Sietämättömän osaavat milleniaalit

Pahimmillaan koko ikäluokka leimattiin itsekkäiksi selfie-pelleiksi, minä-sukupolveksi, joka hyppii työpaikasta toiseen vailla lojaalisuutta työnantajia kohtaan ja joka haluaa nopeasti johtavaan asemaan nautiskelemaan vähistä töistä coolissa työympäristössä.  

Maailmanlaajuisesti milleniaali-ikäluokka on suuri ja sitä on kutsuttu ennakoivasti ja monimielisesti myös nimellä The Great Generation. Esimerkiksi Yhdysvalloissa milleniaalien vanhemmat muodostivat suuren baby boomers -ikäluokan, joka siellä osui noin vuosikymmenen myöhempään ajankohtaan kuin sodan jälkeen syntynyt suuri ikäluokka Suomessa. 

Päivänselvää on, että milleniaaleista on myös tutkimustietoa. Pohjoismaisista nuorista työntekijöistä tiedetään, että kuusi kymmenestä todellakin suunnittelee työpaikan vaihtoa seuraavan viiden vuoden kuluessa, eivätkä heidän suunnitelmansa poikkea ikätovereiden aikeista muissa maissa. Näin kertoo kansainvälinen konsulttiyritys Deloitte Millenial Survey 2018 -kyselynsä perusteella. Yksi tutkittavista maista on Suomi.

Aina voi pohtia, johtuuko nopea siirtyminen työpaikasta toiseen nuorista työntekijöistä itsestään vai työelämästä. Tutkimusten mukaan asemaa ja palkkaa tavoiteltavampaa milleniaaleille on työnantajan arvomaailma, jonka voi allekirjoittaa ristiriidatta.  

Nuoret työntekijät joutuvat väistämättä kohtaamaan neljännen teollisen vallankumouksen ja ymmärtämään robotiikkaa, tekoälyä ja algoritmeja.

Milleniaalit ovat rohkeita ottamaan paikkansa, mutta he eivät suostu sormet ristissä selän takana osoittamaan ”lojaalisuutta” työnantajalle. He ovat avoimesti uskollisia, jos saavat saman kohtelun. Sitoutumisen on oltava molemminpuolista. Viimeisimpien tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että milleniaalit ovat entistä hanakampia hyppäämään työpaikasta toiseen, jos työnantajan vastuullisuus ei ole vakuuttavaa tai jos sillä ei ole vaikuttavampaa päämäärä kuin voiton tuottaminen omistajilleen. Heille työpanoksen arvoisia, todellisia mittareita ovat työnantajan vastuullisuus, joustavat työajat, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, viihtyisä työympäristö ja ajanmukaiset työkalut. He eivät myöskään usko markkinamiehiä eivätkä tottele neuvoja antavia asiantuntijoita. Milleniaalit hakevat vastaukset kysymyksiinsä omilta yhteisöiltään ja ystäviltään. 

Vanhemmat milleniaalit ovat oppineet ja nuoremmat syntyneet digitaaliseen maailmaan. Mutta kuinka syvällistä digiosaaminen oikeasti on? Polkuja työhön -hanke on tutkinut milleniaaleja seuraavan ikäluokan, syntyperäisten digitaitureiden, osaamista Suomessa. Erityisesti vapaa-aikana tarvittavat taidot näyttävät olevan hyvin hallussa, mutta helppokäyttöisten mobiililaitteiden suosiminen on tehnyt osaamisesta kapeaa. Vain kourallinen nuoria hallitsee tietokoneen perustoiminnot puhumattakaan ohjelmointiin, koodaamiseen ja tietokantoihin liittyvästä osaamisesta.

Toinen toistaan viisaampia

Digitaalinen yhteiskunta edellyttää mobiililaitteiden käyttöä syvempiä digitaalisia kansalais- ja työtaitoja. Nuoret työntekijät joutuvat väistämättä kohtaamaan neljännen teollisen vallankumouksen ja ymmärtämään robotiikkaa, tekoälyä ja algoritmeja. Ja paljon muuta, mistä emme vielä edes tiedä. 

Vanhemmat ovat kautta aikojen syyttä suotta paheksuneet jäljessä tulevaa sukupolvea kurittomaksi, kadotetuksi, menetetyksi, pullamössöksi. Parasta tunnustaa: Sukupolvet ovat toinen toistaan viisaampia. Ihminen uskoo olevansa viisaimmillaan juuri tullessaan opinahjosta työelämään. Se on työympäristölle sietämätöntä, mutta nopeasti ohimenevää. Milleniaalit saavat pian toivottaa tervetulleeksi Z-ikäluokan, joka jo kolkuttelee työelämän ovella. 

Eräänä päivänä olin viimeistä päivää töissä. Se on päivä, josta monet haaveilevat kuin ikuisesta kesälomasta tai loputtomiin jatkuvista joulun pyhistä. Olin aina tiennyt, että työelämä päättyy kolmen-neljänkymmenen työvuoden paikkeilla. Joinakin iltoina ennen nukahtamista olin jopa unelmoinut eläkkeelle pääsemisestä.