Tiesitkö, että tärkein lenkki elvytysketjussa voit olla juuri sinä?

Kaupassa joku kaatuu äkisti lattialle. Lähellä olevat ihmiset pysähtyvät katsomaan tilannetta. Mitä pitäisi tehdä?

Hetken epäröinnin jälkeen yksi paikalla olevista toimii. Hän menee auttamaan, yrittää herätellä kaatunutta ja pyytää vieressä olevaa soittamaan hätänumeroon 112. Kun käy ilmi, ettei henkilö hengitä normaalisti, hän aloittaa paineluelvytyksen ja pyytää toista selvittämään 112 Suomi -sovelluksesta löytyisikö lähistöltä sydäniskuria. Onneksi sellainen löytyy kaupan infopisteeltä. Kukaan auttajista ei ole aiemmin käyttänyt sydäniskuria tositilanteessa. Laitteen ohjeita seuraamalla se saadaan kuitenkin käyttöön. Hetken kuluttua ensihoito saapuu paikalle ja jatkaa hoitoa.

Tilanne on kuvitteellinen, mutta sen kaltaisia tapahtuu Suomessa useita joka vuosi. Yhteistä niille on se, että ensimmäisenä auttamassa on lähes aina tavallinen ihminen. Ihminen, joka päättää toimia. Harva meistä pääsee koskaan käyttämään elvytystaitojaan. Jos tilanne kuitenkin osuu kohdalle, juuri sinä voit olla sydänpysähdyksen saaneen tärkein auttaja.

Sydänpysähdyksen saanut tarvitsee apua välittömästi. Nopea avun hälyttäminen ja viivytyksettä aloitettu peruselvytys antavat parhaat mahdollisuudet selviytyä. Kun elvytys aloitetaan välittömästi, autettavan ennuste on merkittävästi parempi.

Moni ei ajattele elvytystä ennen kuin hätätilanne kohtaa omassa lähipiirissä tai sattuu omalle kohdalle. Juuri siksi elvytystaitojen harjoittelu kannattaa.

Auttaminen ei vaadi täydellistä osaamista

Koulutus tuo varmuutta ja nopeutta elvytykseen. Tärkeintä ei kuitenkaan ole täydellinen suoritus, vaan se, että uskaltaa toimia. Hätäkeskukselta saa puhelun aikana selkeät toimintaohjeet, joita noudattamalla pärjää varmasti. Elottomuuden tunnistaminen, avun hälyttäminen ja paineluelvytyksen aloittaminen eivät siis vaadi terveydenhuollon koulutusta tai edes aikaisempaa kokemusta.

Sydänpysähdys tapahtuu usein keskellä tavallista arkea: kotona, työpaikalla tai harrastuksen parissa. Moni sydänpysähdyksen kokenut on selviytynyt juuri sen vuoksi, että lähellä olleet ihmiset uskalsivat toimia. Puoliso on aloittanut elvytyksen kotona ennen ambulanssin saapumista, työkaveri on hakenut lähimmän sydäniskurin tai sivullinen on tunnistanut tilanteen liikuntahallissa ja hälyttänyt nopeasti apua.

Epävarmuus omasta osaamisesta askarruttaa monen mieltä. Tällaisissa tilanteissa ratkaisevaa ei kuitenkaan ole täydellinen tekniikka vaan se, että joku tarttuu toimeen.

Miksi juuri maallikon toiminta on niin tärkeä?

Asiantuntijat puhuvat sydänpysähdyspotilaan auttamisesta selviytymisketjuna. Ketju alkaa tilanteen tunnistamisesta ja avun hälyttämisestä. Tätä seuraa mahdollisimman nopeasti aloitettu elvytys. Ensihoidon saavuttua vastuu siirtyy ammattilaisille.

Jokainen lenkki tässä ketjussa on tärkeä, mutta ketjun ensimmäiset vaiheet ovat selviytymisen kannalta merkityksellisimmät. Paraskaan tehohoito ei pysty korvaamaan ensimmäisten minuuttien aikana tapahtunutta viivettä. Ensihoito tulee paikalle mahdollisimman nopeasti, mutta se on harvoin mahdollista alle viidessä minuutissa sydänpysähdyksestä. Harvaan asutussa Suomessa avun saapuminen voi kestää kymmeniäkin minuutteja. Maallikkoelvytyksellä ostetaan aikaa siihen asti, että ammattilaiset ovat paikalla.

Kun ihmiset uskaltavat toimia, ketju käynnistyy. Ja mitä useammin ketju käynnistyy ajoissa, sitä useammalla sydänpysähdyksen saaneella on mahdollisuus selviytyä.

Rohkeus vahvistuu harjoittelemalla

Moni suomalainen on joskus saanut elvytyskoulutusta, mutta varmuus toimia katoaa helposti, jos taitoja ei pääse kertaamaan. Jos elvytysopetus aloitettaisiin jo alakoulussa ja sitä harjoiteltaisiin vuosittain koko peruskoulun ajan, yhä rohkeampien elvyttäjien määrä kasvaisi vähitellen.

