On muodikasta haukkua päättyvän vaalikauden aikaansaannoksia.
Kansalaisten poliittisille johtajilleen antama tuomio tuo mieleen Hectorin vanhan laulun: ”Kuntauudistuksest´ ei mittään, sote-uudistuksest´ ei mittään, edes perhepaketist´ ei mittään…”
Hallitukselle naljailu eteni ylimaallisiin mittoihin Pääministerin haastattelutunnilla radiossa 22. helmikuuta. Tuolloin jopa pääministeri Alexander Stubb sylkäisi omille kasvoilleen ja totesi, että ”minun mielestäni tämä ei ole ollut onnistunut hallitus”.
Joillekin hallituksen mollaajille tuli tuolloin huono fiilis. Ei tuntunut enää yhtään kivalta haukkua hallitusta, kun olisi joutunut olemaan samaa mieltä pääministerin kanssa.
x x x
Toki päättyvä nelivuotiskausi jää omituiseksi vaiheeksi Suomen poliittisessa historiassa.
Hallituksia on ollut kaksi. Hallituspuolueita, vähän tilanteesta riippuen joko kuusi, viisi tai neljä. Vain neljä ministeriä kantaa täsmälleen samaa salkkua, jonka kahvaan kesällä 2011 tarttui. Muutama valtioneuvoston jäsen on lähtenyt ulkomaille. Ainakin yksi pakkailee vielä matkalaukkuaan.
Isot ratkaisut ovat jääneet tekemättä. Jos vaalikauden hallituksille pitää antaa kouluarvosana, päädyn kuutoseen.
Korkea arvosana selittyy sillä, että hallitukset ovat sentään onnistuneet pitämään Suomen itsenäisenä. Se oli ainakin tilanne vielä 10. maaliskuuta, kun tätä tekstiä kirjoitin.
x x x
Stubb on siis osoittanut kykenevänsä itsekritiikkiin. Samaa on turha odottaa pääsyyllisiltä, meiltä äänestäjiltä. Mehän tämän sopan huhtikuussa 2011 keitimme.
Meidän valitsemamme 200 ihmistä ja meidän valitsemamme kahdeksan puoluetta ovat eduskunnassa istuneet. Ja meidän tekemiemme ratkaisujen pohjalta ne kaksi hallitusta on muodostettu.
Kummallista, miten näin fiksu kansa onnistui töppäämään noin kohtalokkaasti äänestyskopissa keväällä 2011.
x x x
Kansalaisten mielestä Suomen luotettavimpia instituutioita ovat poliisi, puolustusvoimat ja oikeuslaitos. Ne sijoittuvat mielipidemittauksesta toiseen eduskunnan ja hallituksen edelle.
Kuitenkaan kansalaiset eivät voi valita poliisin, puolustusvoimien tai oikeuslaitoksen johtajia. Sen sijaan ne instituutiot, joiden johtajiin suomalaiset voivat vaikuttaa, eivät juuri nauti luottamustamme.
Ehkä se johtuu huonosta itsetunnostamme. Epäilemme, ettei itse valitsemamme päättäjä voi olla hyvä päättäjä.
Erityisen vaikea on ymmärtää, miten typerännäköistä piskiään ulkoiluttava naapuri osaisi valita valtakunnanvaikuttajia, kun hän ei osaa valita edes oikeanväristä tuulipukua. Tyypin autotallin ovikin lengottaa.
x x x
Tämä vaalikausi on paljastanut, mikä on suomalaisille pyhää: meille pitää antaa jokapäiväinen viljatuotteemme.
Lakkautettakoon tehtaita, kasvakoon työttömyys, velkaantukoon valtio, uhitelkoon Venäjä. Me kestämme tuon, kunhan keskioluen vahvuuteen tai saatavuuteen ei kajota.
Tuskin mikään on viime vuosina järkyttänyt some-kansaa yhtä paljon kuin keskustan ja demariministeri Susanna Huovisen pyrkimykset joko laimentaa keskaria tai lopettaa sen ruokakauppamyynti.
x x x
Äänestäjät pääsevät taas lähiviikkoina puolustamaan keskiolutta ja muita tärkeitä asioita, kun kansakunta käynnistää Arkadianmäellä korkean tason yt-neuvottelut.
Yt-neuvottelujen piirissä on 200 kansanedustajaa. Ne voivat johtaa kaikkien edustajien työtehtävien loppumiseen. Aiempien vastaavien yt-prosessien perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että vain noin 60 parlamentaarikkoa menettää työpaikkansa. Osa vapaaehtoisesti, osa kansan päätöksellä.
x x x
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa 8. huhtikuuta. Varsinainen vaalipäivä on 19. huhtikuuta.
Toivottavasti suomalaiset osaavat nyt tehdä itseään miellyttäviä valintoja. Sellaisia ratkaisuja, että ilkeävät katsoa peiliin seuraavat neljä vuotta. Rohkenen tuota epäillä.
Joka tapauksessa kansa saa taas mahdollisuuden vaihtaa pettymyksen kohteitaan, siis puolueita ja poliitikkoja, joille se seuraavat neljä vuotta suutaan soittaa.
Matti Simula