Tatamilla Antti Aho keskittyy vain harjoitteluun

Antti Ahoa naurattaa, kun perheen karkeakarvainen mäyräkoira Hertta pyrkii syliin. Harmaanruskea pää vilahtaa välillä pöydänreunan takaa.

Koira pitää Antin, 47, liikkeessä muiden harrastusten lisäksi. Vähän ennen haastattelua Antti oli katsonut askelmittarista, että lauantain ja sunnuntain aikana hän käveli koiran kanssa noin 15 kilometriä.

Urheilu kuuluu elämään

Nuoruudessa Antti pelasi jääkiekkoa, jalkapalloa ja kokeili myös judoa.

Aikuisena miehen mieleen tuli, että olisi kiva palata kamppailulajien pariin. Myös hyvän ystävän ajatuksiin oli noussut sama asia. Hän ehdotti Antille, että kokeile jujutsua. Ystävästä tuli Antin luottopari.

Samaan aikaan urheiluseura Maskun Tempo järjesti filippiiniläisen taistelulaji escriman harjoitukset. Lajina escrima oli vieras Antille. Escrima vaatii keskittymistä, sillä harjoittelu aloitetaan opettelemalla yhden ja kahden kepin käyttämistä aseena.

– Escrimassa harjoitellaan keppien kanssa, vaikka puhutaan terä- ja lyömäaseisiin keskittyvästä taistelulajista, Antti kertoo.

Teräaseet tulevat mukaan harjoitteluun myöhemmin.

Nyt Antti käy pari kertaa viikossa judosalilla jujutsun ja escriman harjoituksissa. Harjoitukset kestävät kaksi ja puoli tuntia joka kerta. Fyysisen rasituksen lisäksi harjoituksissa pitää miettiä liikkeitä ja liikesarjoja, sidontoja, lukkoja, heittoja, lyöntejä, potkuja.

Jujutsussa on niin paljon erilaisia elementtejä, jotka tekevät lajin Antin mielestä mielenkiintoiseksi. Jujutsu on fyysisempää, rankempaa ja myös monipuolisempaa.

– Välillä mennään sellaisiin asentoihin, etten edes tiennyt, että pääsen sellaisiin. Sitten on se pieni kamppailu, mies vastaan mies. Treenin jälkeen olen fyysisesti melko loppu ja pääkoppa on aika tyhjä, kun olen imenyt sen kaiken uuden ja yrittänyt vielä toteuttaa sen.

Escrima-treenit sujuvat kotonakin

Kotona tai kuntosalilla Antti tekee vielä salitreenit kaksi kolme kertaa viikossa. Hänelle kertyy neljästä viiteen hengästyttävää treeniä viikossa.

Koronaepidemia on tehnyt harjoittelusta rikkonaista. Escrima-harjoittelua Antti voi tehdä kotona Teamsin välityksellä. Jujutsuun kotiharjoittelu sopii huonosti, sillä se vaatii parin.

– Eilen vedettiin pitkästä aikaa escrimatreenit etänä ja kyllä olin ihan ulalla, taisi olla moni muukin. Mutta tunnin treenin jälkeen tuntui, että hyvä että menin ja tuli muutama ahaa-elämyskin. Treenistä tulee henkinen ja fyysinen hyvänolon tunne, mikä taas kantaa seuraavaan kertaan.

Koska koronan takia kuntosalille ei nyt kannata mennä, Antti harjoittelee kotona escriman lisäksi kahvakuulalla. Kuntosalille hän haikailee, sillä saliharjoittelussa on hyvät puolensa: siellä ajatukset irtautuvat työasioista ja kotihommista.

Sydäninfarkti pääsi yllättämään

Lokakuussa 2017 lääkäri määrääsi Antille lääkkeitä jo pari viikkoa vaivanneeseen närästykseen. Seuraava lääkäri määräsi astetta vahvempia närästyslääkkeitä.

Antti kokeili porrasjuoksua, mutta olo tuntui oudolta. Illalla aaltomaiset isot närästysoireet alkoivat. Kylmä hiki valui, kurkkua ahdisti, polte jatkui. Antti makasi sohvalla kaksin kerroin. Tyttäret pelästyivät, mutta Antti kertoi sen olevan vain närästystä.

Kun kivut vähän rauhoittuivat, perheenisä meni nukkumaan. Aamulla yövuorosta palannut sairaanhoitajavaimo passitti Antin heti lääkäriin.

­– Toki pelästyin oireita niin, että olisin itsekin mennyt.

Varjoainekuvausta tehdessään kardiologi sanoi, ettei tämä ole närästystä. Sydämen sepelvaltimossa näkyi tukos. Antti pääsi heti pallolaajennukseen. Seuraavana päivänä toimenpiteen tehnyt kardiologi kyseli Antin vointia ja totesi, että nuorella miehellä kävi tuuri, kun ei saanut nukkuessaan toista infarktia.

Toipilas sai viikon sairauslomaa.

– Minulle sanottiin, että puolen vuoden kuluttua tulet kontrollikäynnille ja jos tulee rintakipuja, niin sitten heti sairaalaan. Lisäksi lääkäri sanoi, etten saa rasittaa itseäni pariin viikkoon. Tottakai sain kävellä. Kahden viikon päästä lähdin salille ja tein tangon ja kepin kanssa liikkeitä. Kuuntelin omaa kroppaani ja järkeäni. Jos olisin alkanut pelkäämään liikuntaa, se olisi ollut virhe.

Jälkeenpäin Antti mietti, että miten hänelle voi tulla sydäninfarkti. Ylipainosta ei ole tietoakaan, alkoholi maistuu vain harvoin ja eikä hän tupakoi. Noihin aikoihin tosin työkiireet painoivat. Yksityiselämässäkin riitti haasteita, kun puoli vuotta ennen Antin infarktia hänen isänsä joutui avosydänleikkaukseen. Häneltä poistettiin sydänpussi, ja hän oli erittäin huonossa kunnossa. Antti huomasi, että hänellä on kovat sukurasitteet.

Aina täytyy oppia uutta

Syksyllä ennen uusia koronarajoituksia Antin seura järjesti escriman 2. asteen tasokokeen. Tasokokeessa valmentajat punnitsevat oppilaan hankkimat taidot. Antti puhuu graduoinnista ja iloitsee, että pääsi kolmannelle oppilastasoasteelle.

Antti kiittelee valmentajia, koska graduointi antaa harjoitteluun lisää puhtia.

– Harjoitteluun kuuluu sen verran tavoitteellisuutta, vaikka harjoittelen aikuisryhmässä, että harjoittelen seuraava taso tähtäimessä.

Harjoittelu vie mennessään

Infarktin jälkeen Antin toipuminen oli äärettömän nopeaa ja hän voi hyvin. Hän on aina urheillut ja se on syy, jonka Antti arvelee pelastaneen hänet.

– Olen varmaan nyt paremmassa kunnossa kuin ennen infarktia, vaikken silloinkaan ollut huonossa kunnossa.

Antti myöntää, että harjoittelu vie mennessään.

– Ei siellä infarkteja mietitä.

Sairastuminen herätti ja pisti Antin arvot uusiksi. Materiaalisiin juttuihin suhtautuminen muuttui täysin. Urheilu on suurin kanava perheen lisäksi, johon hän purkaa tapahtumia. Antti pyrkii siihen, ettei elämäntavoilla pahenna tilannetta.

– Yksi pahe edelleen on pikaruoka silloin tällöin, hän kertoo ja nauraa tunnustukselleen.

Sairastumisen kokemus on yksilöllistä

Antilla on urheillessa murtunut kylkiluita. Mutta sydäninfarktin kivun hän muistaa loppuelämän ja tunnistaa sen, jos se tulee uudelleen.

– Nyt kun kivun tunnistaa, niin se on pirusti helpompaa.

Siitä Antti on kiitollinen, että vaikka hän on ollut sairas, hän ei ole joutunut tehohoitoon.

– Olen ollut onnekas. Sydän elpyi eikä arpikudosta ehtinyt syntyä.

Välillä asia unohtuu kokonaan mutta kolmet lääkkeet muistuttavat tapahtumasta. Lääkkeet edesauttavat Antin elämää tällä hetkellä, mutta hän toivoo pääsevänsä niistä joskus eroon. Se on hänelle ”itsekäs tavoite”.

Sen Antti haluaa sanoa, että jokainen kokee ja saa eriasteisen infarktin.

– Olen koko ikäni urheillut ja ilman infarktiakin osaan kuunnella omaa kroppaani. Jokainen saa treenata sen minkä pystyy ja mikä tuntuu hyvältä, sohva on pahin paikka.

Escrima aloitettiin yhdellä kepillä ja tason noustessa mukaan otetaan toinen keppi ja joskus myös lyhyt keppi. – Riippuu toki harjoitteesta. Jotkut harjoitteet tehdään yhdellä kepillä, jotkut kahdella pitkällä kepillä. Välillä harjoitteessa on pelkkä lyhyt keppi ja välillä pitkän ja lyhyen kepin yhdistelmä, Antti Aho kertoo. Kuva: Maskun Tempo

Lue myös: Liikunnan merkitys sepelvaltimotautiin ja sen riskitekijöihin on laajalti tutkittu ja kiistaton.