Toivon sydäntarina

Kerromme teille miehestä, joka sairasti suuren sydäninfarktin 55 vuoden iässä, ja eli hyvää elämää vielä yli 30 vuoden ajan sen jälkeen kun hänellä oli todettu sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta. Sydänsairauksien hoito kannattaa.

Toivo syntyi Karjalan Kannaksella vuonna 1929. Sodan aikana perhe joutui evakkoon, ja kotitalon jäätyä Neuvostoliiton puolelle asetuttiin Kymenlaaksoon. Toivosta tuli opettaja, ja perheeseen kuuluivat vaimo ja kolme lasta. Elintavat olivat tavalliset. Toivo oli hoikka, harrasti sopivasti liikuntaa, ja tupakoi kuten useimmat miehet tuohon aikaan.

Menneinä vuosina tupakointia ei pidetty vaarallisena. Tupakkaa jaettiin sodan aikana kaikille sotilaille, ja niinpä 1950-luvun alussa kolme neljästä miehestä tupakoi. Vaikka tupakan vaarallisuutta oli epäilty jo 1800-luvulta pitäen, vasta 1900-luvun loppupuolelle tultaessa myönnettiin yleisesti sen lukuisat terveyshaitat. Valistuksen ja yhteiskunnallisten toimenpiteiden ansiosta tupakointi alkoi kuitenkin vähentyä. Kun vielä 1970-luvulla 40 prosenttia miehistä tupakoi, oli viime vuonna vastaava osuus vain 16 prosenttia. Naisten kohdalla tupakointi ei ole vähentynyt yhtä merkittävästi, nykyisin naiset tupakoivat lähes saman verran kuin miehet. Suomi on tupakoimattomuudessa Euroopan parhaimmistoa, ja tavoitteena on savuton Suomi vuonna 2030. Tupakka on yksi merkittävimmistä sepelvaltimotaudin vaaratekijöistä.

Toivo heräsi puristavaan rintakipuun

Toivo oli ollut koko elämänsä terve, vain verenpaine oli ajoittain koholla mutta lääkitystä ei oltu määrätty. Yllättäen v. 1984 aamuyöstä Toivo heräsi puristavaan rintakipuun. Yksi sydämen kolmesta suuresta valtimosta oli verihyytymän tukkima. Sen vuoksi sydän itse ei saanut riittävästi verta, ja seurauksena oli laaja sydänlihaksen vaurio, sydäninfarkti. Toivo vietti sairaalassa päiväkausia. Infarkti johti vaikeaan sydämen vajaatoimintaan. Koska sydän oli kärsinyt suuren vaurion, Toivo jäi sairauseläkkeelle. Keskussairaalasta tehtiin lähete yliopistosairaalaan sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen, olihan Toivo vasta 55-vuotias. Tupakointi loppui jo sairaalassa.

Tuohon aikaan jonot tutkimukseen olivat pitkiä, ja varjoainekuvaus tehtiin lopulta vasta kahden vuoden kuluttua. Kuvauksessa todettiin, että kaikki sepelvaltimot olivat vaikeasti ahtautuneet ja kalkkiset. Iso osa sydänlihasta oli arpeutunut infarktin seurauksena. Kirurgit harkitsivat pitkään, onko leikkaus liian vaarallinen Toivon tapauksessa. Leikkaus kuitenkin tehtiin, ja Toivo toipui hyvin. Kaksi vuotta aiemmin syntynyttä arpialuetta leikkauksella ei voitu parantaa, mutta ohitussiirteiden kautta muu osa sydänlihasta sai nyt paremmin ravinteita ja happea. Sydämen pumppauskyky parani merkittävästi.

Hoitona vuodelepoa

Vielä 1980-luvulla sydäninfarktin hoito oli alkeellista nykypäivään verrattuna. Hoitona oli lähinnä vuodelepo, jota toteutettiin useita päiviä. Sydänvalvontoja alettiin kehittää, ja potilaiden selviytyminen parani huomattavasti jo kun ymmärrettiin, että seuraamalla sydämen toimintaa, sen rytmiä, useammat potilaat saatiin pelastettua. Ensimmäisten tuntien aikana infarktikivun alkamisesta sydän on erittäin herkkä vakaville, jopa kuolemaan johtaville rytmihäiriöille.

