Sydämellä 60 vuotta
Lukijat tekevät Sydämen. Osa teistä on ollut mukana vasta muutaman numeron, osa paljon kauemmin. Ehkä jonkun kotiin Sydän on tullut vuodesta 1958 saakka?
Jokaisen antama palaute on yhtä tärkeä. Edellisen Sydämen ilmestymisen jälkeen pääsinkin muistelemaan teistä joidenkin kanssa Sydämen ja Sydänliiton menneitä vuosikymmeniä. Ritva Viljasen Vapaaherratar-pakina palautti monen mieliin kivoja muistoja.
Itsekin muistan vanhempieni televisiopöydän lehtitelineessä Koiviston presidenttiparin vuoden 1991 kuntoutuskeräyksen Sydänasiaa joka kotiin -julkaisun kannessa. Ja Punainen sydän -keräyksen pieni muovisydän on varmaan vieläkin pöytälaatikon kätköissä.
Sydämen joka kodin miljoonapainokset postitettiin vuosina 1973 ja 1974. Tuolloin perustettiin Pohjois-Karjala-projektin vanavedessä useita sydänyhdistyksiä ja yhdistyksiin myös liityttiin joukoittain. Sydämen levikki nousi parin vuoden aikana 41 tuhannesta 82 tuhanteen ja ylittipä vielä 1977 sadan tuhannen haamurajan. Noina vuosina kolesteroli tuli sanavarastoomme ja viimeistään nyt opimme, että korkea verenpaine on pahasta.
Olemme saaneet vuosien varrella paljon sekä toiveita että ideoita, moni on jakanut tarinansa ja moni tarina on myös päätynyt lehden sivuille lukijoiden kanssa jaettavaksi.
Nyt alkavalla Sydämen uudella vuosikymmenellä sekä sydänyhteisö että Suomi on muutoksessa, joka vaatii sekä malttia että uusia keinoja ja toimintatapoja. Sanotaan, että elämme kolmatta suurta murrosta sitten siirtymisen keräilytaloudesta maatalouteen ja agraariyhteiskunnasta teolliseen.
”Jokaisen lehden linja muodostuu niistä asioista, joita lehti on päättänyt ajaa yhteiskunnassa. On sen vuoksi luonnollista, että Sydän-lehden linjan sanelevat ne asiat ja aatteet, joita Sydäntautiliitto piiriyhdistyksineen ja toisaalta Sydänsäätiö ajavat. Lehtemmehän on näiden äänenkannattaja ja valistusase”, kirjoitti kymmenvuotiaan Sydämen päätoimittaja Kullervo Heiskanen vuoden 1968 ensimmäisessä numerossa. Liiton nimi on lyhentynyt, muu pätee edelleen.