Kuvioleikki auttaa luovimaan elämän merellä

Isoniemen ansioluettelo on hengästyttävä. Hän on opettanut Aalto-yliopiston ja Metropolia-ammattikorkeakoulun ohella Shanghaissa, New Yorkissa, Eindhovenissa, Makeressa Ugandassa ja Pariisissa. Yksi merkittävimpiä kansainvälisiä Suomi 100 -juhlavuoden hankkeita oli Echoes-näyttely, jonka kuraattori ja tuottaja Laura Isoniemi oli. Pääministeri Juha Sipilän tammikuussa 2017 Varsovassa avaama suomalaista muotoilua ja arkkitehtuuria esittelevä näyttely kiersi myöhemmin vielä Bratislavassa, Prahassa, Budapestissä ja Berliinissä. Koko ajan Laura Isoniemi on tehnyt myös omaehtoista taidetta.

Moniosaajan saavutuksia korostaa, että ne ovat usein syntyneet melkoisissa paineissa. Lapsuutta varjosti isän sydäninfarkti ja eläköityminen viisikymppisenä. Nuoren naisen ura kehittyi nelilapsisen perheen ehdoilla. Haastetta lisäsi, että joukossa oli kaksoset, joista toinen vielä erityislapsi. Kuormaa lisäsi aivoverenvuoto nelikymppisenä. Jo kuntoutuminen siitä on ihme. Elämän muutokset ja paineet johtivat lopulta avioeroon. Sitä seurasi uusi liitto ja pian avioitumisen jälkeen uuden puolison vakava sairastuminen.

Silti vieressäni istuu erittäin valoisa ja tasapainoinen nainen, joka löytää elämästään paljon aihetta kiitollisuuteen.

Anna myötätuulen viedä

– Aina kun hyvä tulee kohdalle, se pitää ottaa vastaan, Laura Isoniemi toteaa painokkaasti.

Hänen mielestään ilon voi ottaa irti vaikka kivoista juhlista tai kivoista vaatteista. Mutta ei tasapainon löytäminen helppoa ole.

– Kaikki, jotka ovat kohdanneet kriisejä, tietävät, että huolesta pääseminen on vaikeaa. Kun on ollut paljon vaikeuksia, myötätuulta ei osaa käyttää, koska on niin pahasti pelästynyt.

Vaikeat kokemukset jättävät jälkensä. – On ymmärrettävä jakaa voimavarat sen mukaan, mitä itse jaksaa. Oven avaamiseen tarvitaan voimia. Itsestä on syytä pitää huolta, että oven jaksaa avata. Kannattaa myös muistaa, että jos itsellä ei ole voimia, apua voi pyytää ja sitä myös saa, hän kannustaa.

– Olen ollut niin vaikeissa tilanteissa, että olen hakenut apua.

Oman rikkinäisyyden kohtaaminen ja tunnustaminen on lisännyt myötäelämisen kykyä, ja se on ollut hyödyllistä erityisesti opetustyössä.

– Pystyn ymmärtämään opetustyössä ihmisiä, jotka ovat ymmällä, eivätkä oikein tiedä, keitä ovat.

Opiskelijoiden asemaan on helppo asettua myös oman luovan taiteilijatyön ja freelancetyösuhteiden takia.

– Joudun itsekin menemään ideoineni asiakkaan eteen ja joka kerta mielessä on torjutuksi tulemisen häpeä.

Olen elossa!

Pikkulapsiarjessa Laura Isoniemi ehkä ajautuikin freelanceriksi, mutta hän on myös oppinut elämään jatkuvassa epävarmuudessa.

Kun säännöllisin kahden–kolmen kuukauden välein edessä on puhdas pöytä ja joutuu keksimään itsensä uudelleen, osaa ehkä paremmin luovia myös silloin, kun vaikeassa elämäntilanteessa kohtaa saman.

– Aivoverenvuoto oli aika järkytys, Laura muistelee. – Tiesin 41-vuotiaana sen, mitä 70-vuotias tietää. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, mutta mikään ei ole itsestään selvää. Minä jäin henkiin. Olen elossa!

Tyhjä takki, leikattu pellava, 2017, Laura Isoniemi. Kuva Eeva Suorlahti

Elämällä on tehtävä

– Olen saanut mahdollisuuden ja haluan käyttää sen arvokkaisiin asioihin, Laura kertoo oivaltaneensa.

Hän on huomannut, että opetustyöstä on iloa isolle joukolle. Samasta oivalluksesta syntyi myös kirja, joka kiteyttää elämäntyön ja tekee näkyväksi pitkän uran, jolla on ollut merkittävät vaikutukset monen ihmisen elämään.

Laura Isoniemi on päättänyt, ettei käytä aikaa turhaan, eikä ole mukana missään sellaisessa, millä ei ole hänelle merkitystä. Silti elämä ei näytä kovasti kutistuneen.

– On paljon asioita, jotka tuottavat iloa ja joissa on tärkeä olla mukana, hän sanoo. – Rakastan ammattiani.

Tällä hetkellä Lauraa työllistää mm. Saudi Design Week, jossa hän esiintyy marraskuussa. Sanomattakin on selvää, että ainoana suomalaisena.

– Siellä teemana on onnellisuus luovuuden perustana. Aion puhua tekemisen rentoudesta ja suorittamisesta luopumisesta. Itselleen pitää luoda olosuhteet luovuuteen.