Nitroa annettiin laajentamaan verisuonia ja helpottamaan siten sairaan sydämen työtä. Koska sydäninfarktissa on kyse tukkivan verihyytymän, veritulpan, syntymisestä ahtautuneen verisuonen sisään, hyytymän pienentämiseksi alettiin käyttää asetyylisalisyylihappoa eli ”aspiriinia”. Sittemmin suonensisäisesti annettavalla liuotushoidolla on yritetty avata tukkeutunutta sepelvaltimoa.

Liuotushoitoa

Tänä päivänäkin osa sydäninfarkteista hoidetaan pikaisella liuotushoidolla. Paras tulos saavutetaan jos hoito voidaan antaa tunnin kuluessa oireiden alusta. Viimeinen merkittävä edistysaskel infarktin hoidossa on ollut välitön pallolaajennushoito. Monissa sydäninfarkteja hoitavissa isoissa sairaaloissa suurin osa potilaista hoidetaan tällä tavalla. Välittömän pallolaajennuksen edellytyksenä on kuitenkin kardiologipäivystys. Meilahden sairaalassa se aloitettiin vuonna 2000. Tämä mahdollisti pallolaajennushoidon myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Nykyaikaiseen sydäninfarktin hoitoon kuuluu hoitomuodosta riippumatta tehokas hyytymää estävä lääkehoito usealla eri valmisteella. Nopean hoidon ansiosta veren virtaus tukkeutuneessa suonessa saadaan palautettua, ja sydänlihaksen vauriot estyvät tai rajoittuvat pieniksi.

Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksesta Toivo kuntoutui yllättävänkin nopeasti. Hän alkoi viettää aktiivista eläkeläisen elämää. Ruokavalio oli edelleen tavallinen suomalainen kotiruoka, mutta liikuntaa Toivo ei enää erityisemmin harrastanut. Lääkitys koostui statiinista, aspiriini-valmisteesta sekä verenpainelääkkeistä.

Useita hyviä lääkkeitä

Nyt oli viimeistään tehtävä kaikki mahdollinen sepelvaltimotaudin etenemisen hidastamiseksi, ja ehkä pysäyttämiseksi. Statiinit olivat tulleet käyttöön korkean kolesterolin hoitoon jo v.1987. Kyseessä oli ensimmäinen lääkeryhmä, jonka osoitettiin jarruttavan tai jopa pysäyttävän valtimoiden ahtautuminen. Verenpaineen merkitys sydäninfarktin vaaratekijänä oli tiedetty jo pitkään, ja sen hoitamiseksi oli tullut useita hyviä lääkkeitä. Tupakoinnin Toivo oli jo lopettanut, mutta runsaampi liikunta olisi ollut hyväksi.

Kahdensankymmenen ikävuoden jälkeen EKG:ssä todettiin ajoittainen eteisvärinä, ja niinpä Toivo sai veren hyytymistä estävän lääkityksen, Marevan®-hoidon. Eteisvärinä ei aiheuttanut Toivolle erityisiä tuntemuksia, joten rytmihäiriölääkitystä ei tarvittu. Toivo kävi terveyskeskuksessa INR-kokeessa kuuden viikon välein ja vuosittain lääkärin vastaanotolla.

Sitten kävelyvauhti alkoi hidastua, ja alaraajoissa esiintyi turvotuksia. 85 vuoden iässä Toivo joutui sairaalaan sydämen vajaatoiminnan pahenemisen vuoksi. Keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja hänelle aloitettiin nesteenpoistolääkitys. Vajaatoiminnan peruslääkkeet, ACE-estäjä ja beetasalpaaja Toivolla oli ollut käytössä jo vuosien ajan. Vajaatoiminta saatiin tasapainoiseen vaiheeseen parissa päivässä sairaalassa. Tästä eteenpäin alkoi entistäkin tarkempi omien arvojen seuranta. Verenpaine, pulssi ja paino mitattiin päivittäin ja kirjattiin ruutuvihkoon. Jos verenpaine tai paino nousi yllättäen parissa päivässä ja hengitys kävi raskaammaksi, nesteenpoistolääkitystä lisättiin väliaikaisesti. Lääkityksen hienosäädön ansiosta Toivo joutui sairaalaan vain kerran uudelleen.

Vajaatoiminnan taustalla sydänsairaus

Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan seuraus jostakin sydänsairaudesta. 1960- ja 1970-luvuilla vajaatoiminnan syynä oli tavallisimmin sydämen läppävika tai verenpainetauti. Nykyisin vajaatoiminnan yleisin syy on krooninen sepelvaltimotauti, ja vajaatoimintaa sairastavat potilaat ovat yhä iäkkäämpiä, joilla on paljon myös muita sairauksia. Vajaatoiminnan taudinkuvaan kuuluvat ajoittaiset sairauden pahenemisvaiheet jolloin potilaat joutuvat usein hakeutumaan päivystykseen.

