Siirry sisältöön

Tämän on todella hyvä palsta, kiitos tästä!
Olen 41v. perusterve nainen. Urheilen useasti viikossa, mutta urheilemaan en juuri muutamiin viikkoihin ole päässyt jatkuvasti sekaisin olevan sydämenrytmini vuoksi. Suvussani on taipumusta sydänsairauksiin.
Kysymykseni koskee erittäin runsaaksi luokiteltuja, (kausittain) kammiolisälyöntejä, jotka invalidisoivat elämääni ajoittain kokonaan. Pahimpina aikoina minulla on koko ajan ympärivuorokautisia, viikkoja kestäviä bigeminia lyöntejä, välillä päivän mittaan saattaa olla jopa neljä-viisi normaalia lyöntiä välissä ja se tuntuu jo juhlallisen hyvältä. Sydämeni on ultrattu n. 6 vuotta sitten, aika ajoin on otettu EKG:tä ja holter-mittaus useammasti. Todettu terveeksi, ainoastaan ne kammioekstrat (yli 15 000 /vrk). Välillä joudun olemaan poissa töistäkin tämän vaivan takia. Pyörryttää, kädet puutuvat ja ei jaksa edes puhua. Lääkkeenä minulla on ollut jo yli 15 vuotta bisoprolol 5 mg ja propral 40 mg,  joskus auttavat, yleensä eivät…
Viime vuonna kardiologini ehdotti katetriablaatiota täällä Oulussa. Minua kuitenkin suuresti huolettaa ablaatioon meno, sillä siskoni kävi ablaationvuonna 2006 (mitraaliläppäprolapsi, SVT) ja toimenpiteestä seuraavana päivänä kuin hänet oli kotiutettu, hän sai kammiovärinän ja hänet ensi maallikkoelvytettiin ja sitten ambulanssi henkilöstö antoi defalaitteella 9 jysäytystä, eli vasta 9 hänen sydän lähti toimimaan jälleen. Hänelle asennettiin rytmihäiriötahdistin ja hän voi erinomaisesti nykyään, tosin työhön hänestä ei enää ollut jonkinasteisen aivovaurion vuoksi, mutta urheilee kovasti ja syö lääkkeitä edelleen lisälyönteihinsä.
Tuntuu, että minun on ehkä voitettava kamala pelkoni ja mentävä minulle suositeltuun ablaatioon. Kuinka todennäköistä on tuo siskoni kohtalo?

09/04/2016

Runsaasti kammioekstroja

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 9.4.2016
Päivitetty 4.6.2018

Selvältä tuntuu, että noin suuri määrä kammiolisälyöntejä vaatii aktiivista hoitoa. Ei pelkästään oireiden haittaavuuden vuoksi, vaan koska pitemmän päälle sydämen toiminta saattaa häiriintyä. Valittavana on lääkehoito tai toimenpidehoito (tai joskus molemmat). Toimenpidehoito (katetriablaatio) on ilman muuta paras, jos lisälyönnit on arvioitu sen laatuisiksi, että vaiva soveltuu tähän hoitoon. Mikään toimenpide ei ole riskitön, mutta ei myöskään lääkehoito eikä tässä tapauksessa hoitamatta jättäminen. Toimenpiteen onnistumisen todennäköisyydestä ja siihen liittyvästä riskistä (joka todennäköisesti kuitenkin on pieni) saa tietoa sairaalasta. Niin huono onni kuin sisarella on varmasti hyvin, hyvin epätodennäköinen.

09/04/2016

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset