikolla tutkitutan itseni.

Ketonen ajoi Lahdesta kotiin Joensuuhun. Aamulla lähdettiin käymään mökillä ja seuraavana aamuna olisi lähtö odotettuun soututapahtumaan. Vaikka varoitusmerkkejä oli, infarkti yllätti. Moni on tätä ihmetellytkin.

– Ajattelin ensin, että ihmiset hämmästelevät, että eikö erikoislääkäri tunnistanut oireita itsessään. Mutta sitten ymmärsin, että enemmän ihmisillä oli huoli itsestään: voiko niin käydä itselleni, enkö tunnista oireita ajoissa?

Onnea matkassa

Ketonen tietää olleensa monella tapaa onnekas. Hän oli suhteellisen vilkkaalla paikalla, joten apu oli saatavissa nopeasti. Hän sattui myös olemaan ambulanssin kulkureitillä ja hoitava lääkärikin oli parhaillaan pyöräilemässä työpaikalle. Toimenpidesali saatiin kuntoon matkan aikana. Akuutti sepelvaltimotukos oli aukaistu 50 minuutin päästä sydänkohtauksen alusta.

– Sekä kokemuksellisesti että medisiinisesti sain loistavaa palvelua, Ketonen kehuu saamaansa hoitoa teholla ja sydänvalvonnassa, mutta ei usko saaneensa sydänlääkärinä erityiskohtelua. – Sain hyvän hoidon, mikä on käytäntönä sairaalassa. Hoitajien osuus, kokonaisvaltainen hoito ja hoiva oli erittäin merkittävää, kun itse olin heikossa kunnossa.

Pallolaajennus ja kotiin?

Kokeneelle lääkärille tuli yllätyksenä, että pallolaajennuksesta toipuminen ei lähtenytkään nopeasti käyntiin.

– Sydänvalvonnassa kaikki näytti ensin hyvältä, mutta sitten tilani huononi. Minulle tuli vaikea sydämen vajaatoiminta. Tiesin, että kaikki voitava oli tehty ja tuli tunne, että voi olla, että jään tähän.

Paluu saliin oli edessä viikon päästä ensimmäisestä toimenpiteestä. Uuden toimenpiteen riskeihin oli huolella varauduttu ja kaikki meni lopulta hyvin. Vuorokauden päästä vajaatoiminta lähti purkautumaan.

– Siitä sitten pikkuhiljaa sängyn laidalle, seisomaan, rollaattoriin ja suihkuun. Suihku oli erityisen suuri nautinto.

Potilas muiden joukossa

Osastolla Ketonen päätti olla tavallinen potilas muiden joukossa.

Aika pian kuitenkin keskustelu toisen potilaan kanssa johti siihen, että hän tunsi velvollisuudekseen suositella vastahakoista potilastoveria suostumaan ehdotettuihin hoitoihin. Tämä oli kimpaantunut, että ”Kuinka sinä tulet sanomaan minulle vanhalle ihmiselle, mitä minun pitää tehdä?” johon potilastoveri toiselta puolelta sänkyä oli todennut, että ”Sinähän se hoidit minunkin sydämeni aikoinaan”. Miesten kesken syntyi lopulta hyvä keskustelu.

Sairaala-aika venyi yli kahteen viikkoon. Vajaatoiminnan hoito vaati aikaa ja infarktiin liittyvä kuumeilu, mikä sekin on tavallista, jatkui pitkään.

– Minulla kuume nousi nimenomaan yötä vasten, mikä oli tuossa tilassa erityisen uuvuttavaa.

Sairaala-ajasta jäi syvä kiitollisuus, jonka Ketonen puki sanoiksi Karjalainen-lehden yleisönosastokirjoituksena. Hän oli allekirjoittanut tekstin pelkällä nimellään, mutta toimitus lisäsi allekirjoitukseen alueellisen terveysvaikuttajan meriitit: erikoislääkäri, lääkintöneuvos ja Siun soten hallituksen toinen varapuheenjohtaja.

– Lehtikirjoituksen vaikutus oli yllättävän iso. Ihmiset tulivat kadulla kommentoimaan. Moni heistä oli ollut potilaani.

Tietoisuus elämän rajallisuudesta

Sairasvuoteella Matti Ketonen kävi läpi monenlaisia mietteitä. Oma kristillinen vakaumus vahvistui entisestään:

– Tämä oli yksi elämäni suurista käännekohdista. Aloin miettiä, mihin minua tarvitaan.

