Kaikki läpät kerralla vaihtoon

Tapani Laine läpikävi avosydänleikkauksen, jossa korjattiin kolme vuotavaa läppää. Terveelliset elintavat ja stressitön elämä lupaavat isännälle pitkää ikää.

Pirkko Seppi
Julkaistu 20.2.2018
Joka päivä Tapani Laine ulkoilee koiransa kanssa vähintään kuuden kilometrin lenkin ja päälle vähän metsänraivaustöitä. Kuva Sirkka-Liisa Peltomaa

Intiaanikesän kostea, tyyni, lämmin päivä nostaa hien pintaan. Ruoveden Väärinmajalla Hyyrylän talon vanhaisäntä Tapani Laine kurvaa kolmelta iltapäivällä vauhdilla pihapiiriin ja astuu pirttiin otsaansa kuivaillen. Hän kertoo, että karhujahtiin lähdettiin jo aamuviideltä, mutta vaikka päivä rymyttiin korvessa, ei karhu kaatunut, jälkiä kyllä nähtiin. Iltapäivänokosia mies ei kaipaa.
Ihan äkkiä ei uskoisi, että tämä 77-vuotias rivakka karhunkaataja vasta muutama kuukausi aikaisemmin makasi kuusi tuntia leikkauspöydällä rinta avattuna. Isäntä muistelee että, operaatiossa verta annettiin viisi pussia ja kolme tuntia hän oli kytkettynä sydän-keuhkokoneeseen.

Tammikuussa Tapani Laineelle tehtiin TAYS:ssa vaativa ja vaikea avosydänleikkaus, jossa kerralla korjattiin kolme vuotavaa läppää. Aorttaan ommeltiin bioläppä, mitraaliläppä korvattiin tekoläpällä ja trikuspidaaliläppä muotoiltiin tiiviiksi. Jo miehen olemuksesta voi ulkopuolinenkin päätellä, että leikkaus onnistui hyvin.

Sattumalöydös

Tapani Laine sairastaa astmaa, joka kuitenkin pysyy lääkityksellä kurissa. Muutoin hän on aina tuntenut itsensä hyvin terveeksi. Elämäntavat: reipas ulkoilu, metsästys ja marjastus, oikeaoppinen ruokavalio luonnontuotteineen on pitänyt kunnon korkealla ja kilotkin kurissa.

Seitsemän vuotta sitten iski lenssu, joka ei meinannut parantua ja Laineen oli mentävä kunnanlääkärille. Lääkäri kuunteli keuhkot ja sydämen kuten asiaan kuuluu. Yllätykseksi hän totesi, että sydänäänissä on jotain häikkää. Jatkotutkimuksissa todettiin ajoittaista eteisvärinää. Alkoi tiivis seuranta. Ultraäänitutkimuksia tehtiin kahdesti vuodessa. Ultrassa paljastui myös kohtalainen mitraalivuoto.

Vasta kolme vuotta sitten tuli kuitenkin ensimmäinen pelästyttävä oire.
– Ajoin traktorilla soraa, kun yhtäkkiä paukkasi kauhea hiki päälle ja rintaa alkoi pakottaa kovasti, Laine kertoo.

Hän ajoi kuitenkin traktorin kotiin ja vasta tuvassa hän asettui makuulle. Jalat nostettiin ylös ja jotain koetettiin juottaakin. Kotona olleet poika ja tytär päättelivät, että kyllä nyt on tosi kyseessä ja soittivat ambulanssin. Ruoveden terveyskeskuksesta potilas siirrettiin Tampereelle keskussairaalaan, jossa tutkimusten jälkeen määrättiin lääkitys. Leikkausta ei vielä suunniteltu, mutta tiivistä seurantaa jatkettiin.

