Mari Blek-Vehkaluoto: Huolestuttava väärinkäsitys estää kansalaisia auttamasta. – Lupa- ja valvontaviraston maallikkoelvytystä koskeva päätös on ymmärretty väärin

Viime viikkoina julkisuudessa käyty keskustelu Keski-Suomen hyvinvointialuetta koskevasta Lupa- ja valvontaviraston (LVV) päätöksestä on herättänyt runsaasti huolta ja valitettavasti myös väärinkäsityksiä. Erityisen huolestuttava tulkinta on ollut se, että maallikot eivät enää saisi elvyttää.

Tämä ei pidä paikkaansa. Maallikot saavat ja heidän tulee edelleen rohkeasti elvyttää. Sydänpysähdyksessä ensimmäisenä paikalla olevalla on parhaat mahdollisuudet pelastaa ihmishenki.

Mistä LVV:n päätöksessä oikeasti on kyse?

Lupa- ja valvontavirasto antoi huhtikuun alussa Keski-Suomen hyvinvointialueelle huomautuksen ensihoitoon sisältyvän ensivastetoiminnan lainvastaisesta järjestämisestä. Huomautus koski toimintamallia, jossa hyvinvointialue oli sydänpysähdystilanteissa hälyttänyt vapaaehtoisista maallikoista koostuvia sydäniskuriryhmiä elvyttämään.

Päätös ei siis koske yksittäisten kansalaisten toimintaa hätätilanteessa, eikä se kiellä elvyttämistä tai sydäniskurin käyttöä. Meillä kaikilla on edelleen oikeus, mahdollisuus ja jopa kansalaisvelvollisuus pelastaa henkiä. Sydäniskuria saa ja tulee käyttää jatkossakin.

Väärä tulkinta leviää nopeasti ja siksi oikaisu on tärkeää

Sydänliiton tiedotteesta ”Sydäniskuriryhmien toiminnan kieltäminen on vahingollista koko Suomelle” käynnistyi perustellusti laaja uutisointi. Kiitämme mediaa siitä, että asiaa on käsitelty näkyvästi.

Samalla on kuitenkin käynyt ilmi, että viesti on joissain yhteyksissä ymmärretty väärin. Sosiaalisessa mediassa ja kentältä on kantautunut huolestuneita viestejä: ”Uskaltaako enää elvyttää?” tai ”Saako sydäniskuria käyttää?”

Vastaus on yksiselitteinen: Kyllä saa. Ja kyllä pitää.

Elvyttämättä jättäminen sydänpysähdyksessä on suurin riski potilaalle. Elvytyksen viivästyminen tai tekemättä jättäminen voi maksaa ihmishengen.

Ensimmäiset minuutit ratkaisevat

Äkillisessä sydänpysähdyksessä jokainen minuutti ilman elvytystä heikentää selviytymisen mahdollisuuksia merkittävästi. Erityisesti haja-asutusalueilla ensihoidon saapuminen voi kestää pitkään ja viive elvytyksen aloittamiseen ilman maallikoiden apua voi olla kohtalokas.

Keski-Suomessa toimineet sydäniskuriryhmät olivat koulutettuja vapaaehtoisia, jotka toimivat aina viranomaisten rinnalla – ei koskaan niiden sijaan. Mallia oli kehitetty vuosien ajan yhteistyössä viranomaisten kanssa, ja sitä pidettiin toimivana pitkien etäisyyksien alueilla.

Päättäjien aktiivisuus antaa toivoa sydänturvallisuuden parantumisesta

On rohkaisevaa, että LVV:n linjaus on herättänyt laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Useat kansanedustajat eri puolueista ovat reagoineet nopeasti ja voimakkaasti peräänkuuluttaen lainsäädännön selkiyttämistä ja maallikkoelvytysjärjestelmien toiminnan mahdollistamista.

Tämä antaa toivoa siitä, että Suomi ei jää pysyvästi takamatkalle sydänturvallisuuden kehittämisessä. Monissa muissa Pohjoismaissa maallikkoauttajien hälyttäminen on jo vakiintunut osa toimintaa.