Robert Lappalaisen toinen sydänleikkaus onnistui

Kun Robert Lappalainen palasi eräänä iltana perustamaltaan karting-klubilta kotiin, hänellä oli outo tunne rinnassa, ikään kuin paita olisi kiristänyt. Lappalainen mainitsi kiusallisista tuntemuksistaan sairaanhoitaja-vaimolleen.

– Vaimo sanoi, että olepas siinä sohvalla, minä mittaan pulssisi.

Syke heitteli nopeaan tahtiin 38:sta 134:ään, jolloin vaimo sanoi, että kyseessä on flimmeri, tilataan ambulanssi.

– Mikä hiton flimmeri, kysyin.

– Sulla on sydämen rytmihäiriö ja eteisvärinä, vaimo tiesi.

– Minä sanoin, ettei varmasti tilata ambulanssia mokoman flimmerin takia, mutta kun vaimo lisäsi, että tilanne on vakava, ambulanssi tuli ja minut vietiin Lohjan sairaalaan.

Mies nukutettiin ja sydämen rytmi siirrettiin kohdilleen. Eikä kerta jäänyt suinkaan viimeiseksi. Lappalainen on kuljetettu kotoaan Vihtijärveltä 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Lohjan sairaalaan yhteensä 45 kertaa ja yhtä monta kertaa mies on nukutettu ja sydän tahdistettu.

Rytmihäiriö saattoi tulla mihin vuorokauden aikaan tahansa.

– Jos päivällä tein vaikka lumitöitä, illalla tuli takuuvarmasti flimmeri.

Lappalaisen veriarvot olivat hyvät ja verenpaine on aina ollut matala. Lääkärit eivät osanneet sanoa, mistä flimmerit johtuivat, mutta kun ne olivat sitkeästi jatkuneet jo vuosia, Lappalainen pääsi Meilahden sairaalan sydänleikkausjonoon.

Ensimmäinen leikkaus epäonnistui

– Kun yli vuoden odotuksen jälkeen pääsin vihdoin leikkaukseen, mulla oli hirveän levollinen olo, sillä uskoin, että nyt rytmihäiriöt jäävät vihdoin pos.

Sydänleikkaus kesti seitsemän–kahdeksan tuntia.

– Nivusesta mentiin pääverisuonta pitkin sydämen sisälle, jossa poltettiin ja katkottiin hermoja ja tiehyeitä, joiden oletettiin aiheuttavan rytmihäiriöt.

Leikkaus epäonnistui ja flimmerit sekä ambulanssireissut jatkuivat. Edessä oli taas yli vuoden jonotus uuteen leikkaukseen.

Uusi onnistunut operaatio tehtiin14 kuukauden kuluttua ja ambulanssireissut loppuivat.

Robert Lappalainen uskoo, että liike-elämän kovuus, jatkuvat työstressit ja aiemmin sattunut avioero ovat vaikuttaneet sydänsairauksien syntyyn.

Lappalaisella oli takana menestyksekäs kilpa-ajoura niin Suomessa kuin Amerikassa. Päämäärätietoinen mies on lapsesta asti toteuttanut unelmiaan. Robert päätti 12-vuotiaana, että hänestä tulee kilpa-autoilija.

Mies teki unelmistaan totta työskentelemällä ensin autotehtaalla Göteborgissa. Siellä hän tutustui autourheiluporukkaan ja ajoi 1976 ensimmäiset kilpailut Suomessa vuokra-autolla ja lainavarusteilla, ilman minkäänlaista kilpa-autokokemusta.

Legendaarinen Henry Toivonen voitti, Robert Lappalainen tuli kolmanneksi, ja siitä ura alkoi. Uransa huipulla Lappalainen ajoi pari vuotta Fordin tehdastiimissä, kierteli ympäri USA:ta silloisen vaimonsa kanssa ja voitti USA:n Grand Brix-kilpailut.

Kilpa-autoilijasta yrittäjäksi

Lappalainen järjesti kolmena peräkkäisenä vuotena katuajokilpailut Helsingin Sörnäisessä. Paikalla oli yli 100 000 katsojaa ja kisat televisioitiin yli 150 maahan.

Lappalainen järjesti myös karting-kilpailut Hartwall-areenalle ja rakennutti Helsinkiin yhden Euroopan hienoimmista sisä-karting-halleista.

Yrittäjän tase oli välillä viisi miljoonaa pakkasella ja takaraivossa kolkutti äidin varoitus, että konkurssia ei saa koskaan tehdä. Se olisi suuri häpeä.

Kiireinen mies riensi haasteesta toiseen, eikä ehtinyt levätä saati kuunnella kehoaan.