Helppo päätös

– En minä itse ollut huomannut oikeastaan mitään oireita aikaisemmin. Ennen tätä leikkausta tuntui joskus pakotusta tai pistävä kipu vasemmalla rinnassa, mutta ajattelin että eiköhän se johdu jostakin työn aiheuttamasta olkapään kulumasta, Laine kertoo.
Seurannassa ultraäänikuvaus paljasti, että mitraaliläppä vuotaa reippaasti ja aortta oli pullistunut.
– Kun katsoin ultraäänikuvasta suurennettua kuvaa, näin kuinka veri virtasi mitraaliläpästä ihan kohisevana koskena takaisin väärään suuntaan.

Leikkauspäätöstä helpotti se, että Laine oli ikäisekseen muuten varsin hyvässä kunnossa ja tulisi todennäköisesti hyvin kestämään parhaassa tapauksessa monta vuotta täysipainoista elämää lisäävän leikkauksen.
– Kyllä minut siihen leikkaukseen huolellisesti valmisteltiin. Vaikka en kovin lihavakaan ollut, sain pudottaa painoa viisi kiloa. Se lähti helposti, kun joka päivä lenkkeilin, tein talon töitä ja kuljin metsässä.

Vaikka kunto oli hyvä, lisääntyneet rytmihäiriökohtaukset alkoivat haitata. Usein mies heräsi aamuyöstä sydämen kovaan läpätykseen.

Laine kertoo, että leikkausta ennen tietoja ei salattu, vaan riskit selvitettiin.
– Lääkäri sanoi kaihtelematta, että leikkaukseen menehtyy suoraan 5-10 prosenttia potilaista. Potilas itse tekee päätöksen riskin ottamisesta. Ilman suostumusta ei leikata.
– Yhtään en epäröinyt, oli aivan selvää että leikataan. Jos pullistunut aortta olisi revennyt, sehän olisi ollut kerrasta selvä. Ja jos leikkauspöydälle kuolisi, siitähän ei sitten itse mitään tietäisi, Laine perusteli mutkatonta suostumustaan. Myös perhe oli samaa mieltä. Leikkauksen mahdollista epäonnistumista ei edes päästetty mieleen.

Suuri leikkaus onnistui

Ennen leikkausta suoritettiin ultraäänikuvausten lisäksi viipale- ja varjoainekuvaukset. Sydän oli muuten hyvässä kunnossa, eikä verisuonissa ollut tukoksia.

Leikkaus kesti kaikkiaan kuusi tuntia, joista kolmen tunnin ajan potilas oli kytkettynä sydän-keuhkokoneeseen. Saman päivän iltana soitettiin jo kotiin ja kerrottiin, että potilas oli aukaissut silmänsä.
– Siitä en muista mitään, mutta sen muistan, kuinka seuraavana aamuna poksahdin hereille, ja ihmettelin, kuinka on niin hyvä olla, eikä mihinkään satu.

Takapakkiakin tuli

Keskussairaalasta Tapani Laine siirrettiin muutaman päivän kuluttua Mäntän aluesairaalaan. Viikon kuluttua hengitys alkoi vaikeutua  ja hänen oli tultava ambulanssilla takaisin keskussairaalaan. Sydän- ja keuhkopusseihin oli kertynyt nestettä.
– Viikon sain kantaa kapsäkkiä kyljessä, ja kaikkiaan sinne valui 850 grammaa nestettä.

Kun tilanne vakautui, hänet siirrettiin takaisin aluesairaalaan. Koko prosessi oli pudottanut veriarvot niin alas, että toipilasaika venyi useammaksi viikoksi.
Lopulta mies pääsi kotiin toipumaan, mutta hänen piti ottaa edelleen rautaa.

Mänttän sairaalassa Lainetta pidettiin erityistapauksena, ja vasta silloin hän itsekin tajusi kuinka suuri leikkaus hänelle oli tehty.
– Ei tullut sitten kysyttyä mitenkä erityistapaus. Oliko kolmen läpän yhtäaikainen leikkaus aivan ainutlaatuinen operaatio?