Tuntematon tekijä

Omaa luovuuttaan Laura Isoniemi hakee usein luonnosta. Perheen toinen koti on Turussa meren rannalla.

– Parhaat ideat syntyvät jossain jäällä, hän toteaa vähän itsekin sanomastaan hämmentyen. Hän ei nimittäin pidä elementtinään niinkään jäätä tai vettä, vaan pikemminkin hänen luovuutensa avaimena on avoin tila: tuuli, aukea, horisontti ja perspektiivi.

Luovasta asenteesta ollut apua vaikeissa elämäntilanteissa. Kyky kestää epäselvyyttä ja keskeneräisyyttä on kehittynyt pakon edessä.

– Luova ihminen kestää sen, että tämä asia ei selviä nyt, Isoniemi tarkentaa. Hän osaa käyttää muusta yhteydestä tuttua toimintamallia toiseen tilanteeseen.

– Jos pitää heti tietää, mitä tekeillä olevasta asiasta tulee, siitä ei tule mitään. Tuntematon tekijä on aina mukana luovalla alalla.

Taiteilijalle kaikki kokemukset peilautuvat töiksi. Luovuus lähtee kehittymään itsestä, mutta se vaatii luottamuksen ilmapiirin. Luottamus liittyy kaikkeen muuhunkin tekemiseen ja kaikkeen vuorovaikutukseen. Sama pätee myös esimerkiksi lääkäri–potilassuhteeseen. Epätietoisuus, pelko ja hätä ovat usein esteinä luottamuksellisen ilmapiirin syntymiselle.

– Tärkeää on molempien kuulluksi tuleminen. Pitää laittaa itsensä sivuun, kysellä ja aistia sävyjä, mutta ottaa myös oma paikka. Haluan olla vuorovaikutuksessa. Ihminen ja elämä on minulle tärkeää.

Lahja pitää käyttää hyvin

Laura Isoniemi tiedostaa lahjakkuutensa, uusien asioiden oppiminen on aina ollut hänelle helppoa. Mutta hän tietää myös, että lahja ei yksin ratkaise. Pitää löytyä aitoa kiinnostusta ja paneutumista.

– Jos on saanut lahjan tai taidon, sitä pitää käyttää. Ja lahjan eteen pitää tehdä töitä. Moni asia onnistuu, kun tekee paljon työtä.

Tekstiilitaiteilijana ja muotoilijana Laura Isoniemi on oivaltanut käsillä tekemisen ja ajattelun yhteyden – käsittämisen. Käsillä tekemisen taito tulee vahvana kodin perintönä.

– Isä oli taitava käsistään. Hän muun muassa rakensi itse purjelentokoneen, koska harrasti purjelentämistä. Isä kannusti kaikkeen ja opetti esimerkillään, kuinka asiat tajuaa katsomalla ja tekemällä. Myös äiti on käsillätekijä, hänen harrastuksenaan on ollut yhdeksänkymppiseksi asti uusien ruokaohjeiden kokeilu.

Käsillä tekemisen arvostus on vähentynyt meilläkin, mutta erityisen vahvasti Isoniemi on huomannut sen opetustyössään Kiinassa.

– Kiinassa ei opeteta käsitöitä, mikä näkyy niin, että kyky ymmärtää konkretiaa puuttuu. On vaikea selittää sellaisiakaan yksinkertaisia asioita, kuin kuinka kuoritaan peruna tai harsitaan kaksi kappaletta toisiinsa, jos tekemiseen ei ole kosketuspintaa.

Kirja on elämäntyö

Myös kirjan kirjoittaminen on asioiden konkretisointia, eletyn elämän näkyväksi tekemistä. Kuviollinen mieli -kirjan tekoprosessi kesti kaikkiaan nelisen vuotta. Aika tuntui Laurasta pitkältä, mutta on itse asiassa keskimääräinen kirjan tekoon käytetty aika. Neljän vuoden aikana ehtii kuitenkin tapahtua paljon.

– Itse muuttuu, Laura miettii. – Tapahtui niin paljon. Kirjan tekemisen aloitti toinen ihminen kuin lopetti. Siitä tuli lopulta ainut tärkeä asia niin, että päätin, että en jätä kesken, vaikka ajoittain oli todella vaikeaa.

Sen lisäksi, että kirjan kirjoittamisen lomaan piti mahduttaa muun muassa opetustyöjaksoja Kiinassa ja Suomi 100 -juhlavuoden näyttelyn rakentamista, puoliso sai aivoinfarktin sydänleikkauksessa ja joutui sen vuoksi sairauseläkkeelle.

Lopulta kirja valmistui viime keväänä sellaisena, että Laura Isoniemi voi olla siihen monesta syystä tyytyväinen. Kirja on saanut hyvän palautteen ja sitä ollaan jo kääntämässä englanniksi. Se on osoittautunut tarpeelliseksi. Lisäksi se tekee näkyväksi eri aloille ja eri puolille maailmaa levittäytyneen elämäntyön.

– Kirja on minun näköiseni. Tapani olla olemassa on siinä kirjassa.

Laura Isoniemi. Kuva Eeva Suorlahti

Laura Isoniemi ja Kuviollinen mieli -kirja esillä Helsingin Kirjamessuilla:

Miten tuet luovuuttasi? Talk/Laura Isoniemi ja Krista Kosonen, Helsingin Kirjamessut Kruunuhaka lava, 24.10 klo16-16.30.

Lue myös kirjaesittely Kuviollinen mieli tarjoaa välineitä luovuuteen