Ketonen on päättänyt käyttää jäljellä olevan ajan asioihin, jotka ovat hänelle todella merkityksellisiä. Aivan ilmeisesti perhe ja läheiset ovat ytimessä.

– Sairaalavuoteella mietin sitäkin, miten voisin tehdä testamentin. Eihän minulla ole mitään mahdollisuutta tehdä tässä kunnossa testamenttia tai edunvalvontavaltuutusta.

Onneksi vaimo oli miettinyt samaa. Hän oli tulostanut määrämuotoiset lomakkeet ja toi ne täytettynä sairaalaan. Asiakirjojen läpikäynti ja allekirjoittaminen onnistui avustettuna.

Kävellen kuntoon

Toipuminen lähti käyntiin jo sairaalassa. Rajakokemuksen jälkeen Ketonen halusi tarttua elämään ja hänelle tuli vahva halu olla yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa.

Kotona alkoivat kävelylenkit, ensin yhdessä vaimon kanssa.

– Horjuvin askelin aluksi, Ketonen täsmentää. – Minulla oli mittava lääkitys. Sydäninfarkti oli romahduttanut kunnon ja painokin oli pudonnut.

Paino olikin ainut tekijä, jossa olisi ollut hieman korjattavaa. Riskitekijät olivat muuten hoidossa, mutta sukurasitus tuli äidin puolelta. Eno oli kuollut nelikymppisenä.

Kävelystä tuli päivittäinen ohjelmanumero ja matkaa pidennettiin asteittain. Pari viikkoa kotiin tulon jälkeen Ketonen käveli jo vajaan kymmenen kilometrin lenkkejä. Kaikki on sujunut hyvin.

– Nitroa en ole tarvinnut ennen kohtausta enkä kohtauksen jälkeen.

Kontrollissa Ketonen käy pari kertaa vuodessa. – Seuranta pitää ehdottomasti järjestää hoitavan yksikön toimesta, hän tähdentää.

Vaikka toipuminen on sujunut hyvin, kolmen kuukauden kontrollissa tehty rasituskoe osoitti, että kunto oli selvästi huonompi mitä hän oli itse olettanut. Seuraava polkupyörätesti on vielä edessä.

Aktiivinen elämä jatkuu

Infarkti oli kovempi kokemus kuin Matti Ketonen oli olettanut. Hän ajatteli, että joutuisi jättämään lukuisat aktiviteettinsa.

– Mutta en ole joutunut luopumaan mistään.

Hän toimii yhä yhteiskunnallisten luottamustoimien ohella Sydänliiton ja sydänpiirin hallinnossa, mielenterveysjärjestötyössä ja kirkon hallinnossakin kaikilla tasoilla, vaikka korostaakin, että sisältö on hallintoa tärkeämpi asia.

Matti Ketonen vapautti lentoon parvekeritilään takertuneen tervapääskyn, joka ei itse asiassa ole pääsky vaan kiitäjä.

Takaisin lentoon

Kun Matti Ketonen makasi sairasvuoteella, häntä katsomassa käynyt tytär kertoi omasta vakavan sairauden diagnoosistaan. Tytär oli päättänyt parantua ja julisti isälle, että ”omalla tukalla häihin”. Vuotta myöhemmin Ketonen piti morsiamen isän puheen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Puheen yhtenä juonteena oli tervapääsky.

Tervapääsky oli aiemmin takertunut Ketosten parvekelasin ja lattiaritilän väliin. Lintuharrastajana Matti Ketonen oli ottanut varovasti linnun kämmentensä väliin ja pyytänyt vaimoa kuvaamaan. Hänen avattuaan kädet lintu oli istunut hetken kämmenillä ja lehahtanut sitten lentoon. Ketosten mielessä oli sairas tytär ja he kokivat ikään kuin tytär olisi päässyt vapauteen. Myöhemmin he saivat kuulla, että samaan aikaan tytär oli saanut tiedon parantavan lääkkeen mahdollisuudesta ja sen valinnasta.

Hääpuheen yhteydessä isä ojensi tyttärelle ja hänen puolisolleen kuvasarjan siivilleen kohoavasta ja lentoon lähtevästä tervapääskystä.