Siirry sisältöön

Kardiomyopatia-diagnoosi muutti Claudia Wegmanin elämän

Kun Claudia Wegman sai diagnoosin dilatoiva kardiomyopatia, voitiin vihdoin aloittaa oikeanlainen hoito ja lääkitys. Se oli helpotus.

Anneli Luoma-Kuikka, kehittämispäällikkö
Julkaistu 31.3.2020
Päivitetty 3.4.2020
Claudia Wegman työskentelee käsityöyrittäjänä omassa kirjansitomossa. Työ vaatii pitkää päivää, jota sairastumisen jälkeen on täytynyt jaksottaa pienemmiksi rupeamiksi jaksamisen vuoksi. – Elämästä on tullut sairauden myötä taloudellisesti epävarmempaa, mikä stressaa minua välillä. Kuitenkaan en ole vielä valmis luopumaan työnteosta. Työ on samalla myös harrastus ja taiteellinen ilmaisumuoto. Kuva Claudia Wegmanin kotiarkisto

Kun kuulin diagnoosini, olin sekä helpottunut että järkyttynyt, Claudia Wegman kertoo.

– Helpottunut olin siitä, että jo kolme, neljä vuotta kestäneet oireet saivat vihdoinkin diagnoosin. Uupumus, hengenahdistus ja sydämentykytys eivät siis johtuneet stressistä, astmasta tai huonosta kunnosta, ja varsinkaan ne eivät olleet kuviteltuja. Minulla todettiin siis dilatoiva kardiomyopatia ja oikeanlainen hoito ja lääkitys voitiin vihdoin aloittaa. Järkytys oli, että olin yhtäkkiä vakavasti sairas.

Mitkä asiat sinua tuolloin auttoivat?

– Sairastumiseni alkuvaiheessa minua auttoi perhe, ystävät ja positiivinen elämänasenne. Minulla on kyky puhua omista asioistani ja taito hyväksyä ne asiat, mitä en voi muuttaa. Sairaus on tuonut elämääni tietoisemman ja rennomman elämänasenteen, lääkedosetin kuin mummolleni aikoinaan ja Karpatiat ry:n, joka toi minulle tiedon lisäksi monia uusia sydänystäviä.

Miten elämäsi on muuttunut?

– Onneksi en oikeastaan ole joutunut luopumaan kovinkaan monista asioista. Hyvän hoidon ansiosta pystyn edelleen tekemään lähes samoja asioita, tosin kevyemmin tai hitaammin. Hyvässä elämässä tarvitaan työn ohella myös aikaa liikuntaan, lepoon ja sosiaaliseen elämään. Tähän ei aika aina riitä. Suurin haaste on oma jaksaminen ja ajanpuute.  Elämä on sen verran ihmeellinen, että aina löytyy taas uusia ratkaisuja. Sairauden myötä elämästä on tullut jatkuvaa balanssin etsimistä, nuoralla tanssimista… haasteellista ja jännää.

Mitä keinoja ja voimavaroja olet löytänyt niihin hetkiin, kun et jaksa?

– Kun en meinaa jaksaa, niin kiukuttelen itseni kanssa. Silloin sohva on paras paikka. Pieni lepohetki, hyvä kirja, puhelu hyvälle ystävälle ja taas elämä hymyilee. Saan voimavaroja elämästä itsessään, vedestä, liikunnasta, kirjoista ja matkustamisesta. Vesi elementtinä on minulle aivan parasta. Samantekevää missä muodossa, jos vaikka bongaan isoimmat aallot meren rannalla, kuuntelen puron solinaa, soudan järvellä, rentoudun vesipatjalla, olen risteilyllä tai matkustan johonkin satamakaupunkiin, harrastan vesinyrkkeilyä tai uintia, kävelen kesällä vesisateessa… Vesi rauhoittaa ja voimaannuttaa minut hetkessä. Olen aina miettinyt, olinko edellisessä elämässä kala, ankka vai virtahepo…

 

Lisätietoa kardiomyopatiasta, tarinoita sairastuneista ja ylilääkärin vastauksia kardiomyopatiaa koskeviin kysymyksiin löydät Kardiomyopatiat-osiosta.

Tutustu myös Karpatiat ry:n toimintaan.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset