Vaasassa voi piipahtaa hurmaavaan Pariisiin 1894
Tikanojan taidekodissa voi tunnustella vaikutteita, joita Ranska tarjosi kuvataiteilijoille 1890-luvun lopulla.
Boheemielämää, kapinaa, mittaamattoman arvokkaita vaikutteita… Sitä kaikkea kokivat suomalaisen taiteen nuoret toivot, jotka karistivat ummehtuneen kotimaisen taideopetuksen mielestään ja suuntasivat Pariisiin, jotkut jopa itsensä Paul Gaguinin oppiin.
Vaasalaisen Tikanojan taidekodin kesänäyttely Pariisi 1894: Gaguinin ja Strindbergin piirin suomalaistaiteilijat kertovat Paul Gauguinin – joka tuskin esittelyjä kaipaa – puupiirroskokoelman Noa Noa tiestä museon kokoelmiin. Uskallankohan väittää, että jollei kunnianhimoisten nuorukaisten joukkoon olisi mahtunut sekä uhmamielistä Wilho Sjöstromiä että muuatta rohkeaa neitokaista, koko Suomen taiteen kehitys näyttäisi hieman toisenlaiselta.
Nuori neiti oli nimeltään Ester Kumlin (1873–1956), ja hän pakkasi matkalaukkunsa matkustaakseen Akseli Gallen-Kallelan neuvosta Pariisiin. Paitsi ahkeraa opiskelua Kumlin harrasti myös ateljeevierailuja ja tuttavuuksien solmimista. Yksi taiteilijapiirien ihastuttavista herrasmiehistä oli nimeltään August Strindberg, joka lukeutui myöhemmin Paul Gauguinin tuttuihiin Kumlinin ystävien Molardien kautta.
Kumlinin elämäntaipaleessa on paljon kiehtovaa. Lahjakkaasta taiteilijasta tuli viipurilainen äiti ja piirustuksenopettaja, harrastajanäyttelijä, teosofi ja rauhanasian kannattaja. Taiteilija hänessä ei kuitenkaan kuihtunut, vaan virkosi uudelleen 20-luvulla, jolloin hän ryhtyi muotokuvamaalariksi.
Näyttelyn maalaukset tekijästä riippumatta ovat vaikuttavia. Magnus Enckellin Nuotankutojasta (1894) löytyy veistoksellista jyhkeyttä; Paul Gauguinin oppilaiksi hakeutuneiden Pekka Halosen ja Väinö Blomstedtin varmat viivat kertovat omaa tarinaansa.
Myös puikahdukset muiden aikalaisten maailmoihin kiinnostavat. Käden muodon ja viivojen tutkimisesta kiinnostuneen Julien Leclercin tallentamat Paul Gaguinin ja August Strindbergin käsien kuvat yllättävät. Mitä paljastaakaan Gaguinin kämmenen työmiesmäinen leveys tai Strindbergin poikkeuksellisen lyhyt keskisormi?
Erityisen nautittava on taiteilijoiden luomien arkisten kodin esineiden, kuten keramiikkakulhojen, kokoelmaan tutustuminen. Nämä ihmiset uskoivat taiteen kykyyn muuttaa elämää muotojen ja värien kautta.
Entä miten Gaguinin puupiirrokset ja Ester Kumlin liittyvät toisiinsa? Se kannattaa selvittää käymällä näyttelyssä!