Sopeutumisvalmennuskurssilla sepelvaltimotauti kypsyy kumppaniksi

Säkyläläinen Hannu Laurila, 69, muistaa hyvin päivän, josta kaikki tavallaan alkoi. Perjantaina 14.3.2014 hän oli tulossa Säkylän kirkonkylästä kauppa-asioilta, kun hän meni auton ratissa tajuttomaksi. Onni onnettomuudessa oli se, että hän päätyi autoineen tien vierustan pensaikkoon. Parasta taisi olla se, että pensaikko sijaitsi palo-aseman edessä ja että pihassa oli ambulanssi.

– Tulin tajuihini, kun joku avasi auton oven ja kysyi mitä on tapahtunut. En muistanut tapahtuneesta mitään! Matka jatkui sitten ambulanssilla, ensin terveyskeskukseen, jossa tehtiin alkututkimukset ja sieltä Satakunnan keskussairaalaan Poriin.

Porissa kardiologit tutkivat tilanteen ja varjoainekuvauksen jälkeen selvisi, että kolme valtimoa oli pahasti tukossa. Pallolaajennuksen teho tulisi jäämään vaillinaiseksi, joten päädyttiin Tyksissä suoritettavaan ohitusleikkaukseen, joka oli edessä torstaina 20.3.2014. Leikkausreissulla Turussa kului viitisen päivää ja saman verran toipumassa Porissa. Kotiin Säkylään palasi mies, jolla oli edessään uusi ja erilainen elämä.

Terve mies sairastui

Tapahtunutta ja vaikeaa sairautta oli hankala ymmärtää, kun Maaret-puolison kanssa oli eletty kaikin puolin terveellistä elämää.

– En ole tupakoinut enkä käyttänyt alkoholia ja olemme aina liikkuneet paljon. On lenkkeilty, uitu ja pyöräilty. Verenpainetta on hoidettu parikymmentä vuotta, mutta mitään sydän- tai muitakaan oireita minulla ei ole ollut. Tyksin sydänkirurgin kanssa asioita läpikäydessämme selittäväksi syyksi löytyi perimä. Isä sairasti aivohalvauksen vuonna 1998 ja äitini isä kuoli sydänhalvaukseen. Sepelvaltimotauti oli itse asiassa kehittynyt elimistössäni jo vuosikymmeniä, selvittää Hannu Laurila ja lähettää kiitolliset terveisensä hänet leikanneelle Rami Laitiolle.

Kun terveenä kauppareissulle lähtenyt aviomies soittaa terveyskeskuksesta ja kertoo menneensä tajuttomaksi, kotiin jäänyt puoliso tietenkin säikähtää. Maaret Laurila, 67, soitti paikkakunnalla asuvan pojan apuun hakemaan auton ja sitten käytiin Porissa kuulemassa mistä puolison vaivassa oli kyse. Yhden perheenjäsenen vakava sairaus on aina koko perheen sairaus.

– Puolison hyvin menneen leikkauksen jälkeenkin mielessä on ollut aikamoista huolta. Tarkkailen häntä selvästi enemmän. Öisin nukun kovin herkillä eli vähän sellaista koiran unta, naurahtaa Maaret Laurila.

– Juu, puoliso tekee jatkuvaa yökön vuoroa, livauttaa Hannu ja myöntää kokeneensa aiempaa suurempaa huolenpitoa ja siitä välillä hieman ärsyyntyneensäkin. Lähes 50 yhteistä vuotta ovat kuitenkin hitsanneet yhteen niin, että yhdessä selvitään tästäkin.

Yksi asia, joka on selvästi muuttunut elämässä, on matkailun väheneminen.

– Olemme aiemmin reissanneet runsaasti ulkomaillakin, mutta nyt ei oikein uskalla lähteä mihinkään. Toisaalta ei tee mielikään, pohtii Maaret Laurila.

Tietoa ja tukea

Hannun sairastumisen jälkeen Laurilat liittyivät Säkylän Sydänyhdistyksen jäseniksi. Sairaushan ei katoa leikkauksessa mihinkään, vaikka syntyneiden tukosten ohittamisella voidaankin helpottaa oloa. Sepelvaltimotaudin tulevaa ennustetta on kuitenkin mahdollista parantaa. Yhdistyksestä ja jäsenyyden myötä tulevasta Sydän-lehdestä saa tärkeää tietoa. Kesän korvalla lehden välissä tuli tietoa järjestettävistä sopeutumisvalmennuskursseista. Satakunnan Sydänpiiriin toimitettu hakulomake tuotti tuloksen ja pariskunta pääsi syyskuun alussa Turun Meri-Karinassa järjestetylle kurssille. Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen toimintakeskus sijaitsee meren rannalla Hirvensalon saaressa, aivan kaupungin kupeessa.

