Aktiiviseksi liikkujaksi

Sydänliitto on ottanut tehtäväkseen liikuntapolkumallin valtakunnallisen levittämisen. Sepelvaltimotautia sairastavan liikuntapolut eivät ole aina selvät tai niitä ei ole olemassa.

Sydänliiton Liikuntapolkua pitkin aktiiviseksi liikkujaksi -hankkeessa rakennettiin palvelupolku sepelvaltimotautia sairastavan liikuntaohjaukseen. Malli on kaikkien toimijoiden käytössä ja sovellettavissa kaikkiin kuntiin sekä muiden sairausryhmien käyttöön.

Liikuntaohjaus usein liian varovaista

Säännöllinen liikunta kuuluu sepelvaltimotaudin ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen. Kuitenkin moni sepelvaltimotautia sairastava pelkää liikuntaa, liikunnan jatkamista arastellaan varsinkin sydäntapahtuman ja toimenpiteen jälkeen.

Myös liikunnan ammattilaiset aristavat sepelvaltimotautia sairastavan ohjausta, joka on usein liian varovaista. Tuki ja kannustus ovat tärkeitä omaa suhdettaan liikuntaan pohtivalle sairastuneelle.

Sektorit ylittävää yhteistyötä

Sepelvaltimotaudin luonteen vuoksi on tärkeää, että kaikki saman asiakkaan kohtaavat ammattilaiset tuntevat alueelliset liikuntapalvelut ja ohjaavat käyttämään niitä. Yhdessä sovittu ja kuvattu toimintatapa auttaa ammattilaisia liikunta- ja palveluohjauksessa. Kun jokainen ohjaukseen osallistuva ammattilainen löytää oman asemansa ja tehtävänsä liikuntapolulta, syntyy sujuva ja asiakkaan huomioiva yksilöllinen liikuntapolku, joka ohjaa asiakasta sairauden eri vaiheissa säännölliseen liikuntaan.

Liikunnan Käypä hoito -suositus ja Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus -fysioterapiasuositus ovat hyvä perusta liikuntaohjaukselle. Ne auttavat ohjauskäytäntöjen suunnittelussa ja kannustavat terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisia tekemään yhteistyötä liikunnan ohjauksessa ja seurannassa.

Kohti liikuntapolun rakentamista

Liikuntapolku-hankkeeseen osallistui ammattilaisia erikoissairaanhoidosta, kaupunkien sairaaloista, terveysasemilta, kuntien liikuntatoimista ja kolmannelta sektorilta Helsingissä ja Vantaalla vuosina 2012–2015. Liikuntaohjauksen polkuja rakennettiin yhdessä kehittäen paikalliset olosuhteet ja osaamistarpeita huomioiden.

Yhteiset käytännöt edellyttävät, että ohjauskäytännöt ovat yhtenevät erikoissairaanhoidossa koko alueella ja myös liikuntapalvelun tuottajien tiedossa. Sepelvaltimotaudin hoito voi jatkua erikoissairaanhoidon jälkeen asiakkaan oman valinnan mukaan yksityisellä lääkäriasemalla, julkisella terveysasemalla tai työterveyshuollossa asiakkaan omien tarpeiden ja toiveiden mukaan.

Hanke osoitti, että liikuntaohjauksen polku saadaan toimimaan tiivistämällä yhteistyötä ja kehittämällä yhteisiä ohjauskäytäntöjä. Nämä toimintatavat mahdollistavat oikea-aikaisen ohjauksen järjestämisen ja helpottavat eri toimijoiden ja organisaatioiden yhteistyötä.

Kehitetty toimintamalli otettiin käyttöön Helsingissä ja Vantaalla. Liikuntapolut julkaistiin myös Duodecimin Terveysportti-verkkopalvelussa.

Nykyisin liikuntaohjausta toteuttivat HYKS Sydän- ja keuhkokeskuksen sekä kaupunkien sosiaali-, terveys- ja liikuntatoimien ammattilaiset, kuten fysioterapeutit, sydänhoitajat, kuntoutusohjaajat, terveydenhoitajat ja lääkärit.

Yhteinen näkemys liikuntaohjauksesta

Ohjauksen tarve, tuen tarve ja sisältö ovat aina yksilöllisiä. Siksi on tärkeää, että jokainen liikuntapolun toimija tietää, miten voi rohkaista liikkumiseen ja minne tarvittaessa voi ohjata asiakkaansa jatko-ohjaukseen, liikuntaan tai kuntoutukseen.

Vastuu ohjauksen jatkuvuudesta on myös liikkujalla itsellään ja oma-aloitteinen yhteydenpito esimerkiksi omaan terveysasemaan on tärkeää. Moni epävarma liikuntaohjausta tarvitseva voi jäädä ilman ohjausta, jos hän ei pysty itse olemaan aktiivinen.