– Kun vedin katuajoja, mulla saattoi olla yhtä aikaa kolmessa neuvotteluhuoneessa asiakkaat ja käytävällä odotti vielä läjä ihmisiä. Sukkuloin neuvotteluhuoneiden väliä, 10–15 minuuttia aina yhdessä huoneessa ja hyppäsin sitten seuraavaan.

– Mulla oli jatkuva kiire. Aina piti olla joku projekti päällä.

Vasta viimeiset 10 vuotta Lappalainen on harjoitellut elämään kiireettömästi. Elämä on rauhoittunut, maalla luonnon keskellä on leppoisaa ja etenkin lapset tekevät elämän elämisen arvoiseksi.

Robert Lappalainen on unelmoinut viimeiset 30 vuotta omasta maatilasta ja nyt hän asuu 10- vuotiaan tyttärensä, 8-vuotiaan poikansa ja vaimonsa kanssa maalla.

Lappalainen on laajentanut vanhan rintamamiestalon hulppeaksi ja kodikkaaksi asunnoksi ja rakentanut navettaan itselleen puuverstaan sekä joogaopettajana toimivalle vaimolleen joogasalin.

Lappalainen ryhtyi pari vuotta sitten suunnittelemaan ja valmistamaan käsityönä valtavia puuhuonekaluja omista metsistä kaadetuista puista.

Autourheilun ja liike-elämän takia taaksejäänyt käsityöläisyys on taas alkanut kiinnostaa kolmannen polven yrittäjää.

Isän varhainen kuolema

Lappalaisen vanhemmat toimivat Kemissä K-kauppiaina. Isä kuoli, kun Robert oli vasta seitsemänvuotias. Robert syntyi kolmelapsisen perheen keskimmäisenä 1949. Vanhin ja kuopus olivat tyttöjä.

Lappalainen on miettinyt paljon isänsä varhaisen kuoleman merkitystä elämälleen.

– Isän kuolemasta ei puhuttu, eikä siihen maailman aikaan tunnettu terapioita. Olen yksin joutunut käsittelemään isättömyyttäni sekä siihen liittyviä vajavaisuuksia koko elämäni ajan. Kun minulla ei ollut miehistä saattajaa elämässäni, jouduin etsimään oman polkuni itse.

Äiti oli topakka ihminen, joka opetti poikansa tekemään työtä. Äidiltä poika myös oppi sitkeyttä ja määrätietoisuutta.

Äiti jäi hoitamaan kauppaa ja teki pitkiä työpäiviä, joten Robert joutui selviytymään yksin. Robert Lappalainen näkee isän varhaisessa kuolemassa myös hyviä puolia.

– Itsenäistyin jo hyvin nuorena ja kun äidillä ei ollut aikaa, tein itse ruokani ja opin mm. silittämään vaatteeni jo 10-vuotiaana. Siitä lähtien olen silittänyt omat vaatteeni aina itse.

– Toisaalta, minulla oli keskittymisvaikeuksia ja koulussa lukuhommat jäivät lyhyeen. Käsilläni olen pystynyt aina työskentelemään ja siksi minusta kehittyi monitaituri. Kun en ole opiskellut, olen ammentanut tiedot luovuudella, näkemällä, kuulemalla ja oivaltamalla.

Lappalainen huolehtii nyt terveydestään. Hän pitää kuntoaan yllä lenkkeilemällä koiransa kanssa ja tekemällä metsätöitä. Viime kesänä mies lopetti alkoholin käytön, tupakanpoltto jäi jo heti armeijan jälkeen. Ruokavalio on terveellinen, hedelmät ja vihannekset maistuvat. Makkara ei.

– Terveys on hyvä. Olen rautaisessa kunnossa, mies sanoo ylpeänä.

Ainoana paheenaan Lappalainen pitää kahvin juontia. Sitä kuluu kaksikin pannua päivässä.

– Ehkä siksi nukun vähän, vain kuusi tuntia yössä. Menen aikaisin nukkumaan, mutta saatan herätä kello neljä yöllä ja alkaa pohtia.

– Elämäni on ollut erikoinen, yhtä ylä- ja alamäkeä. Vaikeita aikoja on myös ollut. Haluan elämässä aina haasteita, nyttemmin pienimuotoisia. Olen juuri menossa sorvauskursseille, haluan elvyttää nuoruuden sorvaustaidon ja alkaa tehdä taidetta.

– Vasta näinä vuosina olen alkanut ymmärtää kiitollisuuden merkityksen. Sitä ennen oli aina kiire. Kun lapset heti herättyään juoksevat halaamaan minua, se on ihan käsittämättömän hienoa, herkäksi mieheksi itsensä tunnistava Robert Lappalainen kertoo onnellisena.

Jo pienistä asioista pitää osata nauttia ja olla kiitollinen, muistuttaa Lappalainen, eikä sydän ole suinkaan niitä pienimpiä.