Sain 38-v ensimmäisen flimmerin. Olin silloin flunssassa ja infektioastmaan olin ottanut samaisena aamuna prednisonia. Olin yön päivystyksessä kunnes aloitettiin aamuyön tunteina lääkkeellinen kardioversio. Yhtäkkiä seurantalaitteet alkoivat huutaa ja huomasin alapaineeni olleen noin 35. Ponkaisin istumaan koska tuli todella outo olo. Tämän jälkeen rytmi vaihtui sinusrytiin. Lääkäri tuli kertoman että minulle oli tullut miniVTI. Tarkoittiko kammiotakykardiaa? Hän myös sanoi että jatkossa flimmeriä ei siirretä lääkkellä vaan sähköllä. Mainitsi myös jotain että EKG: Hen ei jäänyt muutoksia tuon takia. Olen miettinyt että oliko minun tilanteeni hengenvaarallinen? Voinko jatkossa vanhempana käyttää rytmihäiriölääkkeitä jos minulla on noin tapahtunut? Rasitus ekg tehty. Rasituksen jälkee esiintyi bikeniniaa. Dg on varhanen depolarisaatio. Onko siis tällä ja flimmerillä jotain yhteyttä ja vaikeuttaako se hoitoa ts kardioversiota? Pohdin myös miksi näin nuorena tuli flimmerikohtaus. Isän suvussa sit on kyllä paljon mutta ei alle 50-v. Lääktys on pradaxa koska minulla on pikkuaivoinfarkti todettu josta sanottu että se on vanha jälki.
18/10/2016
äippä
Vastaus
Eteisvärinän esiintyminen 38-vuotiaalla ei ole tavallista, mutta ei mahdotontakaan. Laukaisevina tekijöinä ovat ilmeisesti olleet astma ja sen lääkehoito, mahdollisesti Prednisonin aiheuttama veren kaliumpitoisuuden lasku. Taustalla saattaa olla suvuttaista taipumusta.
Hetkellinen huono olo lääkkeellisen rytminsiirron yhteydessä voi johtua lyhyestä tauosta sydämen rytmissä, kun eteisvärinän väistyttyä sydän ”hakee” normaalin eli sinusrytmin käynnistymistä. Lääkärin käyttämä ilmaisu ”mini-VT” viittaa tässä tapauksessa lyhyeen, nähtävästi muutaman sekunnin mittaiseen kammiotakykardiaan. Tällaisten ongelmien varalta rytminsiirto tehdään valvotussa ammattilaisympäristössä, jossa ongelmat voidaan nopeasti hoitaa. Rytmihäiriölääkkeen aiheuttamaa toisenlaista rytmihäiriötä kutsutaan ”proarytmiaksi”. Tämä ilmiö on aina mahdollinen, vaikkakin sitä epätodennäköisempi, mitä terveempi sydän on (eteisvärinätaipumusta lukuun ottamatta). Siksi omatoimista rytminsiirtoa kotona otettavilla lääkkeillä (”pill in the pocket”) toteutetaan vasta, kun kyseinen lääke on sairaalaoloissa osoittautunut turvalliseksi. Kysyjän kohdalla tällainen käytäntö ei tietenkään ole mahdollinen. Beetasalpaajaa lienee kuitenkin turvallista ottaa ensiavuksi.
Varmaankin on järkevää tehdä vastaisuudessa mahdollisesti tarvittavat rytminsiirrot sähköisesti. Jos tulee pitkäaikaisen estolääkityksen tarvetta, beetasalpaaja on (kuten yleensäkin) ensisijainen. Muihin rytmihäiriölääkkeisiin tulee suhtautua tavallistakin varovammin. Jos tulee painava tarve sellaiselle, voi harkita lääkityksen käynnistämistä sairaalassa monitoritarkkailussa. Ei-lääkkeelliset hoitokeinot, kuten katetriablaatio, ovat myös käytettävissä. Kysymyksessä mainitut muut ilmiöt (bigeminia ja ns. varhainen repolarisaatio) tuskin vaikuttavat asiaan oleellisesti.
20/10/2016
Mikko Syvänne