Hyppää sisältöön
Etusivu / Elämää sairauden kanssa / Kynä on sivellintäkin rajumpi

Kynä on sivellintäkin rajumpi

– Miten vahva väline kynä onkaan. Sivellin on tehokas, mutta kynä on vielä rajumpi, tamperelainen Veikko Toivio, sanoo.

Helena Hietaniemi
Julkaistu 12.5.2015
Päivitetty 12.9.2018
Veikko Toivio

Veikko Toivio, 62, osallistui Anneli Luoma-Kuikan ohjaamalle terapeuttisen kirjoittamisen kurssille. Hän kirjoitti oman sairastumiskokemuksensa tarinaksi, mikä oli myös kurssin keskeinen tarkoitus.

Toiviota kouraisi syvältä se, mitä paperille tuli.

– Aina en pystynyt ääneen lukemaan kirjoittamaani, hän kertoo kahvilan pöydässä.

Hän liikuttuu nytkin. Kurssi oli hänelle antoisa ja tärkeä. Hänestä tuntui, että tätä täytyy saada lisää.

– Olin kuvannut tunteitani maalaamalla, mutta en koskaan aiemmin tällä tavoin kirjoittamalla, hän sanoo.

Kurssilla hän koki, että kun ottaa kynän käteen ja antaa vain käden kirjoittaa estoitta ilman älyn kontrollia, pääsee asian ytimeen – vaikka välillä tulisikin puuta heinää.

Toivio on jatkanut kirjoittamista. Hän kirjoittaa itseään varten, lukee myöhemmin, mitä tuli kirjoittaneeksi, jäsentää ja muokkaa tekstiään, jos siltä tuntuu.

Syntymäpäivänä loppui ilma

Veikko Toivio huomasi sairauden oireet viettäessään 60-vuotispäiviään poikansa kanssa.

– Olimme laskettelemassa Pyhätunturilla. Ylös kiivetessä en pysynyt pojan vauhdissa. Loppui ilma.

Toivio oli jo tuolloin jäänyt metallialan suunnittelutöistä pois.

– Ilmeisesti sydänsairaus vaikutti jo ennen 60-vuotispäivää. Väsytti.

Pyhätunturilta palattua oireet voimistuivat. Pienessäkin ylämäessä piti huilata.

Kun Toivio tilasi aikaa omalääkärille, sairaanhoitaja kehotti häntä soittamaan ambulanssin.

Kesken rasitustestin lääkäri lähetti varjoainekuvaukseen. Sepelvaltimon vasemmassa haarassa näkyi 80–90 prosentin tukos.

Pallolaajennuksen jälkeen Toivion mieliala roikkui alamaissa: oliko tämä elämä nyt ohi.

– Lähdin kuitenkin kuntouttamaan itseäni ja hakemaan myös selitystä sairastumiselleni.

Toiveikkuus ja elämänilo nousivat Veikko Toivion rintaan kuntoutuskurssilla Oulussa ja sen jälkeen Turussa kaksipäiväisessä vertaistukikoulutuksessa. Viime vuosi tarjosi huippuelämyksenä myös taideterapeuttisen kuntoutuskurssin.

Eniten muuttui ruokavalio

Paljon on muuttunut miehen elämässä parissa vuodessa: pysyvä lääkitys, uudistunut ruokavalio, tehostunut liikunta. Toivio juoksee tai kävelee kymmenen kilometriä joka päivä.

– Eniten muuttui ruokavalio. Kuvittelin ennenkin syöväni terveellisesti, mutta tarkemmin katsoen makkaraa ja voita meni paljon. Nykyisin lautasella on jokaisella aterialla puolet kasviksia.

– Töissä ollessani painoin yli 90 kiloa, nykyisin 73–75 kiloa.

Kaupassakäynti ja ruoanlaitto ovat Veikko Toivion vastuulla. Näin ollen muukin perhe – nuorin, kotona asuva poika ja vaimo – syö lautasmallin mukaan.

Eväitä itselle ja ihmissuhteisiin

Toivio kokee, että kirjoittamalla ja ylipäänsä tunteitaan ilmaisemalla voi auttaa paitsi itseään myös toisia. Hän toimii vertaistukijana sepelvaltimotautipotilaiden Tulppa-ryhmässä Hatanpään sairaalassa, on aloittanut sairaalakäynnit sydänpotilaiden luokse ja toimii varaohjaajana sydänsairaiden maalauskerhossa.

Hän sai kirjoituskurssilta tarpeellisia eväitä vertaistukihenkilön rooliin.

– Vertaistukijalla pitää olla isot korvat ja pieni suu.

Hän kokee, että terapeuttinen kirjoittaminen opetti häntä kuuntelemaan entistä herkemmällä korvalla toista ihmistä ja on vaikuttanut positiivisesti myös perheen ihmissuhteisiin.

Vaikka sepelvaltimotauti on hänen kaverinsa koko loppuiän, hän tuntee sairastumisen myötä saaneensa paljon enemmän kuin on menettänyt.

– Parasta ovat uudet ihmissuhteet. Sydänsairaus voi yhdistää niin lääkäriä, näyttelijää kuin bussikuskia. Saan olla tekemisissä aivan uudenlaisten ihmisten kanssa kuin työelämässä ollessani, Veikko Toivio iloitsee.

 

Tule mukaan kokemaan yhdessä kirjoittamisen iloa

Sydänliitto järjestää syksyllä ­kaksi kirjoittamisen kurssia: Sanat ja sydän -kurssin sairastuneille Tampereella ja Sanat ja kokemus -kurssin läheisille Helsingissä.

8.9.-13.10.2015 Sanoja kokemuksesta -kurssi on tarkoitettu sydänsairastuneen läheisille. Kurssilla on mahdollisuus hakea itseilmaisun kautta välineitä ja voimavaroja omaan arjen. Kurssilla kirjoitetaan, luetaan ja jaetaan kokemuksia toisten saman kokeneiden kanssa. Kurssi ei edellytä kirjoittamisen kokemusta, ainoastaan intoa hypätä sanojen hoitajaan maailmaan. Park Hotel Käpylä, Pohjolankatu 38, Helsinki. Kuusi kokoontumista tiistaisin klo 17-19. Ilmoittautumiset 4.8.2015 mennessä Raila Manninen puh 040 723 4320, raila.manninen (at) sydanliitto.fi

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi