Yksinäisyys tarjoaa mielenrauhaa mutta myös masentaa

Yksin eläminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä, koska moni viihtyy hyvin itsensä kanssa. Väestötutkimusten mukaan yksinäisyys on kuitenkin 2020-luvulla hiljalleen lisääntymässä miehillä, erityisesti 30–39-vuotiaiden ja toisaalta 60–69-vuotiaiden ryhmissä. Naisilla yksinäisyys on lisääntynyt melkein kaikenikäisillä. Alustavien tietojen mukaan yksinäisyys on lisääntynyt edelleen pandemian aikana ja niiden osuus, jotka tuntevat itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäisiksi, on kasvanut noin kolmella prosenttiyksiköllä, professori Marko Elovainio Helsingin yliopistosta kertoo.

Leena Pakkanen on yksi heistä, joka nauttii yksinolosta kotona. Kaksi perhoskoiraa pitää huolen siitä, että Leena lenkkeilee useita kertoja päivässä. Lisäksi Leenalle on kertynyt paljon hyvän päivän tuttuja vuosien saatossa. Se Leenaa harmittaa, että korona vei mahdollisuuden käydä teattereissa, konserteissa ja oopperassa.

– Skype-yhteydet tai puhelin eivät korvaa kyläilyjä ja keskusteluja. Minulle kävi vielä niin, että sain sydämen vajaatoimintadiagnoosin syksyllä 2020, mikä oli melkoinen järkytys. Rankat rintasyöpähoidot ovat vaurioittaneet sydäntäni. Nyt totuttelen elämään tahdistimen kanssa.

Iloa Leena saa myös golfharrastuksesta. Paloheinän kentällä Helsingissä hän käy usein, mikäli säät sallivat.

– Voimat ovat tosin vähissä, mutta onneksi jaksan kuitenkin roikkua mukana. Paloheinän peltokentällä ei ole pahemmin mäkiä ja kävely sujuu.

Leena kouluttaa työkseen esiintymisen taitoja. Siitä hän saa voimaa.

– Koulutuskeikan jälkeen olo on kuin uudestisyntyneellä. On edes jossain tarpeellinen. Juhannusviikolla saan toisen rokotuksen, joten valoa tunnelin päässä on näkyvissä.

Yhteydenpito tärkeisiin ihmisiin

Jos ihminen ei pysty vaikuttamaan tilanteeseensa, oli se sitten sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen tai jokin muu itselle tärkeä asia, muodostuu tilanteesta yleensä ongelma, Marko Elovainio sanoo.

– Jos sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on ollut vaikeaa ennen pandemiaa ja jos pandemia sitä vielä vaikeuttaa entisestään, tilanne saattaa alkaa tuntu kestämättömältä. Jonkinlainen yhteydenpitomahdollisuus tärkeisiin ihmisiin tulisikin kaikissa oloissa turvata, oli se sitten kasvokkainen tai digitaalinen.

Maarit tapaisi vähän useammin sukulaisia ja ystäviään, mutta he ovat ”uraihmisten polulla”. Maarit itse jäi sairaseläkkeellä. Päivälenkit ovat myös jääneet eristäytymisen vuoksi, hän kertoo.

– Olen ollut aika masentunut koko vuoden, eikä tämä riskiryhmien kehotus pysyä kotona ole juurikaan parantanut tilannettani. Nyt sain toisen koronarokotteen. Toivon, että rokotteen saaminen rohkaisee minua liikkeelle.

Ennen koronaa Maarit kävi ahkerasti kaupunkikävelyillä kaupungin keskustassa ikkunaostoksilla.

– Toivon, että rajoitusten helpotettua uskaltaisin lähteä liikkeelle katsomaan ihmisiä ja käymään edullisilla ikkunaostoksilla. Ja toivon, että ystävillä olisi enemmän aikaa minulle.

Hilkka Nurminen-Onkaloa on surettanut se, että omat ja miehen vanhemmat asuvat matkojen päässä ja heitä ei ole voinut nyt nähdä. Yhteiset vuodet hupenevat ja nekin pitää viettää näin.

