Pappa jaksaa touhuta

Jyväskyläläisellä Vesa Häggblomilla, 68, on ominaisuus, joka ilahduttaa suuresti hänen lastenlapsiaan.
– Pappa jaksaa touhuta ja liikkua lasten kanssa. Yleensä pappa on se, jota ensimmäisenä kysytään leikkimään, paljastaa tyttärentytär Nelli Pulkkinen, 9.
– Olen sen verran lapsenmielinen, että minut saa höynäytettyä helposti mukaan, Vesa virnistää.

Kaksikkoa yhdistää myös kiinnostus liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin.

Vesa on pikkupojasta lähtien liikkunut mielellään. Erityisen mieltynyt hän on juoksuun, hiihtoon ja koripalloon. Nelli puolestaan aloitti pari vuotta sitten kilpatanssin, johon hän sai kipinän Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta. Pienenä hän harrasti telinevoimistelua.
– Liikunta merkitsee minulle aika paljon. Olen aina tykännyt juosta ympäriinsä, Nelli miettii.

Vauhtia ja kulttuuria

Pappa on iloinen siitä, että on saanut tytöstä seuraa eri lajien kokeiluun. Kun Nelli oli pieni, he kävivät yhdessä yleisurheilukoulussa ja hyppymontulla. Kesällä he uivat, ja talvisin kaksikolla on tapana sivakoida hiihtomajalle höyryävän mehulasin äärelle.

Nellin ehtymätön mielikuvitus on taannut, että tekeminen ei ole loppunut kesken. Pappa ja Nelli ovat esimerkiksi leikkineet rannassa kylpylää ja esittäneet toisilleen arvoituksia.

Pienen tytön syntymäpäiville pappa valmisti monena vuonna nukketeatteriesityksen, jossa oli mukana valot ja äänitehosteet.
– Siellä oli Punahilkkaa ja Tuhkimoa barbeilla, Nelli muistelee aiheita.
– Ja minä nautin niistä esityksistä, Vesa hymyilee.

Kulttuurielämyksiä Nellille on järjestänyt myös mummi Anneli Häggblom, joka on käynyt tytön kanssa teatterissa ja sirkuksessa. Mummin opissa Nelli on perehtynyt myös pullanleivontaan.

Tärkeä läsnäolo

Kesäisin Nelli ja hänen isovanhempansa näkevät päivittäin. Silloin Häggblomit asuttavat kesämummilaa, joka sijaitsee Nellin perheen pihapiirissä Jyväskylän Palokkajärven rannalla.

Vesa ymmärtää, että Nellin kasvaessa heidän yhteiset touhunsa vähenevät. Jo nyt koulu, kaverit ja tanssi vievät paljon Nellin aikaa.

Nelli kuitenkin tietää, että hän voi soittaa papalle milloin vain. Hänen mukaansa isovanhemmille on helppo puhua.

Hyvä puheyhteys on asia, jonka Vesa haluaa säilyvän läpi lastenlasten teini-iän. Hänen mielestään isovanhemman tärkein tehtävä on olla läsnä ja siirtää hiljaista tietoa. Lasta ei pidä yrittää ohjailla liikaa, mutta hyviä ohjeita voi heittää ilmaan.
– Ne jäävät kyllä itämään, Vesa sanoo.

Hän toivoo, että voisi antaa lastenlapsilleen hyvän elämän mallia. Esimerkiksi liikunta on tärkeä juttu, mutta siitä ei kannata ottaa liian suuria paineita. Vesa pitää hyvänä lähtökohtana, että lihaksensa panee töihin pari kolme kertaa viikossa.
– Hyvä, että joskus tulisi hiki. Vähäkin on parempi kuin ei mitään, hän toteaa.

Viiden lapsen pappa tietää kokemuksesta, että kuntoilun voi yhdistää rentoon yhdessäoloon. Hän ja Anneli ovat käyneet Nellin kanssa muun muassa luontopoluilla ja vadelmia poimimassa. Mukana on ollut myös muita perheenjäseniä.

Vesa kannustaa isovanhempia ottamaan lapsenlapset mukaan arkisiin askareisiin, kuten puutarhatöihin. Lapset osallistuvat mielellään, kun heidän tehtäväkseen uskoo vaikka risujen keräämisen.
– Yhteinen aika on tärkeintä. Ei se, mitä tehdään, hän tähdentää.

Kun syö hyvin, kasvaa isoksi

Mummi ja pappa voivat olla vanhempien tukena myös ruokakasvatuksessa. Vesan mielestä on hyvä, jos lapsi näkee isovanhempiensa popsivan hedelmiä ja vihanneksia osana päivittäistä ruokavaliotaan.

Vanhempiensa ja isovanhempiensa tarjoileman tiedon ansiosta Nellikin tietää, millainen merkitys ravinnolla on.
– Hyvä elämä on sellainen, että liikkuu paljon, syö ja juo hyvin ja kasvaa isoksi, hän määrittelee.

Nellin lempiruokia ovat pinaattiletut ja perunamuusi sekä hernekeitto. Liikunnallinen tyttö myöntää, että joskus terveellisyysnäkökulma unohtuu. Herkkuja hän kuitenkin pyrkii syömään vain karkkipäivänä ja juhlahetkinä.

Onneksi mummilassa on samat säännöt kuin kotona.
– Herkut suodaan, kunhan se ei ole jokapäiväistä mässäilyä, pappa vahvistaa.

Oppia puolin ja toisin

Isovanhemman ja lapsen suhteessa kumpikin kasvaa ja oppii toisiltaan. Oppia voi sekä käytännön taitoja että elämänasenteita.

Vesa ihailee tyttärentyttärensä omatoimisuutta ja aktiivisuutta. Hän arvelee, että hänellä olisi Nelliltä opittavaa ainakin tietotekniikassa.

Nelli sanoo oppineensa papaltaan hauskanpitoa ja liikkumista. Mummiltaan hän on omaksunut hyviä käytöstapoja.
– Mummi aina muistuttaa kaikesta, siisteydestä ja sellaisista tavallisista asioista, Nelli kertoo.

Hän toivoo, että voisi itse opettaa isovanhemmilleen erään hyvin tärkeän asian.
– Sen, etteivät ne koskaan lopettaisi sitä, mitä ne nyt tekevät. Me jatketaan juttujamme mahdollisimman pitkään.