Kotiin toipumaan

– Ei siinä heti pois päästyä juuri jaksanut kävellä kuin muutaman sata metriä, olo oli niin heikko. Viittä kiloa enempää ei saanut nostaakaan.
Mutta vakaasti kunto alkoi nousta, joka päivä lenkit pitenivät. Kuukauden päästä alkoi jo selvästi tuntea, kuinka kunto oli kohonnut melkein normaaliksi.
– Nyt tuntuu, kuin ei mitään vaivaa olisi koskaan ollutkaan. Olen marjastanut, liikkunut metsällä ja tehnyt talon töitä. Elänyt ihan tavallista elämää. Ei sitä koko leikkausta edes muista joka hetki. Kun telkkarissa näytetään dokumentteja sydänleikkauksista, ihmetyttää että onko sitä itsekin tosiaan maannut leikkauspöydällä puoli kroppaa halkaistuna ja sydän pysäytettynä ja puhkottuna. Ja että siitä on näin hyvin selvinnyt. Edes iso arpi ei muistuttele itsestään vaan on parantunut ongelmitta.

Eteenpäin

Ihan oireettomaksi leikkaus ei parantanut. Ajoittaisia eteisvärinöitä on edelleen, ja niiden poistamiseksi Laineelle on ehdotettu tahdistimen asentamista.
– Onhan se sitten otettava jos on välttämätöntä. Nyt ei kuitenkaan rytmihäiriöihin liity vielä pyörtymistä eikä huimausta, joten toistaiseksi mennään näin. Lääkkeitäkään ei ole tarvittu purkkikaupalla, vaan käytössä on yhden sydänlääkkeen lisäksi ainoastaan hyytymisenestolääke joka on välttämätön, koska keinoläppäpotilailla on riski saada verihyytymiä. Kun tahdistinta ehdotettiin Tampereella, sanoin että kyllä emäntä kotona tahdistaa. Jos taju meinaa mennä, niin otetaan heti yhteys. Kyllähän se sydän joskus aina tärisee ja läpättää, mutta tuntemus menee yleensä nopeasti itsestään ohi.

Stressitön ja raitis elämä voi viedä satasten kerhoon

Eläinkudoksesta muovaillun bioläpän kestoiäksi arvellaan noin 15 vuotta. Eli todennäköisesti läppä kestää koko eliniän, ellei Laine sitten satavuotiaitten kerhoon tavoittele. Terveelliset elintavat ja stressitön elämä kyllä lupaavat pitkää ikää.

Laine muistelee sairaalassa vieruspedin kaveria, joka ei onnistunut lopettamaan tupakointia, ja jonka leikkausta pidettiin riskialttiina.
– Se tupakka, se se on kaikkein pahin, joka ainoa lääkäri siitä sanoi. On se onni, ettei ole tullut muuta kuin kloppina kokeiltua.

Laine katsoo kummastuneena kun kysyn, onko stressiä ja pitäisikö sitä välttää.
– Mistäpä tässä nyt stressiä, hän ihmettelee, kun kuljemme läpi vanhan talon komeitten hyvin hoidettujen kamareitten, joissa on säilytetty hulppea talollistyyli.

Isännän kamarissa pokaalikaapissa kiiltelee toinen toistaan komeampia kultapyttyjä. Totean, että urheiluakin on tullut harrastettu mitaleille asti. Isäntä naurahtaa, että ne on kyllä hyvän hirvikoiran voittamia. Mutta kyllähän etevä koira isäntääkin lenkkeilyttää.

Tapani Laine muistuttaa vielä leikkauspelkoisille läppäpotilaille, että itsestään huolta pitäneen suhteellisen hyväkuntoisen potilaan ei kannata pelon takia odottaa kunnon romahtamista, sillä suurin osa potilaista toipuu entistä ehommiksi.

Pirkko Seppi 20.5.2014

Lue seuraavaksi