– He vasta yksin ovat. Ikävä ja huoli on ollut suunnaton.

Hilkka itse asun miehensä kanssa omakotitalossa ja puuhaa löytyy kotoa ja pihapiiristä.

– Meillä on toisemme ja tekemistä on aina käsillä. Ei pitäisi olla valittamista.

Hilkka huomasi, että ihmiset ja samalla ihmisten ajatukset puuttuivat, kun koronarajoitukset olivat tiukimmillaan. Koko lähisuku on kuitenkin selvinnyt tästä kummaakin kummallisemmasta ajasta sairastumatta, Hilkka kertoo.

– Osa meistä on saanut jo kaksi rokotusta ja olemme päättäneet pitää kakkukahvitapaamiset mökillä kesällä kaikkien rokotettujen kanssa. Sitten juodaan kaikki juomattomat kakkukahveet yhdessä.

Soini Ryhänen ei tunne itseään yksinäiseksi, koska nuorin poika asuu samassa kaupungissa. Lisäksi hän tapaa säännöllisesti kahta lastenlastaan.

– Ovat tuossa 30 kilometrin päässä Hirvensalmella, jossa ei ole ollut aikoihin koronaongelmia, Soini kertoo. – En myöskään tunne yksinäisyyttä painostavana. Onhan puhelimet olemassa.

Soini ei jää kotiin ihmettelemään vaan pitää kunnostaan huolta. Hän lähtee joka aamu ennen kahdeksaa lenkille, niin kuin on tehnyt jo 50 vuotta. Vuodenajasta riippuen hän hiihtää, pyöräilee, potkupyöräilee, juoksee tai kävelee. Joka vuosi yli 6500 kilometriä yhteensä, Soini kertoo.

Eristäytyminen voi johtua koronaepidemian lisäksi siitä, että sairaus sitoo kotiin tai kunto on sellainen, että yksin ei uskalla lähteä liikkeelle.

Infektioherkän syöpäsairaan miehen takia Kerttu Saarela eli miehensä kanssa lähes karanteenissa jo paljon ennen koronaa.

– Jäin leskeksi tämän vuoden tammikuussa, minkä takia tekemistä riitti. Sitten tilanne helpotti ja ymmärsin, että nyt elän vain itselleni.

Kerttu kävi aikanaan mielellään konserteissa. Nykyään hän katsoo netin kautta klassisen musiikin konsertteja livelähetyksinä. Tablettitietokone on ollut kovassa käytössä. Lisäksi hän lukee paljon.

– Olen käynyt kirjojani läpi asenteella, mitä on mielekästä lukea toiseenkin kertaan ja mikä lähtee kiertoon. Myös E-kirjat löysivät minut.

Kertun suku asuu kaukana, ja sosiaaliset suhteet ovat puhelimen ja somen varassa. Television Kerttu on yksin jäätyään avannut vain muutaman kerran, joskus kun on tullut mielekästä ohjelmaa. Ohjelmatarjonta ei häntä tyydytä.

Sen sijaan Kerttu yrittää ulkoilla niin paljon kuin kunto sietää.

Yksinäisyyden tunne voi vaikuttaa myös uneen

Tiedämme, että yksinäisyys vaikuttavan kielteisesti mielialaan ja terveyskäyttäytymiseen, kuten liikuntaan, ja nämä kummatkin ovat hyvän unen tärkeitä edellytyksiä. Näin on varsin oletettavaa, että yksinäisyys vaikuttaa myös uneen, Marko Elovainio sanoo.

– Tutkimuksissa olemme huomanneet, että pandemia tulee ihmisten uniin ja painajaisiin, joten pandemia taas näyttäisi vaikuttavan unien sisältään varsin välittömästi.

Maaritin uni muuttui katkonaiseksi stressin takia.

– Nukun pari tuntia, keitän kahvia ja taas nukun pari tuntia. Sitten kahvinkeittoa vielä kerran ja sitten kun maailma herää, niin minä nukun vielä jonkun kolme–neljä tuntia. Ennen oli unenlahjat ihan hyvät.

Hilkka Nurminen-Onkalon uni on kevyttä ja katkonaista, koska yölliset lonkan ja lannerangan kivut pätkivät unta. Myös korona on keventänyt hänen untaan.

– Oma tilanteeni pienen sydänriskiryhmän ihmisenä on mietityttänyt. Olen työssä päiväkodissa ja sitä työtä ei pysty tekemään etänä. Toisaalta taas olen oppinut nauttimaan korona-aikana tyhjästä kalenterista. Juoksut tiiviiden aikataulujen mukaan vapaa-ajalla on vähentynyt, ja sen myötä on ollut aikaa keskittyä itseen ja omaan kehoon.

Korona-aikana Hilkka löysi pilates-ryhmän Facebookissa. Sen mukana hän jumppailee kotona silloin kun siltä tuntuu. Ryhmä tarjoaa myös keho- ja mielihetkiä, joissa keskitytään mielen hyvinvoinnin eri aiheisiin ja hengittämisen. Niistä Hilkka oppi uutta asennetta hyvinvointiini.

– Opin ja huomasin, miten tärkeätä kehon ja mielen on välillä pysähtyä. Opettelin mindfullnesia. Huomasin näiden asioiden vaikuttavan myös uneen. Nukun paremmin ja pidempiä öitä. Ainakin silloin, kun kipuja on vähemmän. Myös kipuja on vähemmän, kun mieli on paremmassa tasapainossa.

Myös metsässä Hilkka kokee, että sielu lepää. Luonto ja sen merkitys omaan jaksamiseen ja mielen hyvinvointiin on Hilkalle erityinen.

– Koronakeväänä tein pitkiä metsälenkkejä Kamu-koiran kanssa. Pitkät metsälenkit vaikuttivat myös nukkumiseen myönteisellä tavalla.

Kamu jouduttiin lopettamaan yllättäen kesän alussa vaikeutuneiden sydänvaivojen vuoksi, ja Hilkan suru oli suuri.

– Yllättäen saimme tiedon, että alkusyksystä saamme uuden karvakaverin Topin. Vuosi kuluikin tämän vilkkaan uuden ystävän seurassa nopeasti.

Kerttu Saarela nukkuu normaalisti kahdeksan tunnin yöunet. Päivällä hän saattaa ”lässähtää” sängyn päälle kirjan kanssa, mutta silloin hän pysyttelee hereillä.

Kertun puoliso teki vuorotyötä, ja silloin hänen piti antaa mahdollisuus nukkua omaan rytmiinsä.

– Opin kai tuolloin viihtymään oman itseni kanssa. Viihdyn kyllä seurassa mutta yksin olo ei ole ongelma.  Mielestäni terve ihminen pystyy olemaan yksin oman itsensä kanssa, joskus vaikka aivan hiljaa tekemättä yhtään mitään.

Marko Elovainio on tällä hetkellä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan psykologian professori ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori. Hän on tutkinut pitkään psykososiaalisia terveysriskejä, joita ihmiset kohtaavat työelämässä tai lähiympäristössään. Keskeisiä teemoja ovat olleet työelämän päätöksenteon oikeudenmukaisuus, sosioekonomiset terveyserot, varhaisten kuormitustekijöiden kasautuminen ja viimeisimpänä erilaiset ympäristöaltisteet ja niiden psyykkiset vaikutukset.

Lue myös:

Yksinäisyys on räjähtänyt Suomessa – Punainen Risti on huolissaan tilanteesta (Punaisen Ristin verkkosivuilla)

Mindfulnesilla tarkoitetaan tietoista läsnäoloa tässä hetkessä. Se on mielen jumppaa, jossa harjoitellaan huomion suuntaamista tähän hetkeen ja kokemukseemme hetkessä. Tutustu mindfulnessiin.

Satu Pihlaja: Rohkeus valita auttaa arjessa

Hyvinvoinnin tavoittelu ja ajatus uudesta minästä kannattelevat meitä aluksi muutoksessa. Mutta miten onnistua luomaan rutiinit, jotka tukevat hyvinvointia päivittäin ja auttavat onnistumaan? Myönteiset rutiinit auttavat muutoksessa