Hoidan sydäntäni, villasukkia kutomalla
Sukan kutominen herättää monenlaisia mielikuvia. Tässä yksi kertomus henkilöstä kutimen takaa ja miten kutomalla voi hoitaa myös omaa sydänterveyttään.
Omat mummuni olivat aivan huikeita käsitöiden tekijöitä. Rippipäivänä pitämäni villapaita oli mummuni tekemä ja toinen mummuni taas piti meidät kaikki villasukissa. Ihanissa, tavallisissa, yksivärisissä villasukissa. Käsityönumeroni oli koulussa ylpeä 7. Ylpeä siitä syystä, että ovela siskoni teetti kaikki omat käsityönsä mummuilla, ”pyysi hieman apua” ja minä päätin tuhertaa omani ihan itse. Tämän ansiosta siskoni käsityönumero on kiitettävä, omani 7. Mutta miten kävikään; käsityön kipinä on jäänyt itselleni hyvin vahvana, siskolleni ei ehkä niinkään…
Mikä saa minut raivaamaan tilaa käsitöille arjestani? Mitä se minulle tuo, miksi arvotan sen vapaa-ajalleni tärkeämmäksi kuin monen muun asian? Tässä syitä:
1. Kutominen on minun tapani rentoutua. Kun kudon, joudun keskittymään malliin, jolloin ajatuksiin mahtuu vain kevyitä hajatelmia, ei syvällistä pohdintaa. Kutomistuokion jälkeen tuntuu kuin aivoni kuormitus olisi vähintään puolet siitä, mitä ennen kutomista. Eli uskallan väittää, että se vähentää stressiäni.
2. Kutominen tuottaa iloa. Sukkia kutoessa koen, että saan aikaiseksi jotain ihan konkreettista. Voin seurata työn tekemistä ja työ on riittävän nopeasti valmistuva, että palkitsee minun kärsimätöntä luonnettani. Kaikkein eniten tykkään kutoa silloin, kun tiedän kenelle sukat tulevat. Sukkia kutoessa ajastus saajasta on vahvasti läsnä ja saa minussa aikaan mielihyvän tunnetta.
3. Kutominen auttaa keskittymään. Tykkään kutoa esimerkiksi televisiota katsellessa tai äänikirjoja kuunnellessa. Olenpa oppinut jo keinoja kutoa myös tavallista kirjaa lukiessa. Se vaatii jo hieman lukulaitteen tuunaamista, mutta sekin onnistuu. Olen luonteeltani kärsimätön ja keskittymiskykyni ei ole vahvuuteni. Mutta saadessani käsiini keskeneräiset villasukat, jaksan paljon paremmin ja pitempään keskittyä. Terveydenhoitajaopinnotkin tuli tehtyä sukkaa kutoen, joten ehkä sen ansiosta meni oppikin paremmin perille.
Kun teen jotain josta nautin, joka laskee stressiä, saa tuntemaan itseni aikaansaavaksi ja ylpeäksi tekemästäni, niin uskallan sen perusteella sanoa, että hoidan siinä samalla sydänterveyttäni. Meillä kaikilla on hyvä olla ajanviete, joka lisää omaa hyvinvointia. Itselleni se on sukan kudonta, joten minun ei ole lainkaan vaikea kuvitella itseäni 90-vuotiaana kiikkustuolissa sukkaa kutomassa.
P.s: En tiedä neulotko vai kudotko mieluiten sukkaa. Omaan suuhuni sukan kutominen on tutumpi termi, mutta ei nimi harrastusta pahenna.
Lue lisää: Lankaa isoäidin tapaan
Virkkaa ja väkerrä – voit hyvin