Sydämen vajaatoiminnan hoitoon on kuulunut jo 1960-luvulta pitäen nesteenpoistolääkitys. Sittemmin laajat tutkimukset osoittivat beetasalpaajien ja ACE-estäjien ennustetta parantavan vaikutuksen. Tarvittaessa hoitoa voidaan tehostaa spironolaktonilla, eplerenonilla tai uusimmalla tulokkaalla, neprilysiinin estäjällä. Joissain tapauksissa hoitoa voidaan tukea vajaatoimintatahdistimella.

Työikäisten ja eläkeikäisten suomalaisten päivittäinen tupakointi vuosina 1997-2016. Lähde: THL

Vajaatoimintaa sairastavan tulisi noudattaa huolellista omahoitoa. Se tarkoittaa paitsi lääkityksestä huolehtimista, myös säännöllistä verenpaineen ja painon seurantaa. Näin mahdollisiin vajaatoiminnan pahenemisvaiheisiin voitaisiin puuttua ajoissa, ja vältyttäisiin joutuminen toistuvasti päivystykseen ja sairaalahoitoon. Vajaatoiminnan hoidoksi tarvitaan monia lääkkeitä, ja joskus myös nesteiden nauttimista rajoitetaan, joten on luonnollista että hoitoon voi väsyä. Tutkimuksissa on havaittu, että säännöllinen yhteydenpito hoitohenkilökuntaan, joita ovat koulutetut vajaatoimintahoitajat, auttaa potilaita sitoutumaan hoitoonsa ja parantaa ennustetta. Sydänliitto on suosittanut, että jokaisessa tulevassa SOTE-keskuksessa tulisi olla vähintään yksi sydänhoitaja.

Liikunta pitää yllä toimintakuntoa

Liikunta on yksi keskeinen, ja liian vähän käytetty osa sydänpotilaan hoitoa. Sydänkuntoutuksen tarkoituksena on auttaa potilaita liikkumaan turvallisesti, ja oppimaan omaehtoinen liikunta. Liikunta vähentää potilaiden oireita, sairaalahoitoon joutumisen vaaraa, ja parantaa monessa tapauksessa myös ennustetta. Sydänkuntoutus tulisi kuulua välttämättömänä osana sydänpotilaan hoitopolkuun.

Suomalaisten kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin vuosina 1971-2015. Lähde: Tilastokeskus. Kuolleisuuden vähenemiseen ovat vaikuttaneet elintapamuutokset sekä tehostunut hoito.

Toivon lihasvoimat alkoivat hiipua, mutta ajatus kulki edelleen kirkkaana. Terveyskeskuksesta ei löytynyt vajaatoiminnan hoitoa toteuttavaa sairaanhoitajakontaktia, mutta onneksi lääketieteellisen koulutuksen saaneet omaiset kykenivät säätämään lääkitystä tarpeen niin vaatiessa. Toukokuussa v. 2017 vanha Ford Mondeo ei enää läpäissyt katsastusta. Tämä oli vanhalle miehelle kunniakas tapa luopua autoilusta. Varhain heinäkuisena aamuna Toivo nukkui pois. Omassa kodissaan, vaimonsa vierellä, 88-vuotiaana.

Toivon saama infarkti olisi nykypäivänä oikealla viivytyksettömällä hoidolla saattanut parantua ilman vauriota. Sepelvaltimoissa etenevää ahtautumista pallolaajennushoito ei kuitenkaan olisi estänyt. Tämän ehkäisemiseksi tarvitaan tehokkaita toimia, kuten elintapamuutoksia ja lääkitystä. Näin jopa 80 prosenttia uusista sydäninfarkteista olisi estettävissä. Potilaan omat ratkaisut vaikuttavat merkittävästi edessä olevien elinvuosien laatuun ja määrään. Toivomme, että Toivon esimerkki kannustaa muitakin potilaita ja osoittaa hoitoon sitoutumisen merkityksen.

Sepelvaltimotaudin etenemistä estää

• Tupakoimattomuus
• Liikunta
• Painonhallinta
• Ravintosuositusten noudattaminen
• Hyvä verenpaineen hoito
• Statiinilääkitys
• Hyvä diabeteksen hoito

Kirjoittajat:
Anna-Mari Hekkala, LT, kardiologi, Suomen Sydänliitto ry
Hannu Näveri, dosentti, kardiologi, HYKS Jorvin sairaala