– Tämä on ollut todella hyvä kurssi, suosittelen lämpimästi muillekin. Olemme saaneet paljon tietoa siitä, kuinka voimme parantaa sepelvaltimotaudin ennustetta nyt, kun leikkaus on takanapäin. Lääkärin alustusten lisäksi olemme saaneet hyviä liikunta- ja ruokailuohjeita. Vertaisten tarinat ja kokemukset siitä, mikä on heitä auttanut, ovat todella arvokkaita. Tärkeää tietoa on tullut mukavalla tavalla, yhdessä keskustellen ja kokemuksia vaihtaen. Monilla sairaus on tullut eteen samalla tavalla yllättäen, eikä huoli katoa kertaheitolla. Elämä muuttuu tietyllä tavalla toiseksi, pohtivat Laurilat.

Säkylän suuntaan Turusta matkaa tyytyväinen pariskunta: Meri-Karinasta on saatu hyviä eväitä ja niitä sulatellaan kotona vielä pitkään.

– Jollakin tavalla asiat tuntuvat täällä kristallisoituvan. Kun leikkauksesta on kulunut reilu vuosi, tunnen ainakin itse olevani täällä juuri oikeaan aikaan. Vuosi sitten vastaavasta kurssista ei ehkä olisi saanut irti näin paljon, silloin tarkkaili vielä kroppaansa ohitusleikkauksen jälkeen toisella tavalla, sanoo Hannu Laurila.

Kurssin vetäjä iloitsee hyvästä palautteesta

Kyllikki Naskali on vetänyt sopeutumisvalmennuskursseja runsaan viidentoista vuoden aikana, 1–2 kurssia vuodessa. Tällä kertaa mukana oli ensimmäistä kertaa terveydenhoitaja-kollega Eila Kuntsi.

– Luento-osuudet olivat minun vastuullani, mutta muusta huolehdimme yhdessä, jotta kaikki sujuisi hyvin ja kurssilaiset viihtyisivät. Jokainen kurssi on aina haastava. Tapaa uusia ihmisiä, joihin ei ole vielä tutustunut, muuten kuin hakemuksien perusteella. Kursseilta saatu palaute on se voimavara, josta saa intoa seuraavaa kurssia järjestäessä.

Kursseilla käytetään Sydänliiton tuottamaa aineistoa. Kaikki sairastuneelle ja omaiselle tarjottava tieto on ajantasaista ja Sydänliiton suositusten mukaista. Vertaisten yhteiset keskusteluhetket ja niistä saatu tuki on usein parasta antia kotiin vietäväksi.

– Tälle kurssille tuli 30 hakemusta, joista valittiin 10 potilasta. Kahdeksalla heistä oli omainen mukana. Valinnassa ensisijalla olivat potilaat, joilla on uusi sepelvaltimosairaus, ensimmäinen sepelvaltimotautitapahtuma, pallolaajennus tai ohitusleikkaus, joihin ei ole saanut aiemmin kuntoutusta. Kuntoutuksen tulee olla potilaan kannalta oikea-aikaista, ei mielellään liian varhain leikkauksen jälkeen tai toisaalta liian myöhään. Otamme huomioon myös hakulomakkeessa ilmaistut työ- ja toimintakyvyn ongelmat tai toipumista vaikeuttavat lisäsairaudet. Kurssilaisten ikäjakauma oli tällä kertaa viisikymppisistä kahdeksankymppisiin. Sitä ei kyllä huomannut mitenkään päivien aikana, kaikki selviytyivät hienosti kävelytestistäkin.

Kuntoutumista edistävään valmennukseen pääsy tulisi olla jokaisen sairastuneen oikeus. Tämä ei valitettavasti kuitenkaan toteudu, koska kaikki halukkaat eivät mahdu kursseille. Jos ei pääse mukaan, on hyvä ottaa yhteyttä oman alueensa sydänpiiriin ja paikallisyhdistykseen, josta on mahdollista saada tietoa ja tukea.

Sepelvaltimotaudin hoito on kehittynyt viime vuosina paljon. Hoitona käytetään elintapojen muutoksia, lääkkeitä, sepelvaltimoiden pallolaajennusta ja ohitusleikkausta. Sepelvaltimotaudin ennusteen parantamiseen jokainen voi vaikuttaa itse omaksumalla sydämelle terveellisiä elintapoja. Keskeisintä on liikkua säännöllisesti, syödä terveellisesti ja lopettaa tupakointi. Eletään mahdollisimman normaalia elämää, nautitaan hyvistä vuosista ja vuosikymmenistä pitkään.