Tiimityönä syntyy lumoava merenneito Arielin maailma

Aati Saarva roikottaa kaksi ja puoli metristä rakennelmaa toisesta päästä ja Riikka Canth toisesta.

– Ei tämä kolmea kiloa enempää paina, Aati arvelee.

Riikka ja Aati esittelevät merenneidon pyrstön ”luurankoa”, joka koostuu yli viidestäkymmenestä käsin sahatusta ja muotoillusta palasta. Ympärillä valmiit merenneitojen pyrstöt roikkuvat telineissään, kangasrullat hehkuvat väriloistoaan, suurisilmäinen merihevonen odottaa harjoituksia.

Pöydällä odottaa kansio, johon pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majava on koonnut luonnoksia Pieni merenneito -musikaalin puvustosta.

– Häneltä ei tullut teknisiä ratkaisuja. Vaatimus vain oli, että pyrstö on kokonaispituudeltaan noin kaksi ja puoli metriä ja että se on tarpeeksi näyttävä. Me olemme ratkaisseet, miten pyrstö toteutetaan ja sen, että pyrstö pysyy riittävän kevyenä ja vastaa ohjaajan toivomuksia, Riikka kertoo.

”Me” tarkoittaa tiimiä, johon kuuluvat pyrstöjen suunnittelija, ompelija Riikka Canth, ompelija Anni Laanti ja näyttämömies ja nukketeatteriasiantuntija Aati Saarva. Työporukan kesken heitä kutsutaan pyrstötiimiksi.

Aati aloitti lokakuussa 2018 pyrstön rakenteen suunnittelun.

– Tein ensin muutaman kokeilun, jonka jälkeen päätin lähestyä puvustoa.

Riikka taas pähkäili omia ratkaisujaan pyrstöjen rakenteesta.

– Sitten lyötiin viisaat päät yhteen. Useamman protokappaleen ja kokeilujen kautta ensimmäinen pyrstö oli valmis tammikuun puolessa välissä.

Aati Saarva, Riikka Canth ja Anni Laanti esittelevät pukuihin tulevia silkkejä. Keskellä seisoo mallinukke, johon suunniteltiin pyrstön kokoa ja leikkaussaumoja pienoiskoossa.

Uudenlaista yhteistyötä muodostuu osastojen välillä

Ohjaaja Samuel Harjanne myöntää, että Pieni merenneito -musikaali on vaatinut enemmän ponnistuksia kuin mikään aiempi teos hänen urallaan. Kahden maailman luominen näyttämölle, satumaiset hahmot ja fysiikan lakien kumoaminen haastavat.

Samuel kertoo, että Helsingin Kaupunginteatterin väki on löytänyt uusia yhteistyömuotoja ja työntekotapoja, jotta suunniteltu lopputulos toteutuu.

– Pieni merenneito ja taiteellisen työryhmäni design ovat vaatineet jatkuvaa yhteistyötä ja työtapojen muokkaamista. Käytämme esityksessä paljon elementtejä nukketeatterista. Se on vaatinut useiden osastojen yhteisen ponnistuksen, jotta nämä yhteistyökuviot on saatu luotua ja että niistä on selvitty, Samuel kertoo kotoaan Tanskasta.

Pyrstötiimi myöntää: – Melkoista tiimityötä on ollut.

– Kaikki ovat todella innoissaan työmäärästä huolimatta, Riikka vakuuttaa.

– Päästään ratkaisemaan erilaisia ongelmia ja hiotaan ratkaisuja paremmaksi ja paremmaksi. Aati ei olisi yksin pystynyt työstämään merenneidon pyrstöä niin, että siitä tulee vaate. Minä taas en pysty sahaamaan vaadittuja kappaleita.

Pieni merenneito -musikaalin pukuihin kuluu satoja metrejä pliseerattua silkkiä.

Tekniikka haastaa isommankin teatterin

Samuel Harjanteen mielestä haastavinta yhteistyössä on se, että talo on niin iso ja sen sisällä tuotetaan useaa eri teosta samaan aikaan.

– Se tarkoittaa sitä, etteivät kaikki resurssit ole aina silloin käytettävissä, kun niitä tarvitsisi.

Riikka teki välillä Tahto-näytelmän hiihtohaalarit ja muutaman kotelomekon. Anni teki vielä alussa Kirsikkatarhaa. Tammikuun jälkeen ompelijat ovat pystyneet keskittymään täyspäiväisesti Pieneen merenneitoon. Aati taas sahasi pyrstön rakenteita kokopäiväisesti. Pyrstöjen rungot kasattiin yhdessä pyrstöpajassa viikon aikana. Sitten ne siirtyivät ompelimoon vaatteeksi työstettäväksi.

Merenneito Arielia esittävä Sonja Pajunoja ei ole päässyt lavalta joka käänteessä sovituksiin, joten Anni on toiminut koemerenneitona.

– Anni ompelijana osaa katsoa, miten puku istuu ja miltä se tuntuu päällä, Riikka kertoo.

Lisäksi pyrstöjä pitää koko ajan kokeilla, jotta tekijät näkevät, miten ne toimivat.

Anni ja Riikka ovat käyneet harjoituksissa katsomassa, miten pyrstöt liikkuvat näyttämöllä. Jos kaksi ja puoli metriä pitkä pyrstö on vähänkin vinossa, se näkyy katsomoon.

– Riikalla ja Annilla on ammattitaitoa tehdä fantasia-asuista istuvia, Aati kehuu ompelijoita.

Puvuissa tarvitaan erilaisia kiristimiä, kiiloja, vöitä ja nippeleitä jokaisen näyttelijän henkilökohtaisten muotojen mukaan, pyrstötiimi selvittää.

Lisäksi pukujen pitää olla turvallisia, sillä näyttämöllä lennetään. Siksi kaikki yhdeksäntoista pukua vaativat erilaisia rakenteita. Esimerkiksi taikapyrstö pääsee käyttöön silloin, kun Ariel saa ensimmäisen kerran jalat ilmassa ja toisen kerran silloin, kun Ariel seisoo meren pohjassa, tiimi paljastaa.

Riikka Canth, Anni Laanti ja Aati Saarva esittelevät pukuihin tulevia silkkejä.

– Silkki on kevyt materiaali, vaikkakaan ei kestävin, Riikka kertoo materiaalien tuomista haasteista.

Riikka Canth, Anni Laanti ja Aati Saarva esittelevät pukuihin tulevia silkkejä. – Silkki on kevyt materiaali, vaikkakaan ei kestävin, Riikka kertoo materiaalien tuomista haasteista.

Aika tahtoo loppua kesken

Tekniikan lisäksi aikataulut haastavat. Pyrstöjen suunnittelu alkoi lokakuussa ja harjoitukset maaliskuun puolessa välissä. Ohjaaja Samuel Harjanteelta ja koreografi Gunilla Olsson-Karlssonilta tuli toivomus, että kaikki pyrstöt ovat jo harjoituksissa käytössä.

Pyrstön prototyyppi valmistui tammikuussa.

– Meillä oli kuukausi aikaa tehdä neljätoista pyrstöä harjoituksia varten siihen vaiheeseen, että niissä oli vuori päällä ja evät kiinni, Anni kertoo.

Puvut ovat olleet harjoituksissa kevään ajan, kunnes näyttelijät jäivät lomalle toukokuun lopussa.

Ompelimossa koneet surisevat ja sakset käyvät. Koko ompelimon viidentoista hengen tiimi tekee musikaalin puvustoa. Asukokonaisuuksia on yli kaksisataa – rokokooasuista fantasiakaloihin. Pelkästään yhteen pyrstöön kuluu yhteensä kaksikymmentä metriä silkkiä, Swarovskin kristalleja, paljetteja ja koristeita.

– Vieläkään kaikki pyrstöt eivät ole valmiina, sillä pyrstöjen kuorrutus vie viikon per pyrstö. Se on kesän projekti, Riikka kertoo.

– Olen ylpeänä ja liikuttuneena seurannut, kun koko teatteri tekee niin isoja ponnistuksia tämän unelman toteutumiseksi. Näin pääsemme taas lähemmäksi maailmanluokan esityksiä, ja pidän sitä kunnia-asiana, ohjaaja kehuu Kaupunginteatterin väkeä.

Ennakkotietoa Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito -musikaalista.

Lue myös:

Pieni merenneito -musikaali tuo näyttämölle taikaa ja aikataulujen palapelin

Merenneitouinti tarjoaa loisketta ja temppuilun riemua