Pallolaajennus avaa suonen tukoksen

Sepelvaltimotauti on mahdollista saada pysymään aisoissa lääkityksen, hyvien elintapojen ja niin sanottujen kajoavien hoitomuotojen ansiosta. Kajoavalla hoidolla tarkoitetaan pitkälle kehittyneiden ahtaumien hoitoa pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella.

Elintapa- ja lääkehoito kuuluvat asiaan aina. Pallolaajennusta tai ohitusleikkausta tarvitaan usein sydäninfarktitilanteessa, tai jos sairaus aiheuttaa elämää haittaavia oireita.

Pallolaajennus on sepelvaltimotaudin yleisin kajoava hoitomuoto. Nykyisin yli 90% kajoavasta hoidosta tehdään pallolaajennuksella, ja vain alle 10% ohitusleikkauksella.

Pallolaajennuksen tekee kardiologi paikallispuudutuksessa tavallisimmin rannevaltimon, joskus nivusvaltimon kautta. Toimenpide alkaa aina varjoainekuvauksella, jossa nähdään ahtaimmat ja pallolaajennukselle otolliset kohteet. Pistokohdan kautta valtimoon ohjataan pallokatetri, jonka kulkua seurataan röntgenlaitteella. Sepelvaltimon ahtauman kohdalla pallo laajennetaan paineen avulla, jolloin se puristaa tukkeuman suonen seinämää vasten ja avaa suonen. Yleensä samalla ahtaumakohtaan asennetaan metallinen tukiverkko eli stentti, joka pitää suonen paremmin auki. Stentit estävät valtimon ahtautumista heti uudelleen.

Pallolaajennus avaa tukkeutuneen suonen

Valtaosa pallolaajennuksista tehdään sepelvaltimotautikohtauksen yhteydessä. Jos äkillisesti tukkeutunut suoni päästään avaamaan nopeasti, toimenpide estää sydänlihasta tuhoutumasta.

Pallolaajennuksella voidaan yleensä hoitaa kerrallaan 1–3 suonta, ja se voidaan tarvittaessa tehdä uudelleen. Myös aiemmin ohitusleikattua potilasta voidaan hoitaa myöhemmin pallolaajennuksella.

Vakaaoireisessa sepelvaltimotaudissa pallolaajennus on lähinnä oireiden hoitoa. Siksi jokaista todettua ahtaumaa ei ole tarpeen hoitaa. Ahtauman vaikutuksia veren virtaukseen suonen sisällä voidaan tutkia painevaijeritutkimuksella, jolla saadaan käsitys ahtauman vaikeusasteesta. Jos virtaus nähdään riittäväksi, pallolaajennusta ei tarvita.

Yksi pallolaajennuksen ongelma on valtimon ahtautuminen uudelleen. Tätä kutsutaan restenoosiksi tai arpiahtaumaksi. Arpiahtauma kehittyy muutamalle prosentille hoidetuista potilaista. Riski on suurempi, jos hoidettavia suonia on useita, hoidetut ahtaumat ovat pitkiä tai hoidetut suonet pieniä. Uusi ahtauma ilmenee tavallisimmin kuuden tai viimeistään kahdentoista kuukauden sisällä pallolaajennuksesta. Silloin tutut rintakipuoireet palaavat. Lääkäri tekee uuden varjoainekuvauksen ja arvioi, pitääkö pallolaajennus uusia.

Toinen, äkillisempi ja vakavampi ongelma on stenttitromboosi. Siinä suoni tukkeutuu stentin kohdalta nopeasti syntyneen verihyytymän vuoksi. Onneksi stenttitromboosi on kuitenkin harvinainen. Sitä torjutaan ennalta käyttämällä verihiutaleiden takertumista estäviä lääkkeitä, yleensä asetyylisalisyylihapon estäjää ja ADP-salpaajaa. Stentin asennuksen jälkeen tällaista kahden lääkkeen yhdistelmää käytetään yleensä muutamia kuukausia, tai vuoden ajan. Toimenpiteen tehnyt kardiologi määrittää hoidon pituuden. Lääkitystä ei missään tapauksessa saa keskeyttää omin päin, vaikka siihen liittyisi esimerkiksi lisääntynyttä mustelmataipumusta. Vakavampien verenvuotojen sattuessa on heti otettava yhteyttä lääkäriin tai soitettava hätänumeroon.

Pallolaajennuksen jälkeen

Jos pallolaajennus on tehty sydäninfarktin yhteydessä, potilas jää tavallisesti sairaalahoitoon 1–7 vuorokaudeksi. Joissain ennalta suunnitelluissa eli elektiivisissä tapauksissa kotiutus jo toimenpidepäivänä saattaa tulla kyseeseen.

Valtimoon tehty pisto paranee noin viikossa. Vuotovaaran vuoksi potilaan on vältettävä kovaa fyysistä kuormitusta, saunomista ja yli viiden kilon taakkojen nostamista muutaman päivän ajan – erityisesti silloin, kun toimenpide on tehty nivusvaltimon kautta.

Autolla ei saa ajaa ensimmäisenä vuorokautena pallolaajennuksen jälkeen. Sydäninfarktipotilaan varoajat ovat pidempiä ja niistä hän saa sairaalasta yksilölliset ohjeet.

Valtaosa pallolaajennuksista onnistuu hyvin ja johtaa toivottuun tulokseen. Joskus tukosta ei kuitenkaan saada avattua tai toimenpiteen yhteydessä syntyy jokin haitta eli komplikaatio. Sepelvaltimo saattaa esimerkiksi olla niin vaikeasti kalkkeutunut, ettei pallolaajennus sujukaan ennakkoon toivotulla tavalla. Näissä tilanteissa saatetaan joutua tekemään ohitusleikkaus. Hätäleikkauksen riski on kuitenkin hyvin pieni.