Useissa Euroopan maissa koululaiset saavat elvytysopetusta vuosittain. Taustalla on ajatus siitä, että elvytystaito on kriittinen kansalaistaito ja kuuluu kaikille samalla tavoin kuin esimerkiksi liikennesääntöjen hallinta tai uimataito.

Peruselvytyksen opettajan ei tarvitse olla terveydenhuollon ammattilainen. Kansainvälisessä Kids Save Lives -toimintamallissa opettajat koulutetaan opettamaan elvytystä omille oppilailleen. Opetus voidaan liittää esimerkiksi liikunnan, terveystiedon tai biologian oppisisältöihin. Myös Suomessa paikoin käytössä oleva malli perustuu ajatukseen, että jokainen lapsi ja nuori ansaitsee mahdollisuuden oppia henkeä pelastavia taitoja. Opettajien koulutus tulee koordinoida kansallisesti.

Lopulta kyse ei ole vain tekniikasta. Kyse on uskalluksesta auttaa.

Kansalaisaloite: Elvytystaitojen opetus ja säännöllinen harjoittelu tulisi aloittaa jo lapsena

Tuore kansalaisaloite esittää, että elvytysopetus sisällytettäisiin osaksi peruskoulujen opetusta. Aloitteen tavoitteena on, että kaikki Suomen peruskoululaiset saisivat vuosittain ikätasoista opetusta elottomuuden tunnistamisesta, hätäpuhelun tekemisestä, peruselvytyksestä ja defibrillaattorin eli sydäniskurin käytöstä. Tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten valmiuksia toimia hätätilanteissa sekä parantaa pitkällä aikavälillä väestön elvytystaitoja.

Suomessa elvytysopetuksen toteutuminen vaihtelee tällä hetkellä huomattavasti eri koulujen välillä. Vaikka osa kouluista järjestää aiheeseen liittyvää opetusta, opetusten sisältö ei ole strukturoitua ja useissa kouluissa sitä ei järjestetä lainkaan. Tämän seurauksena lasten ja nuorten elvytysosaaminen ei toteudu yhdenvertaisesti, vaan riippuu asuinpaikasta, koulusta ja paikallisista resursseista.

Sydänliiton tekemän Suomi elvyttää -kyselytutkimuksen mukaan suurin este elvyttämisen aloittamiselle on epävarmuus omasta osaamisesta. Vaikka suuri enemmistö suomalaisista on saanut elvytyskoulutusta, yli kolmannes kokee elvytystilanteessa epävarmuutta tai kokee, ettei osaa toimia oikein. Aloitteen tekijät korostavatkin, että elvytystaitojen opetus ja säännöllinen harjoittelu kannattaa aloittaa jo lapsena, jolloin uuden oppiminen on luontevaa ja kynnys toimia voidaan rakentaa matalaksi.

Suomessa arviolta 4 000 ihmistä saa vuosittain sairaalan ulkopuolisen sydänpysähdyksen. Sairaalan ulkopuolella tapahtuneen sydänpysähdyksen ennusteessa on ratkaisevaa se, miten nopeasti paikalla olevat ihmiset tunnistavat tapahtuman, aloittavat maallikkoelvytyksen ja hälyttävät apua. Sydänpysähdyksen hoito alkaa jo ennen ambulanssin saapumista. Jos tilannetta ei tunnisteta eikä elvytystä aloiteta, menetettyjä minuutteja ei saada takaisin. Sitä ei korvaa maailman paras tehohoito eikä nopeinkaan ensihoito.

Elvytystaito on kansalaistaito, jonka vaikutus kantaa läpi elämän. Kun opetamme nämä taidot lapsille tänään, kasvatamme sukupolvea, joka osaa ja uskaltaa auttaa huomenna.

Valmiita malleja elvytyskoulutukseen löytyy

Laajalti Euroopassa käytössä oleva Kids Save Lives -malli tarjoaa valmiin toimintatavan elvytys- ja hätätilanneopetukseen kouluissa. Malliin kuuluu opettajien koulutus sekä oppimateriaalit peruselvytyksen, sydäniskurin käytön ja hätätilanteessa toimimisen opettamiseen.

Opetus voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopivaksi. Vaikka pienempi koululainen ei vielä jaksaisi elvyttää aikuista tehokkaasti, hän osaa hälyttää apua, hakea sydäniskurin ja ohjata paikalle osaavamman auttajan.

Kuten ensiaputaidoissa yleensäkin, varhain saatu opetus madaltaa kynnystä toimia myöhemmin tositilanteessa. Myös lapsi voi pelastaa ihmishengen.

Muista nämä kolme asiaa sydänpysähdystilanteessa

1. Soita 112
Avaa puhelimen kaiutin ja noudata hätäkeskuksen ohjeita.

2. Aloita elvytys
Painele keskeltä rintalastaa, kovaa ja nopeasti. Puhalla, jos osaat ja haluat. Vuorottele tällöin 30 painelun ja 2 puhalluksen välillä.

3. Käytä sydäniskuria
Jos paikalla on useampi henkilö, pyydä joku hakemaan sydäniskuri. Lähimmän löydät 112 Suomi -sovelluksesta.

Tärkeintä on aloittaa auttaminen nopeasti. Hätäkeskus neuvoo ja sydäniskuri opastaa käyttäjäänsä vaihe vaiheelta.