Hei, kysymyksen esitän äitini puolesta. Äidilläni todettiin n. 10 vuotta sitten (ehkä vähän vajaa 10 vuotta sitten, ehkä vähän reilu 10 vuotta sitten. Ei tarkkaa muistikuvaa) sydänlihastulehdus joka oli seuraus influenssasta. Tulehduksen seurauksena kehittyi ”väliaikainen” sydämen vajaatoiminta, eli vajaatoiminta parantui. Vajaatoiminnan sekä tulehduksen seurauksena äidilleni kuitenkin todettiin dilatoiva kardiomyopatia. Minua kiinnostaisi kovasti kuulla ammattilaiselta mikä äitini tilanne sairauden kannalta on.
Tilanne on siis se, että äitini syö kahta lääkettä: cardace ja emconor. Annostuksista en ole varma. Lääkkeiden kanssa elää normaalia elämää, ilman mitään oireita. Minua kuitenkin mietityttää että äitini ei ole varmaan siihen lähemmäs kymmeneen vuoteen käynyt missään kontrolleissa, ei ultrassa yms. Mitä tämä seurannan loppuminen käytännössä tarkoittaa? Onko äitini sydän todettu normaaliksi tai onko sairauden eteneminen pysähtynyt? Minua pelottaa kovasti että menetän äitini koska vain, ja netistä löytämieni tietojen ansiosta olen todella huolissani. Kaiken järjen mukaan kuitenkin äitiäni pitäisi seurata säännöllisesti jos tilanne olisi huolestuttava ja sairaus etenisi, vai olenko väärässä? Tarkoittaako seurannan loppuminen jo melkein kymmenen vuotta sitten että sydän on normalisoitunut ja eteneminen pysähtynyt? Tarkoittaako se sitten sitä, että tämä sairaus ei vaikuta äitini elinikään kunhan lääkitys on kunnossa? Äitini on 39-vuotias. Kiitos jo etukäteen.
21/04/2015
Huolestunut
Vastaus
Sydänlihastulehdus käsittää laajan kirjon sairauksia. Valtaosa on lieviä ja menee jopa huomaamatta ohi, ellei infektion yhteydessä tautia etsitä aktiivisesti. Pienempi osa aiheuttaa erilaisia oireita ja johtaa sairaalahoitoon. Vaikeimmat muodot, pieni vähemmistö, johtaa jo alkuvaiheessa vaikeaan sydämen vajaatoimintaan, jopa pikaiseen apupumppuhoitoon, sydämensiirtoon tai kuolemaan.
Kaikki lievät ja osa keskivaikeistakin sydänlihastulehduksista paranee jälkiä jättämättä. Osassa jää sydämen toimintaan häiriöitä, jolloin puhutaan dilatoivasta kardiomyopatiasta. Sitäkin on vaikeusasteeltaan monenlaista. Lääkitys parantaa ennustetta, ja ACE:n estäjä (mm. Cardace) ja beetasalpaaja (mm. Emconcor) ovat näitä ennustetta parantavia lääkkeitä. Tilanne näyttääkin kysymyksessä kuvatussa tapauksessa pysyneen pitkään vakaana, mikä viittaa hyvään ennusteeseen jatkossakin.
Kaikki pitkäaikaisessa lääkehoidossa olevat tarvitsevat lääkärin seurantaa. On vaikea uskoa aikanaan tarkoitetun, ettei tarvittaisi mitään seurantaa, pikemminkin sitä, ettei tarvita erikoissairaanhoidon yksikön seurantaa. Tällöin terveydenhuoltojärjestelmässämme seuranta kuuluu perusterveydenhuollolle eli terveyskeskukselle tai mahdollisesti työterveyshuollolle. Miniminä pitäisin lääkärin haastattelua, peruslääkärintarkastusta, EKG:n rekisteröintiä ja perusverikokeita vuosittain. Pitäähän reseptitkin uusia, eikä lääkemääräys (jollainen reseptin uusintakin on) potilaan tilaa tuntematta ole hyvää käytäntöä. Jos perusterveydenhuollon seurannassa todetaan tai epäillään sairauden pahentuneen, potilas ohjataan uudelleen erikoissairaanhoidon yksikköön.
On tarjolla myös kunnallista terveydenhuoltoa täydentäviä yksityisiä palveluja. En pitäisi ollenkaan huonona ajatuksena hakeutua kardiologin vastaanotolle, jossa tilanne voitaisiin kontrolloida myös ultraäänitutkimuksella.
22/04/2015
Mikko Syvänne